Raajärven rautakaivos oli toiminnassa 1964–1975, pääkaivoksen lisäksi louhittiin samaan aikaan Puron ja Leveäselän (1972–1974) satelliittikaivoksia.
Raajärven uraani ja torium
Lähde: Rautaruukki tutkimusselostus 3781, 1981
Uraani on haitallista niin kemiallisesti kuin radiologisesti. Se tiedetään teratogeneettiseksi ja karsinogeeniseksi aineeksi, eli se voi elimistöön joutuessaan vahingoittaa DNA:ta, myös sukusolun DNA:ta, ja siten aiheuttaa epämuodostumia kehittyvässä alkiossa, keskenmenon riskiä ja alkion kuoleman. DNA-vaurio tai geenimutaatio voi olla myös piilevä ja periytyä useaan sukupolveen.
Kemiallinen terveysriski eli myrkytysriski muodostuu, jos uraania kertyy munuaisiin, maksaan ja luustoon. Suurina annoksina uraani on erityisen myrkyllistä munuaisille ja luustolle. Uraani vahingoittaa munuaisen proksimaalitiehyttä, minkä seurauksena pienten proteiinien ja glukoosin eritys virtsaan lisääntyy. Suomessa porakaivonkäyttäjät saattavat altistua merkittävälle määrälle uraania, 1–2 mg/l (WHO:n ohjearvosuositus 2 μg/l), mutta vakavia terveyshaittoja ei ole huomattu.
Torium on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Th. Torium on radioaktiivinen aktinoidisarjan metalli ja uraanin lisäksi ainut selvästi radioaktiivinen alkuaine, jota esiintyy maankuoressa merkittäviä määriä. Lähes kaikki luonnon torium on sen pitkäikäisintä isotooppia torium-232 (232Th), jonka puoliintumisaika on 14,05 miljardia vuotta.
Lähde: Wikipedia
Suomen kallioperässä arvioidaan olevan uraania keskimäärin 2 ppm, ja graniittisissa kivissä keskimäärin 4 ppm. Nuoremmissa graniittisissa kivissä, erityisesti Kaakkois-Suomen rapakivialueilla, esiintyy varsin yleisesti keskimääräistä suurempia pitoisuuksia uraania (4-50 ppm). Esimerkiksi Talvivaaran mustaliuskeessa uraanipitoisuus on 15–20 ppm, eli ei poikkeuksellisen korkea Suomen kallioperän pitoisuusvaihteluihin nähden.
Lähde: STUK
Paluu Rautuvaaralle 6/2022
Näinpä se Raajärvelläkin on jauhettu raudan sivutuotteena vähän muutakin… ”Yllättävä” sateilyanomalia on paikannettu vasta toiminnan päättyessä. Toisaalta pitoisuudet eivät suuresti poikkea esimerkiksi Talvivaarasta. Tässäkin loistaa poissa se perusajatus, että radioaktiiviset alkuaineet ovat haitattomia kiintokalliossa; ei hienoksi jauhettuna peittämättömillä jätekasoilla tai lähivesistöissä.
Vanha kartta Raajärven alkuajoilta 60-luvulta. Jäteallas on pengerretty maastoon ilman pohjarakenteita. Pintavesivalunta ”suosuodattamon” kautta Raa’anlammen suuntaan päin.
Nykytilanteessa alueella on käytännössä 3 vanhaa jäteallasta, tai ”altaanomaista”. Kalastajat Kemijoella tiesivät kertoa, että jätealtaan pato on aikoinaan murtunut ja lietteet valuneet maastoon. No siinäpä syy ylimääräiselle ”jätealtaalle”. Tästäkään ei varmasti paljon sanktioita aikoinaan ole jaeltu…
Ilman pohja- ja peittorakenteita oleva jätealue. Tässä keskimmäiseltä jätealtaalta ei havaittu poikkeavia säteilypitoisuuksia. Altaan alkupäätä tosin ei tarkastettu. Olisi mielenkiintoista tietää radioaktiivisten partikkeleiden esiintyminen alueella. Ei pitoisuudet kiinnostaisi niinkään vaan kappalemäärät.
Rautaruukin perintönä vanha varastorakennus, joka sisälsi vahvatuoksuisen PAH-yhdisteiden kirjon bitumieristettä.
Raajärven ”kaivoskylästä” jäi edelleen ränsistyneen autiokylän maku. Kaivosravintola Mainari oli tälläkin kertaa jälleen kiinni… Esitteiden repaleet kehuvat ”malmin haitta-ainepitoisuuksien olevan alhaiset”. No radioaktiivisista alkuaineista tosin ei ole sanaakaan…
Sivukivikasoja. Olisiko täältä löytynyt uraani ja toriumpitoisia jätekiviä?
SMR-humpan alkutahdit!
Kuopion Energia valmiina ydinkaukolämmön koehankkeeseen
VTT ja LUT-yliopisto tekivät syksyllä 2022 yhdentoista energiayhtiön ja Lappeenrannan kaupungin toimeksiannosta selvityksen ydinkaukolämmön mahdollisuuksista ja toteuttamisen esteistä. Selvityksestä kävi ilmi, että energiayhtiöt ovat valmiita hankkimaan ydinkaukolämpöä. Suomessa näyttää olevan edellytykset olla merkittävä pienydinvoimaloiden tuottaja kaukolämmön tarpeisiin. Suomeen tarvitaan koelaitos, jossa Kuopion Energiakin voisi olla mukana.
Lähde: Kuopion energia, toimitusjohtaja Esa Lindholm
Mikä SMR?
SMR eli Small Modular Reactor, suomeksi pieni modulaarinen reaktori on sähköteholtaan alle 300-megawattinen modulaarinen ydinreaktori. SMR pienydinreaktorit ovat keino tuottaa päästötöntä energiaa, eli sähköä tai lämpöä, tai molempia. Pienet modulaariset reaktorit (SMR) voivat olla avain Suomen hiilineutraalius tavoitteiden saavuttamiseksi.
Pienet modulaariset reaktorit ovat nouseva markkina jo olemassa oleville ydinvoima-alan toimijoille sekä yrityksille, jotka tarjoavat tai kaipaavat hiilineutraaleja ratkaisuja. Pienet reaktorit voivat tarjota vaihtoehdon fossiilisille polttoaineille kaukolämmössä sekä teollisissa sovelluksissa. Suomalaisilla yrityksillä teknologian ja palveluiden tuottajana on paikkansa lämpöratkaisujen toimitusketjuissa sekä SMR-ratkaisujen integroinnissa. Suomalaisilta toimijoilta löytyy jo osaamista, jota voidaan soveltaa SMR-projekteihin.
Milloin markkinoille?
On arvioitu, että ensimmäiset kaukolämpöreaktorit voisivat olla kaupallisessa käytössä jo vuonna 2030. LUT-yliopiston valtioneuvostolle laatimassa selvityksessä, pienten modulaaristen ydinreaktoreiden mahdollisuuksista Suomessa, käy ilmi, että näitä pienydinreaktoreita olisi mahdollista toteuttaa Suomessa sähkön sekä lämmön tuotannossa. Selvityksen mukaan tarvitaan kuitenkin ydinenergialain sekä ydinalan luvitus- ja valvontakäytäntöjen kehittämistä, jotta parhaat hyödyt käytön turvallisuudelle ja taloudelle saataisiin käytäntöön.
EcoSMR
Business Finlandin rahoittama ja VTT:n ja LUT-yliopiston toteuttama julkinen hanke EcoSMR tukee suomalaista teollisuutta luomalla kansainvälistä innovaatio- ja liiketoimintaekosysteemiä. Ekosysteemin keskiössä on asiakkaiden tarpeet ja suomalaisen teknologisen osaamisen mahdollisuudet globaaleilla energiamarkkinoilla. Hanke tutkii teknologioita, lisensointia ja liiketoimintaa sekä tukee niiden kehitystä vastaamaan markkinoiden tarpeita.
FinNuclear ry – Suomen ydinenergia-alan yhdistys on perustettu vuonna 2011. Se on aatteellinen yhdistys.
Jälkisanat ja startti uraanikaivoshankkeelle
Uraanipitoinen ydinjäte on maailman vaarallisinta jätettä. Tästä vaikenevat SMR huumaan rähmällään olevat tahot, jotka kyllä muistavat mainostaa asiasta vihreänä siirtymänä. Pieni korjaus heille: säteilevän vihreänä siirtymänä. Siinä vaikkapa Kuopion Energian toimitusjohtaja Lindholm voisi tutustua syvemminkin aiheeseen ennen kuin tätä propagandaa alkaa julistamaan. Mites ne Kuopion Energian hukkaan heitetyt miljoonat tässä surullisessa Pyhäjoen yTinvoimalahankkeessa? Senkin kustannukset olette näppärästi vieneet (siirto)riisto-ja energiamaksuihin…!
LUT-yliopiston Ydinvoimatekniikan professori Juhani Hyvärisen, valtiollisen Fortumin ja muiden kaukolämpöjohtajien rähmällään olo ydinvoimaan on mielenkiintoista. Vihreä siirtymä on kaukana siinä tuotantoketjussa, kun aletaan jauhaa uraania kiintokalliosta jauhoksi (Suomalaisella ”pottupellolla” tai ulkomailla ”lapsityövoimalla”). Mitäs sitten, kun kaikki menee pieleen? Yksi moka, ja maailman vaarallisin jäte rikastuttaa professorin ja kaukolämpöjohtajien elämää muutenkin kuin tilipussien muodossa. Niin ydinvoima on viime vuosituhannen keksintöjä, ja olisiko aika professoreiden ja muiden siirtyä tälle vuosituhannelle? Uraani kiintokalliossa on oikeasti se vastuullinen teko!
Mutta miten kaivosteollisuus liittyy SMR huumaan? Tätä ei ole vaikea arvata. Salaisissa kabineteissa varmasti puuhaillaan uutta suurta kotimaista pottupeltoa. Kotimaista uraania! Ensimmäinen laitos löytyykin Talvivaarasta. Toinen laitos tulee todennäköisesti Sokliin, josta ”Suomen Malmijalostus” tulee arvatenkin avaamaan vihreänä siirtymänä fosfaattikaivoksen ja kuittaa uraaniongelmat talteenottolaitoksella. Rautatiet ja infran rahoittaa Ab Veronmaksajat Oy. Näinhän se käy… Nostradamuksen ennusmerkit säteilevät jo vahvoina, kuten akkumineraalit vuosia takaperin…
Viittaukset ”pottupellosta” juontavat juurensa FinnCobaltin toimitusjohtajalta Markus Ekberg:ltä 2021.
Tämän kotimaisen SMR-kaivosreaktorin esiin nosti Kaivostutkijat.
Jari ja Jarkko
