Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Formula 1 VPN-Suomi

Kotalahden kaivos

Kotalahden nikkelikaivos

Kotalahden nikkelikaivos toimi Leppävirran Oravikoskella vuosina 1959–1987. Kaivoksen omisti Outokumpu Oy ja se tuotti nikkelin ohella myös jonkin verran kuparia. Enimmillään kaivos työllisti yli 300 henkilöä. Malmia louhittiin maanalaisesta kaivoksesta ja Vehkan alueen sekä Huuhtijärven avolouhoksista. Ensin mainittu avolouhos täytettiin toiminnan aikaisen sortuman jälkeen rikastushiekalla. Kotalahden malmin nikkelipitoisuus oli 0,7 %, kuparin osuus 0,2 % ja rikin 3,8%.Kokonaislouhinta oli noin 13,7 Mt ja rikastetun malmikiven määrä noin 12,5 Mt. Jätealue sisältää 9,4 Mt rikastushiekkaa ja sen pinta-ala on 75 ha.

Kaivoksen toiminnan päätyttyä on entiseltä kaivosalueelta Oravilahteen virtaavien vesien metallipitoisuus, erityisesti nikkelipitoisuus, pysynyt korkeana. Valumavesien puhdistamiseksi rakennettiin 2001 purku-ojan suulle puhdistamo sekä kosteikkoaltaita ja lisäksi kaivoksen vanhoja rikastushiekkakasoja on peitetty. Puhdistamo käsittää noin 100 m:n matkalla tulo-ojan patorakenteen, kuivasuodattimen, laskeutusaltaan ja hidassuodattimen.

Maanalaisten kaivostilojen hapettumisen vähentämiseksi vedellä täyttymistä nopeutettiin 1990- luvulla johtamalla pintavettä Mertajoesta kaivokseen. Kaivos täyttyi vedellä 1994. Myöhemmin kaivosvettä alkoi purkautua Mertakosken malmion katon rakojen kautta yläpuolella sijaitsevaan kasvittuneeseen kosteikkoaltaaseen (2 ha). Jussin malmio sijaitsi rikastushiekka-alueen alla, missä tapahtui louhostilojen sortumista maanpintaan ja sortumat täyttyivät rikastushiekalla.

Kaivoksesta ylivuotona tulevien vesien metallipitoisuuksien alentamiseksi lisättiin vuosina 1996– 1997 bakteeriymppiä (sianlantalietettä) ja AIV-puristenestettä hiilen lähteeksi Vehkan kuiluun neljään otteeseen metallien saostamiseksi sulfaatinpelkistysprosessin avulla. Toimenpiteen avulla metallipitoisuudet saatiin pienenemään ylivuotovedessä. Esimerkiksi nikkelipitoisuus pieneni 100-osaan vuodesta 1996 vuoteen 2007 ja sulfaattipitoisuudet pienenivät kymmenesosaan.

Rikastushiekan jätealue kuivattiin kesällä 1987 kaivamalla avo-ojat pintavesien johtamiseksi. Alue peitettiin vaiheittain pintamailla, moreenilla, kasvijätteillä, turpeella ja Oravilahden poukamasta ruopatulla mudalla. Vuosina 2009-2011 maisemoimattomia/ puutteellisesti maisemoituja alueita täydennyspeitettiin Savon Sellun ravinnepitoisella puhdistamolietteellä. Puhdistamolietteen paksuus vaihtelee 10–20 cm. Nykytilassa jätealue on suurimmalta osin kasvillisuuden (mänty ja lehtipuuston ja nurmen) peitossa.

Vuonna 2007 Outokumpu Oy sai ympäristölupapäätöksen toimenpiteille, jotka koskivat sulfaatinpelkistäjäbakteeriympin ja sen ravinteiden lisäämistä louhoskuiluihin, rikastushiekka-alueen täydennyspeittämistä ja kosteikkoaltaissa sekä allaspuhdistamossa käsiteltyjen suoto- ja valumavesien johtamista vesistöön. Lisäksi vesitalousluvan mukaisesti rakennettiiin purkuputki Oravilahden syvänteeseen, minne johdetaan kosteikkokäsittelyn jälkeiset kaivoksen ylivuotovedet ja jätealueen suotovedet.

GTK:n nykytilakartoituksen mukaan rikastushiekan jätealueen suotovesien kemiallinen koostumus osoitti, että jätealueen pohjois- ja koillisosassa rikastushiekan kemiallinen rapautuminen tuottaa
happamia suotovesiä (pH<4), kun taas itä- ja eteläosan suotovesien pH olisi lievästi hapan vaihdellen välillä 5,0-6,5. Suotovesien Ni-pitoisuudet olivat välillä 0,85-13,8 mg/l osoittaen Ni-pitoisten sulfidien kemiallista rapautumista varsinkin jätealueen pintaosissa. 2009 ottamien näytteiden perusteella kaakkoisosan suotovedet ovat lievästi happamia, mutta sisältävät mm. nikkeliä, sulfaattia ja kobolttia.

Rikastushiekan jätealueen yllä mainittujen kunnostustoimien vaikutuksia alapuolisen vesistön tilaan seurataan kaivosyhtiön toimesta. Lupapäätösten valvojana toimii Pohjois-Savon ELY-keskus.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 46/2015

Kotalahden kaivosta ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1957. Malminlouhintaa varten rakennettiin asianmukaiset rakenteet ja rakennukset. Kaivoksen arkkitehtuurista vastasi arkkitehtitoimisto Blomstedt-Lampén. Kaivostoiminnan myötä Oravikosken maisemakuva muuttui. Kaivosalueelle rakennettiin 77 metriä korkea nostotorni, murskaamo, korjaamo- ja varastorakennukset, rikastamo, ruokala-elokuvateatteri sekä konttori-laboratoriorakennus. Kuvassa kohoavan kaivostornin takana, vasemmalla puolella rikastamo ja oikealla kaivostupa.

200 hehtaarin kokoiselle kaivosalueelle rakennettiin kaivosrakennukset ja asuinalueet työntekijöille. Kaivoskylästä löytyivät myös koulu, seurakuntatalo, kauppa ja elokuvateatteri. Kotalahden kaivoskylä edustaakin viimeisimpiä teollisuusyhdyskuntia, joissa yhtiö vastasi laajasta palvelu- ja asuinrakentamisesta.

Malminlouhinta alkoi Outokumpu Oy:n toimesta Kotalahden kaivoksella vuonna 1959. Aikoinaan Länsi-Euroopan suurin nikkelikaivos muutti Oravikosken maalaiskylän vauraaksi teollisuustaajamaksi.

Kotalahden kaivoksella sattui 8 kuollonuhreja vaatinutta onnettomuutta, joissa kuoli yhteensä 14 henkilöä.

Kuntanäyttely Leppävirta

http://rate.fi/saranat/nayttely/?location=leppavirta

 Kohdevierailu 2016

”Läpi harmaan kiven”

Kaivoksen vanha LM-200 lastauskone on muistomerkkinä Oravikosken kylässä.

Tämän kaivoksen osalta aika on pysähtynyt.

Kaivostorni ja vanhaa tehdasrakennus. 1958 valmistunut kaivostorni on 77 metriä korkea.

Ajan patinaa. Mitähän ympäristötuhoja Shell on saanut aikaan maailmalla… taitaa kaikki Suomessa tapahtuneet ympäristötuhot yhteensä olla pientä verrattuna Shellin tuotoksiin. Onko tämä se Itkumuuri?

Suotovesiä maastossa…

Kaivostorni ja kosteikkolampi…

Hitech-puhdistusta. Puhdistuskenttä poistovesille.

Jaa, tälläistä tavaraa on mennyt järveen ennen puhdistuskentän tekoa…

Avolouhos.

Ei niin houkutteleva kuilu.Toinen kaivostornialue oli yksityiskäytössä.

Sivikiviä. Vähän rapautuneita ja varmasti liukoisia.

Malminetsijä oli käynyt Valkeisen vuoren maastossa. Mites se maisemointityö?

Loppusanat

Kaivosteollisuus oli Jyrki Käteisen hallituksen kärkihankkeita (kunnia myös Alex Stubidolle). Näin ollen myös Kotalahden entinen kaivos kiinnosti muutama vuosi sitten Aussi firma Altona Mining:a. Firma teki Vulcan Kotalahti Oy:n nimissä  kaivospiirihakemuksen malmin etsintään ja nikkelikaivoksen perustamiseen. Aussifirmalla oli muutama vuosi sitten kovaakin pyrkimystä myös muualla Savossa, mutta tapauksesta käteen jäi ainoastaan Vulcan Kotalahti Oy:n konkurssihakemus. Protestilistalla näytti ainakin olevan maksuja Aville…

Saapa nähdä miten ”vanhojen kaivoksien uudelleen avaaminen” etenee Oravikoskella. Epäilemättä Vulcan Kotalahden kaivospiirin raukeamisen jälkeen on joku toimija kartoittamassa apajia omille kierrätystalous projekteille tai kobolttikaivosta tulevaisuuden akkuihin…

Tässäkin tapauksessa valtio-omisteinen Outokumpu oli jättänyt ympäristöasiat puolitiehen,  ja parin vuosikymmenen takaa tehdään vasta kunnostuksia…  Vanhoilta rikastehiekkakasoilta näytää valuvan suotovesiä edelleen maastoon, vaikkakin niitä kootaan kosteikkoaltaisiin ja puhdistamokenttään. Ylijämät puretaan laimentumaan isompaan vesistöön Oravilahteen… Hienoa! onneksi valtiovetoinen viranomaistaso rahoittaa epäilemättä veronmaksajien rahoilla kunnostuksia tässäkin tapauksessa…

Sortumavaara-alueet olivat puutteellisesti merkittyjä (valkoisia kylkkejä, joista varoitukset kuluneet pois). Lisäksi yhdellä alueella oli aitaus kokonaan avoin yhdeltä sivustalta.

Muutaman kilometrin päässä kaivoksesta pitäisi olla jonkinmoinen koeluohosalue, joten näiltä osin voisi käydä jatkossakin kohteella, ja samalla kartoittaa ainakin vesien Ph-tasoja.

 

Tämän informaation tarjosi Kaivostutkijat

Jari

Previous

Mätäsvaaran kaivos

Next

Outokummun kaivos – Vanha kaivos

1 Comment

  1. Juha Kuparinen

    Savon Tsernobyli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi