Kotalahden kaivos – osa II

Kohdekäynti 6/2018

Täydennystä aikaisempaan vierailuun:

https://kaivostutkijat.blogaaja.fi/kotalahden-kaivos/

”Valumavesien puhdistamiseksi rakennettiin 2001 purku-ojan suulle puhdistamo sekä kosteikkoaltaita ja lisäksi kaivoksen vanhoja rikastushiekkakasoja on peitetty. Puhdistamo käsittää noin 100 m:n matkalla tulo-ojan patorakenteen, kuivasuodattimen, laskeutusaltaan ja hidassuodattimen.”

Etualalla suodattamoa, joka on tehty kalkkikivestä, jolla on tarkoitus neutraloida happamia vesiä.Virtaavassa vedessä oli runsaasti kiintoainesta. Vesi sisältää rautaa, mangaania ja muita metalleja. Kun tällainen vesi pääsee kosketuksiin ilman tai veden hapen kanssa, metallit saostuvat. Muodostuu sakkaa, jonka väri on punaruskeaa.

Sangen erikoinen väriltään… ja varmasti koostumukseltaan.

Rautapitoiseen veteen kertyy monesti rautabakteereita, jotka hapettavat rautaa. Bakteerimassa on yleensä väriltään voimakkaan oranssia. Rautabakteerit tuottavat usein epämiellyttävää mudan hajua ympäristöönsä. Tästä huolimatta bakteerimassa on vaaratonta. Ilmiöön liittyy usein myös öljymäinen, sateenkaaren väreissä hohtava kalvo veden pinnalla. Saostuessaan veden pintaan mangaani ja rauta näyttävät erehdyttävästi öljykalvolta.

Laskeutusallas ja hidassuodatinkenttä takana.  Näiden tarkoitus on poistaa kiintoainesta laskeuttamalla, kun taas puhtaampi osa vedestä kulkeutuisi eteenpäin.Kosteikkoallas oli sitten edellisvierailun jälkeen huomattavan erinäköinen, sillä väri oli ns. paskan ruskea. Ph-mittauksen perusteella vesi oli PH 6,0

Altaaseen virtasi eräästä putkenpäästä erittäin hapokasta vettä PH 2,7. Purkuputki tuli joko rikastehiekkakasan suunnasta tai (kaivoskuilusta). Kosteikon tehtävänä on sitoa itseensä mahdollisimman paljon saastesakkaa, joka laskeutuu pääosin altaiden pohjalle. Altaisiin voidaan lisätä kemikaaleja joilla voidaan saostamista parantaa, tai bakteeriympppiä vesien parantamiseen biologisin keinoin.

Pienempi suodattattamo ja sakkakaivo vanhan tehtaan vieressä.Louhos on säilynyt suhteellisen ennallaan. Aitaukset ja varoituskyltit olivat puutteelliset, ja osin rikottu.  Louhoksen syvyys on huomattava eli epäviralisten tietojen mukaan noin 200m. Kaivostunnelit tosin menevät vieläkin syvemmälle noin 600 metriin.

Suomen ympäristökeskuksen raportteja 12 | 2018

Kaivosalueen ja jätealueen valumavesien rauta- ja nikkelipäästöt on todettu haittaavan Oravilahden virkistyskäyttöä. Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy:n Koirusveden yhteistarkkailutulosten mukaan Oravilahden tarkkailuaseman (no 3), mihin kaivosalueen vesiä johdetaan putkea pitkin, alusvedestä mitattiin vuonna 2012 ympäristön laatunormit ylittäviä nikkelipitoisuuksia.

Tarkkailutulokset osoittavat, ettei puhdistamo poista riittävän tehokkaasti sulfaattia, rautaa, mangaania ja nikkeliä. Purasen (2016) mukaan puhdistamon jätevesikuormitus Oravilahteen on kuitenkin pienentynyt kymmenesosaan vuodesta 2003 vuoteen 2015.

Kotalahden kaivoksen valvonnasta on laadittu 23 tarkastuspöytäkirjaa, joihin sisältyy myös puhelinmuistioita ja ilmoituksia vuosilta 2001–2012. Valvontaan liittyvät aiheet ovat koskeneet jätealueen pintarakennetta, suotovesien käsittelyä, kunnostussuunnitelmia, vesien laatua ja puhdistamon toimintaa. Tarkastuspöytäkirjat on taltioitu VAHTI-tietojärjestelmään. Kaivoksesta on tehty neljä yleisöilmoitusta vuosina 2005–2011. Kaivos on merkitty myös PIMA-kohteena MATTI-tietojärjestelmään. Lisäksi asianhallintajärjestelmästä löytyy yli 100 asiakirjaa, jotka koskevat kaivoksen toimintaa ja toiminnan jälkeistä jälkitarkkailua. Kotalahden vanha kaivosalue ympäristöineen on merkitty kaivosrekisterissä Boliden Kuhmo Oy:n malminetsintäalueeksi vuoteen 2018 asti (Tukes 2016).

Alueelle suositellaan selvitystä siitä, hidastaako jätealueen peittorakenne sulfidihapettumista ja siihen liittyvää hapon tuotantoa, ja mikä rooli jätealueen mahdollisella hapontuotolla on veden puhdistustehoon. Tärkeää on selvittää tekijät (lähteet), jotka kasvattavat puhdistamolle tulevan veden sulfaatti- ja metallipitoisuuksia verrattuna kosteikkoaltaiden veden pienempiin pitoisuuksiin. Myös puhdistamon jätevesipäästöjen vaikutukset Oravilahden pohjasedimenttien ja järviveden kemialliseen tilaan on syytä tutkia. Lisäselvitysten pohjalta tulee etsiä puhdistamon tehokkuutta lisääviä menetelmiä.

Jälkisanat

Hyvä, että jotain on Yritetty tehdä ympäristöasioille, mutta kokeillaan kokeillaan meninkiä tässä on havaittavissa… Rikastehiekka- ja sivukivikasat on peitelty, mutta vuosikymmeniä liian myöhään. Julmettu määrä kaivostoiminan saasteita on pumpattu suoraan vesitöön, eikä näille ole enää mitään tehtävissä. Uusilla puhdistamoilla on saatu jo saattumista jonkinverran estettyä, mutta BAT (best available technology ) loistaa kokonaisuutena poissaolollaan, ja käytössä on taas ne Halvat ratkaisut. Entä puhdistamon elinkaari? Tuotakin on ylläpidettävä, jotta se toimii tehokkaasti. Vierailun yhteydessä havaittiin, että erittäin happamaa vettä valuu edelleen rikastehiekkakasan suunnalta.

Taattua entistä Outokumpu meninkiä taas kerran!

Entä tulevaisuus? Tuleeko Boliden uudelleen avaamaan kaivoksen joiltain osin? Edesmenneen puulaakiyrityksen Vulcan Kotalahdella oli tarkoitus uudelleen avata kaivos Valkeisen suunnassa…

Tämän informaation tarjosi Kaivostutkijat

Jari ja Jarkko