Kaivostutkijat

Hannukaisen kaivos

HANNUKAISEN RAUTA-KUPARIKAIVOKSET

Hannukaisen kaksi suljettua rauta-kuparikaivosaluetta (Laurinoja, Kuervaara) sijaitsee Kolarissa, Länsi-Lapissa. Hannukaisen kaivokset olivat toiminnassa vuodesta 1978 vuoteen 1988. Kuervaaran louhoksesta malmia louhittiin vuosina 1978–1986 ja Laurinojan louhoksesta vuosina 1982– 1988. Entiset kaivosyhtiöt olivat Suomen Malmi Oy (1956–60), Otanmäki Oy (1960–67), Rautaruukki Oy (1967–85) ja Outokumpu Oy (1985–2005). Malmia louhittiin avolouhoksista. Malmit rikastettiin Rautuvaaran rikastamossa. Ratayhteys Kemistä Kolariin tehtiin kaivosten tarpeiden vuoksi 70-luvun alussa (päätepiste Rautuvaaran rikastamo). Rautuvaaran kaivosaluetta ja sen rautatie-yhteyttä hyödynnettiin Hannukaisen kaivoksen louhinnan loputtuakin vielä Outokumpu Oyj:n Saattoporan kultakaivoksen malminkäsittelyyn ja rikastukseen aina vuoteen 1995 asti. Maisemointia ei kaivosten suljettua ole suoritettu ja siksi Hannukaisessa sijaitsevat vielä tänäkin päivänä louhinnasta syntyneiden sivukivien ja pintamaiden läjitysalueet sekä avoluohoksiin syntyneet vesialtaat.

Hannukaisen Laurinojan malmiesiintymät sisälsivät keskimäärin 43 % Fe, 0,88 % Cu ja 1 g/t Au. Kuervaaran esiintymässä raudan keskipitoisuus oli noin 40 % ja kuparin noin 0,1 %. Esiintymien malmimineraaleina oli magnetiittia, rikkikiisua, magneettikiisua ja kuparikiisua. Malmiesiintymässä oli myös vähän uraniittia. Malmiesiintymien rikkipitoisuus vaihteli 1,5-4 %.

Kokonaislouhinta oli noin 10,2 Mt ja louhitun malmikiven määrä noin 4,56 Mt. Laurinojan ja Kuervaaran louhosten välimaastoon on läjitetty 2,9 Mm3 louhosten päällisiä irtomaita (hiekkaa, soraa, hiekkamoreenia) ja 5,4 Mt sivukiviä . Osa sivukivistä on läjitetty maaaineksen kanssa sekaisin. Sivukiviä on murskattu maarakennuskäyttöön kaivoksen sulkemisen jälkeen. Suurin osa sivukivistä on happoa muodostamattomia (dioriiitti, amfiboliitti, kvartsiitti, kiillegneissi) ja pienempi osa potentiaalisia hapon tuottajia (kvartsi-maasälpäkivi).

Kaivosalueen yleisin maalaji on hiekkamoreeni, jonka paksuus vaihtelee 0,6-36,5 m (keskipaksuus 13,6 m).

Vuonna 2005 GTK:n toimesta otettiin pintavesinäytteitä Kuervaaran ja Laurinojan avolouhosten pintavedestä sekä Äkäsjoesta. Tulosten mukaan Kuervaaran avolouhoksen vesi oli happamoitunut ja sisälsi pieniä määriä kuparia ja nikkeliä (alle 200 µg/l). Laurinojan vesi oli hieman emäksinen eikä sisältänyt merkittävästi haitta-metalleja. Louhoksilla ei ole ylivuotoa.

Lähteet:
– GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 46/2015
– Hannukainen Mining Oy

 

Ruskaretkellä Hannukaisella syyskuussa 2018

Kuervaaran avolouhos sivukivikasan päältä. Louhoksen veden pH jäi tällä reissulla mittaamatta, mutta raporttien mukaan hieman hapanta.

Sivukivikasasta on murkattu ainesta hyötykäyttöön. Huomaa myös, että alueen reunoilta on puustoa hakattu nurin valmiiksi kaivoksen laajennusta varten. Mikään ei estä puuston hakkuuta vaikka kaikki kaivosluvat ynnä muut ovat vasta vireillä. Taustalla häämöttää Ylläksen tunturit.

Kaivosyhtiön näkemys asioiden hoitamisesta alueella?! Alueella esiintyi myös turvallisuuteen liittyviä puutteita, eli kuka tahansa voi kekkaloida sivukivikasalla ja pudota parhaimmassa tapauksessa rinteiltä alas. Ei ainakaan kielto- tai varoituskylttejä näkynyt muuta kuin avolouhosten kohdilla.

Merkkipaaluja alueelta löytyi runsaasti eli kairailtu on, ja koekuoppia tehty.

Ruskamaisemat sivukivialueen raunalta. Laurinojan avolouhos. Taustalla häämöttää Rautuvaaran kaivostorni. Louhoksen vesi oli hieman emäksistä pH 7,8.

Ei säteilyä. Uraniittisuoni jäi paikantamatta.Laurinojanlouhos, ja terässäiliö.

Ilmeisesti vanha selkeytysallas. Jänniä ruskaisia värejä löytyi tästä lammikosta. Ei aidattu, ja havaintojen mukaan porot ovat käyneet hakemassa rautaisannoksensa kyseisestä lammikosta… Viereinen suo toimi jälleen kerran ”kosteikkoaltaana”. Altaan vesi oli emäksistä pH 8,7. Purkuojan vesi alempana Laurinojassa oli pH 7,8.

Koukka on jo iskeytynyt maahan, mutta rahat uupuvat vielä…

 

Hannukaisen uudelleen avaaminen

Vuodesta 2005 lähtien kaivospiirin omistaja on ollut Northland Resources-yhtiö, joka on suunnitellut alueelle uutta kaivostoimintaa. Emoyhtiö ajautui kuitenkin vaikeuksiin ja Northland Mines Oy lopetti toimintansa konkurssiin vuoden 2014 lopussa. Muonion Tapojärven kylästä lähtöisin oleva kolarilainen perheyritys Tapojärvi Oy:n omistama Hannukainen Mining Oy osti Northland Mines Oy:n konkurssipesältä vuonna 2015 kaivosoikeudet sekä kaiken hankkeeseen liittyvän materiaalin. Tapojärvi Oy on erikoistunut kaivosurakointiin, materiaalinkäsittelyyn sekä tehdas- ja teollisuusprosessien hoitoon.

Hannukaisessa on Northland Mines Oy:n tekemien selvitysten perusteella todettuja malmivaroja 101 miljoonaa tonnia ja todennäköisiä 35 Mt. Syvyyssuuntaisia jatkeita ei ole vielä tässä vaiheessa tutkittu tarkemmin. Tutkitussa malmissa on keskipitoisuutena 32% rautaa ja 0,2% kuparia. Kultapitoisuus on 0,1 grammaa yhtä malmitonnia kohden.

Lupahakemusten mukainen suurin malmin louhinta-määrä on 6 Mt / vuosi, josta syntyy noin 2Mt / vuosi rautarikastetta ja noin 35 000 tonnia kupari-kultarikastetta. Maksimaalisella vuosituotannolla kaivoksen toiminta-aika on noin 20 vuotta.

Hannukaisen kaivoshankkeessa on meneillään lupavaihe, jonka oletetaan kestävän kolmesta viiteen vuotta. Vasta tämän jälkeen voidaan tarkastella kaivoksen lopullista avaamispäätöstä, joka on riippuvainen maailman taloudesta sekä metallien hinnan kehityksestä. Avauspäätöksen tekemisestä tuotannon aloittamiseen kuluu vielä kahdesta kolmeen vuotta, jonka aikana tehdään kaivoksen valmistelevia töitä sekä muu tarvittava kaivosinfra rakennuksineen.

Hannukaisen kaivoshankkeen YVA-menettely on tarkistettu ja vahvistettiin voimassa olevaksi heinäkuussa 2016. Ympäristölupahakemus jätettiin helmikuussa 2016 ja se kuulutettiin touko-kesäkuun aikana 2017. Päätöstä odotetaan vuoden 2019 aikana. Kaivospiiripäätös saatiin syyskuussa 2017.

Alueella on voimassa oleva maakuntakaava, jossa alue on osoitettu kaivostuotantoalueeksi.

Lyhyt katsaus ympäristövaikutusarviointiin (YVA)

* Hannukaisen avolouhoksen pinta-ala on noin 220 ha. Avolouhoksen kokonaispituus on 2 500 m, leveys 1 800 m ja syvyys 250–300 m. Kuervitikon avolouhoksen pinta-ala on noin 64 ha. Kuervitikon avolouhos on noin 1 200 m pitkä, 700 m leveä, ja sen syvyys on 110 m.
* Itäinen sivukivialue, kapasiteetti 146 Mt, pinta-ala 350 ha
* Läntinen sivukivialue, kapasiteetti 180 Mt, pinta-ala 220 ha
* Kuervitikon sivukivialue, kapasiteetti 42 Mt, pinta-ala 100 ha

Kommentti: Nämä avainluvut kertonee minkä suuruusluokan hankkeesta haaveillaan. Riittävätkö Tapojärvi-konsernin massit ja taidot pyörittämään tämän suuruusluokan kaivosta?!?! Toiminta tulee olemaan lähes TerrorFamen kokoluokkaa louhinnan määrän suhteen.

Hankkeessa muodostuvan sivukiven määrä arvioidaan seuraavasti:
• Noin 180 Mt ei-happoa muodostavaa sivukiveä: ei muodosta happoa, rikkipitoisuus alhainen (<0,1 %), alhaiset metallipitoisuudet ja vähäinen metallien liukoisuus;
• Noin 190 Mt mahdollisesti happoa muodostavaa sivukiveä (PAF): saattaa muodostaa happoa, rikkipitoisuus korkea (keskimäärin 5,5 %), kohonneet metallipitoisuudet ja kohonnut metallien liukoisuus;
• Noin 75 Mt ei-happoa muodostavaa irtomaata (NAF). Kaivoksen toiminnan aikana tuotetaan noin 445 Mt sivukiveä ja irtomaata, vuosittaisen määrän vaihdellessa välillä 5–35 Mt. ”

Kommentti: Miettikääpä noita mittasuhteita, ja mitä 20 vuoden päästä olisi jäljellä… ja mitkä ympäristö- ja imagohaitan tälläinen aiheuttaa alueelle. Mielenkiintoista myös miten NAF ja PAF sivukivien erottelu käytännössä onnistuu, ja kuka sitä valvoo!

Selkeytysallas, vesivarasto-/prosessivesiallas….Altaiden pohjalle ei rakenneta pohjarakenteita”

Kommentti: Onko yllätys?! Suo suodattaa periaate toimii. Kaivosalalla ei ole selkeää normistoa ohjaamassa millaisia altaita vaaditaan. Ei ole myöskään mitään käyttöikävaatimuksia altaille ja niiden rakenteille!

Rikastamon sivutuotteen, rikastushiekan varastointi on suunniteltu sijoitettavaksi Rautuvaaran jo olemassa olevan rikastushiekka-altaan alueelle. Rikastushiekka-alueelle, johon sijoitetaan LIMS-rikastushiekkaa, ei rakenneta kalvo- tai pohjarakenteita. Rikastushiekka-alueelle, johon sijoitetaan runsasrikkistä rikastushiekkaa, rakennetaan pohjarakenteet.

Kommentti: Nämä on tietysti luonnollista sijoittaa vanhan ongelmakasan päälle… Voi Pojat…. ja tytöt. Suo se suodattaa taas kerran…

Niesan altaan länsipuolelle rakennetaan pumppaamo pumppaamaan raakavettä Hannukaisen prosessivesialtaaseen. Raakaveden otto on maksimissaan 500–600 m3/h. Veden johtamiseksi rakennetaan kuljetuskäytävää pitkin kulkeva maanalainen putkilinja prosessivesialtaalle.

Kommentti: Puhdasvesi on joskus tulevaisuudessa arvokkaampaa kuin mitä saatamme uskoa tämän sukupolvenaikana. Ei kun saastutetaan vain ne puhtaan vedet…

Hannukainen Mining Oy haluaa toimia vastuullisesti ja ympäristöä kunnioittaen. Olemme mukana monissa ympäristöhankkeissa, mm. Suomi kestävän kaivannaisteollisuuden edelläkävijäksi-toimintaohjelmassa. Hannukaisen kaivoksen uudelleen avaamisessa on pyritty löytämään ympäristöä vähiten kuormittava vaihtoehto. Valittu ratkaisu on selkeä parannus aikaisempiin vaihtoehtoihin verrattuna ja se vähentää melua, pölyä, vedenkulutusta sekä vesistön kuormitusta oleellisesti.

Kommentti: Aika turha lupaus. BAT-tekniikka käytössä (Best available technics)? Ja tehdään altaat ilman pohjarakenteita…

Rikastamon sivutuotteen, rikastushiekan varastointi on suunniteltu sijoitettavaksi Rautuvaaran jo olemassa olevan rikastushiekka-altaan alueelle. Kaikki kaivostoiminnassa syntyvät vedet käsitellään puhdistusprosessissa ja puhdistetut vedet johdetaan laskeutusaltaiden jälkeen putkessa Muonionjokeen, missä virtaama on kuivana aikanakin runsasta.

Kommentti: Rajajokeen dumpataan jo muutoinkin Ruotsin puolelta tavaraa. Muonion joki on suojeltu Natura 2000- ohjelmassa. Pohjalaisen jutusta vähän ajattelemisen aihetta: Kestääkö joki kaksi kaivosta? Kuka valvoo yhteisvaikutusta? Kuka selvittää epäselvyksiä, kumman jätevedet ovat mahdollisen ympäristöhaitan syy. Ja miten?

Kaunisvaara (Ruotsi)
– 8-10 milj.tonnia jätevettä vuodessa
– Rautaa 5,3 t /vuodessa
– Nikkeliä 0,4 t /vuodessa
– Kiintoainesta 88 t /vuodessa
– Sulfaattia 8645 t /vuodessa
– Ei rajoitusta happamuudelle, metallipitoisuudelle, rikastuskemikaaleille, typpiyhdisteille tai sulfaateille!

Hannukainen
– 9 milj. tonnia jätevettä vuodessa
– Rautaa 1,0 t /vuodessa
– Nikkeliä 0,6 t /vuodessa
– Kiintoainesta 82 t /vuodessa
– Sulfaattia 3499 t /vuodessa

Hannukainen mining:n YVA:ssa on ollut jo epäselvyyksiä rikastuksessa käytettävän ksantaatin määristä, hajoamisesta ja sen vaikutuksista…

Kaivoksen projektin johtaja kertoo, että tavoitteena on saada pitoisuuksista niin pieniä, että niiden merkitys on olematon. YVA-selostuksen mukaan jätevesi sisältää PUHDISTUKSESTA HUOLIMATTA sulfaattia, raskasmetalleja ja rikastuskemikaaleja ja typpeä.

…sivukivialueilla, joille sijoitetaan mahdollisesti happoa muodostavaa sivukiveä (ns. PAF-sivukivi), muodostuva suotovesi sisältää kohonneita alumiinin, koboltin, kuparin, mangaanin, nikkelin, uraanin, sinkin ja sulfaatin pitoisuuksia. Sivukivialueilla, joille sijoitetaan ei-happoa muodostuvaa sivukiveä (ns. NAF-sivukivi), muodostuva suotovesi saattaa sisältää kohonneita pitoisuuksia uraania ja sulfaattia sekä kaivostoiminnasta aiheutuvia kohonneita nitraatin pitoisuuksia.

Uraani
Hannukaisen kaivosalueella kallioperän uraanipitoisuus on otettujen näytteiden perusteella keskimäärin 11 mg/kg ja Kuervitikossa 7 mg/kg.

Rautuvaaran alueen rikastushiekkoja on tutkittu mm. GTK:n toimesta vuonna 2006. Rautavaaran vanhat rikastushiekka-alueet sisältävät kupari-, arseeni- ja nikkelisulfidien lisäksi uraanioksidimineraaleja. Rikastushiekasta mitatusta yhdestä vajaan 10 cm paksun uraanipitoisen rikastushiekkakerroksen uraanipitoisuus oli noin 470 mg/kg, mikä on hieman pienempi kuin uraanin SAMASE (Saastuneen maaaineksen toimenpide arvo) arvo 500 mg/kg. GTK:n raportin mukaan uraanipitoinen mineraaliaines Rautuvaaran vanhoissa rikastushiekoissa liittyy Juomasuon, Pahtavuoman ja Laurinojan kultamalmeihin, joita on käsitelty Rautuvaarassa.

Pieni laskelmapeli ja -leiki:

Mitä 10 mg uraania/kilogrammassa malmia olisi malmikiven vuosituotannolla 6 Mt vuodessa => 10g/t => 60 000 000g/v = 60 000kg/vuodessa = 60t/vuodessa. Lasketaan mukaan sivukivet 14 Mt (arvio), niin päästään 200t/vuodessa. Rikastekasalle menee rikastehiekkaa 4,4 Mt vuodessa eli uraania 44 t/v. Kerrotaan tämä toiminta vuosilla 20. 60t/v => 1200 t; 200t/v => 4000t, 44 t/v => 880 t/v.

Paljonko tästä menee Muonionjokeen? Vastaus on mietitty YVA:ssa pelit- ja leikit arvauksilla: 175 kg/v. Huomioitavaa YVA:n raporteissa on aina esitetyt pienet pitoisuudet esim. 0,005 mg/kg tms. Kerrotaan nämä vuosituotannolla, niin saadaan vähän erilaisia lukemia. Kerro tämä vielä toimintavuosilla. Taulukossa mitä Muonionjokeen menisi ylimääräistä tavaraa vuodessa. Entä jos arvioidut pitoisuudet eivät pidäkkään paikkansa?

Ja mites se olikaan Sipilä ja Tubéé Pekkarinen & CO tämän vesipuitedirektiivin kanssa?!? Ei kyllä nämä kaivosteollisuuden lihavartaassa pyörivät KansanEdustajat ole tehneet asialle mitään…

Hannukaisen vanhojen avolouhosten vedet (kaikki vaihtoehdot) Hannukaisen vanhat avolouhokset tyhjennetään vedestä rakentamisvaiheen aikana. Vaihtoehdoissa 1A–1C vanhoissa avolouhoksissa oleva vesi johdetaan Äkäsjokeen Rajakomission juoksutusluvan M12/07 mukaisesti.

Kommentti: Aijaa! Äkäsjokeen ei lasketa sitten mitään vai…

Malmi kuljetetaan rikastamolle Rautuvaaraan katetulla hihnakuljettimella. Hihnakuljettimen sijoittamisessa maastoon on huomioitu porojen esteetön kulkeminen vanhoilla reiteillään. Kuljetin pyritään myös sovittamaan maisemaan mahdollisimman hyvin.

Kommentti: Tästä kyllä saa huumoria poroineen. Mahtuuko Joulupukki rekineen alta?

Rautarikaste on suunniteltu kuljetettavaksi rikastamolta junakuljetuksina Perämeren satamiin. Junarata on olemassa, mutta se vaatinee kunnostusta kantavuuden varmistamiseksi Kolari – Rautuvaara välillä.

Kommentti: Ab Suomi Oy:ltä löytyy rahaa näiden yksityisten yhtiöiden valtiontukiin tukemalla epäsuorasti radan kunnostusta…

Louhinnan sivukivimassat sekä malmin päällä olevat poistettavat maamassat sijoitetaan sijoitussuunnitelman mukaisesti eriteltyinä Hannukaisen sekä Kuervitikon välimaastoon. Alueet ovat tarkasti suunniteltu alavimmille alueelle ja pohjaveden virtaussuunnat huomioiden. Sivukivikasojen yläpinnat jäävät ympäröivän maaston korkeusaseman alapuolelle. Maa-aines käytetään kaivoksen sulkemisen yhteydessä maisemointiin. Lisäksi maisemoidaan alueita sen mukaan kun jäävät pois käytöstä.

Kommentti: Nykyinenkin kaivos on maisemoimatta 20-30 vuotta päättymisen jälkeen… Tauko kaivostoiminnassa on riittävä peruste olla maisemoimatta aluetta… Mahdollinen konkurssikin viivästyttää sulkemista vähintään 10 vuotta…

Ylläksen huipulta näkymiä Hannukaisen suuntaan. Kerro tuo kasa noin 4:llä joka vuosi 20 vuoden ajan.

Jälkisanat

Yleisesti vanhan kaivoksen perusteella kohteella ei näyttänyt olevan hirveitä ympäristöongelmia (verrattuna moneen aikaisempaan kohteeseen). No sivukivikasat ovat peittämättä, ja kivien seassa oli jonkin verran metallipitoisia ja happoatuottavia lohkareita. Epäillyksiä herätti alueen hiekkapitoinen maa-aines. Kuinkahan paljon metallipitoista ainesta on suodattunut vain hiekan läpi maahan? Kuervaaran louhoksen vesiä ei tullut tarkasteltua. Tulkinta on myös harhaanjohtava sillä rikastushiekasta johtuvat ympäristöongelmat on dumpattu Rautuvaaran kaivoksen alueelle! Ihmetystä kohteella herätti myös se, että silmiin ei sattunut yhtään nykyisen omistajan kylttiä, ja sivikivikasan alueella oli selkeitä turvallisuuspuutteita.

Mitä mieltä tästä uudelleen avaamisesta?

Matkailulle hanke vaikuttaa katastrofaaliselle. Mittasuhteet on sen verran VALTAVAT, että on todellista paskapuhetta kaivosyhtiöltä, että hanke on ympäristöä kunnioittava. En ole nähnyt vielä sellaista kaivosta, missä ei olisi minkään sortin ympäristöongelmia. Myös Hannukaisen kaivos tulee jättämään jälkensä alueelle pysyvästi, jos se toteutuu. On järjettömän kaivoslain ja kunnallisten/valtiollisten tahojen vika, että Ylläksen kansallispuiston reunamia tullaan raiskaamaan ilman minkäänlaista lainsäädännöllistä estettä. Maksaako kaivosyhtiö mainehaitan ja luontoarvon menetyksen euroissa? Vaatiiko ympäristölupa muuta kuin hilut kirstun pohjalta takuuksi? Riittävätkö massit kaivosyhtiöllä. Riittävätkö Taidot ja Resurssit kaivosyhtiöllä; viranomaisilla ja valvonnalla? Miksi lähdetään kerralla näin suureen hankkeeseen? Miten laskusuhdanteet vaikuttavat toimintaan ja aikatauluihin?

Perstuntumalta vaikuttaa, ettei tätä rautajunaa helpolla pysäytetä. Suomineidon kaivoslainsäädäntö kun on sellainen, että kaivoksen saa kutakuinkin perustaa minne haluaa. On vain hidaste kaikki nämä ympäristövaikutusten arvioinnit, sidosryhmien ”tarpeiden ja intressien yhteensovittaminen” ja tarvittavien lupien haku. Lopputulema on kutakuinkin aina puoltava päätös tietyin ehdoin.

Kaivoshankkeen pysäyttää ainoastaan raha! Investointirahan saati tai sen loppuminen. Kaavoitus lienee myös yksi keino torpata hanketta, mutta politikointi on aina mitä on. Tervetuloa työpaikat!

Ja ei ole huonosti veikattu, että näille leveysasteille sikiää vielä uusia kaivoshankkeita. Ylläksen alueella on ollut aikaisemminkin useita kaivoksia mm. Rautuvaara, Saattopora, Pahtavuoma ja Juvakaisenmaa. Kaivostutkijoilta on luvassa raporttia näiden kaivosten tilanteesta myöhemmin.

Niin, mitä mieltä Hannukaisen hankkeesta? Avain asiana tulee mieleen ainoastaan hankeen julmettu laajuus. Tästä seuraa varmasti omat raudan punaiset ongelmansa…

Tämän informaation ja mielipiteet tarjosi Kaivostutkijat

Jari

Previous

Kotalahden kaivos – osa II

Next

Juvakaisenmaan rautalouhokset

1 Comment

  1. kaivostutkijat

    Hannukainen Mining on osallistunut yhteiskuntakeskusteluun myös painostamisen muodossa:

    https://www.journalisti.fi/artikkelit/2020/5/kun-freelancer-joutuu-haastateltavan-painostamaksi-toimeksiantajan-tuki-on-trk/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén