Jussarön kaivos

Jussaari on Raaseporissa sijaitseva ulkosaariryhmä. Ruotsiksi Jussaaria kutsutaan Jussaröksi. Saarella sijaitsi aikoinaan Jussarön rautakaivos, mutta sen toiminta lopetettiin vuonna 1967, koska kaivoksen ylläpito ei ollut enää kannattavaa. Kaivoksen ollessa toiminnassa saarella oli myös asutusta ja kauppoja, mutta nykyään nämä ovat tyhjillään. Myöhemmin saarella toimi rajavartiolaitoksen merivartioasema, mutta tämäkin lopetti toimintansa vuonna 2011. Saaren pohjoisosassa on edelleen huviveneilijöille tarkoitetut kahvila, veneveistämö ja vierasvenesatama, eli saari ei ole kuitenkaan aivan täysin autioitunut, vaikka sieltä löytyykin autiotaloja.

Kaivostoiminta käynnistyy 1800-luvulla
Suomen siirryttyä Venäjän vallan alaisuuteen haluttiin täällä pyrkiä riippumattomaksi ruotsalaisesta raudasta. Vuonna 1814 havaittiin magneettiesiintymä pienellä Lerharunin saarella n. 2 km Jussaröstä itään. Vuonna 1834 löydettiin Jusssarön pohjoisosasta lupaava malmiesiintymä. Esiintymäalue lunastettiin kruunulle ja malminlouhinta aloitettiin jo saman vuonna. Vuoteen 1837 työ jatkui 14–18 miehen voimin. Työkustannukset kaivoksessa olivat korkeat, ja Viaporista tuotiin kaivokseen irtolaisuudesta tuomittuja vankeja. Krimin sota lopetti kaivostoiminnan vuosiksi 1854–56. Sodan jälkeen aloitettiin taas irtolaisvankityövoimalla. 1850-luvun loppupuolella parempilaatuista rautaa alkoi olla helpommin saatavissa, eikä Jussaaren malmi enää tahtonut kelvata suomalaisille masuuneille. Kaivostoiminnan yksityistämistä alettiin harkita, mutta kun ainoa ostajakandidaatti ajautui konkurssiin, ei auttanut muu kuin sulkea kaivos lähes vuosisadaksi. 1800-luvun kaivostoiminnasta on säilynyt jäänteinä noin 15 avolouhosta saaren pohjoisosassa. Kaivos tuotti vuosina 1834-1861 32000 tonnia rautamalmia, jonka rautapitoisuus oli keskimäärin 28 %.

Laajat malmikenttien tutkimukset alkavat
Oy Vuoksenniska Ab aloitti 1954 laajat malmikenttien tutkimukset Jussarön ympäristössä. Syynä kaivoksen kaivokselle oli se, että Suomi tarvitsi jonkinlaisen neuvotteluvaltin keskustellessaan ruotsalaisen teräksen hinnasta. Kesällä 1959 kaivostoiminta päätettiin aloittaa, ja rakennustyöt lähtivät käyntiin samana syksynä. Kaivostoiminta toimi onnistuneesti tinkimisvälineenä, mutta toimintaa ei kuitenkaan saatu enää muilta osin kannattavaksi. Kaivostoiminta lopetettiinkin taas vuonna 1967 ja samalla saaren asunnot ja kaupat jäivät tyhjilleen. Rakennustyöt ja koneasetukset valmistuivat huhtikuussa 1961, ja heinäkuussa kuljetettiin ensimmäinen lasti rikastetta Koverhariin. Kaivoksella oli suuri merkitys alueen työllisyydelle ja kehitykselle. Saariston tyhjeneminen pysähtyi vähäksi aikaa. Kävi kuitenkin selväksi, että toiminta ei voinut jatkua kauan. Maailmanmarkkinahinnat olivat laskussa ja tuotantokustannukset nousivat. Kaivostoiminta Jussarössa lopetettiin kannattamattomana syksyllä 1967, sillä mm. Brasilia oli alkanut tuottaa samaan hintaan parempilaatuista malmia. 1960-luvulla saaren eteläosassa toimineesta uudesta kaivoksesta on säilynyt 250 metriä syvä kaivoskuilu sekä noin kymmenkunta erilaista rakennusta kuten murskaamo, rikastamo, konepaja, konttori ja varastorakennuksia.

Merenpohjaan poratuissa tunneleissa on yli kolme kilometriä rautatieverkostoa, jota pitkin louhittu malmi kuljetettiin pääkuilun kautta siiloihin maan pinnalle nostettavaksi. Louhinta tapahtui paineilmalla toimivilla porilla sekä räjähdysaineina käytetyillä dynamiitilla sekä ammoniumnitraatilla. Saaren rannat ovat täynnä kaivostoiminnan oheistuotteena syntyvää jätekiveä ja hiekkaa. Meri on kuluttanut lohkottujen kivien kulmat kuudenkymmenen vuoden aikana sileiksi ja mitä korkeammalla rantaviivasta tullaan, sitä kulmikkaampia kivet ovat.

Vuoksenniska Oy:n kaivos 1954-1967 tuotti malmia 1,614 miljoonaa tonnia. Vanha kaivos tuotti vain 2 % kaikesta Jussaröstä tähän mennessä louhitusta malmista. Pienimuotoinen louhinta jätti 1960-luvun tehotuotantoon verrattuna vähäiset ympäristövaikutukset saaren maisemaan.

Merivartioasema asettuu saarelle
1900-luvulla Jussarössä on ollut lähinnä sen maantieteellisen sijainnin ansiosta monenlaista sotilaallista toimintaa. Vuoden 1940 rauhansopimuksessa Jussarö jäi Suomelle ja Hanko vuokrattiin Neuvostoliitolle. Jussarön majakka räjäytettiin ja saarelle sijoitettiin kevyt patteri, johon kuului 4 kanuunaa.  Sodan jälkeen Jussarö oli Hangon rannikkopatteriston vartiolinnakkeena vuoteen 1987. Rannikkopatteristo aloitti 1962 saarella merivalvonnan yhteistyössä merivartioston kanssa.

Jussarön merivartioasema perustettiin 1930. Ensimmäiset kymmenen vuotta oli lähinnä salakuljetuksen estämistä. Vuonna 1964 asema sai uudet tilat. Sen pääasialliset tehtävät liittyivät rajavalvontaan ja meripelastustoimintaan. Merivartioasema lopetettiin marraskuussa 2011.

Kohti kansallispuistoa
Tammisaaren kansallispuisto perustettiin vuonna 1989 ja silloin Jussarön saaren länsipuolisko sisällytettiin siihen. Kansallispuistoa hallinnoi Metsähallitus. Vuodenvaihteessa 2004-2005 siirtyi myös saaren itäinen puolisko puolustusvoimilta Metsähallitukselle. Pitkään suljettuna ollut saari on jälleen avautunut yleisölle. Liikkumiselle on silti edelleen rajoituksia.

Lähteet:

• ”Jussarö – arvoituksellinen saari” Tammisaaren museo ja Metsähallitus
• Jussarö – Kulttuuriperintöinventointi 2011
• Wikipedia

Oy Vuoksenniska Ab oli vuosina 1926–1968 toiminut suomalainen metallin valmistaja. Yhtiön metalliteollisuustoiminnan pääpaikkanaan Imatran Vuoksenniska. Yritys ajautui 1960-luvun lopulla taloudellisiin vaikeuksiin, joka johti yrityksen fuusioon Fiskarsin terästuotannon kanssa.

Vuonna 1935–1938 yhtiö rakensi Imatralle uuden rautatehtaan, joka hyödynsi vuonna 1935 valmistuneen Outokumpu Oy:n Imatran kuparitehtaan tuotannossa sivutuotteena syntyvää kiisutuhkaa. Uudella tehtaalla oli 12 000 kW:n sähkömasuuni ja kaksi 25 tonnin valokaariuunia. Imatralla valmistettiin kobolttia, kromi- ja molybdeenirautaa, harkkorautaa ja kranaattiterästä sekä valssattuja terästuotteita kuten rautatiekiskoja.

Imatran tehdasta laajennettiin sodan jälkeen, kun sotakorvausteollisuus tarvitsi runsaasti harkkorautaa. Tehdas alkoi samalla myös erikoistua korkealaatuisten erikoisteräslajien muun muassa ruostumattoman teräksen valmistukseen. Vuoksenniska Oy:llä oli rautatehdas Imatran lisäksi myös Turussa 1943–1978 sekä molybdeenikaivos Mätäsvaarassa 1940–1947 ja 1961–1967 rautakaivos Jussarössa.

Lähde: Wikipedia

 

Kummitussaarella 6/2019

Sumuinen laituri Jussarössä. Saapuminen ”kummitussaareksikin” kutsutulle alueelle. Täällä kompassit sekoavat, ja vanhat kaivosmiehet kummittelevat autioissa kaivoskuiluissa ja -asumuksissa…

Iron Beach. Kaivostoiminnan jätehiekka pumpattiin härskisti vain suoraan maastoon. Ei minkäänlaista ympäristön huomioon ottamista. Millaisia rikastuskemikaaleja aikoinaan on käytetty? Mitä kaikkea jätehiekka oikeasti sisältää?

Iron beachin hiekkaa. Siis kaivosjätettä. Rannalla kaivosjäte on jauhautunut aallokossa pienemmäksi.

Purkaahan se putki myös suoraan mereen…

Kaivostorni. Torni oli aidattu pari viikkoa ennen kaivostutkijoiden vierailua, ja syy lienee ylhäällä sijaitsevista tutkajärjestelmistä. Huomaa kuvan fotoshopattu Doppler-ilmiö. Sumulla oli luultavasti tekemistä ilmiön havainnointiin?!

Eräs vanhoista 1800-luvun kaivoskuilusta. Kaivoskuilu F (Södra gruvan). Pituus noin 8 m, leveys noin 3 m. Kuilua ympäröi betonivalu, koska kuilu on ollut 1960-luvulla käytössä Vuoksenniska Oy:n kaivoksen makeavesivarastona.

Autio tehdasyhdyskunta. Loiston päivät ovat täällä menneet.

Varsinainen kummitustalo. Työmiesten asuntolarakennus.

Vanha konttorirakennus, joka toimii nykyisin myös retkeilymajana.

Aika on sammaloittanut nämä portaat. Taustalla rikastamorakennus.

Rikastamorakennuksen betonirakenteita.

Lisää autioita tehdasrakennuksia.

Nämäkään laitteet eivät ole enää toiminnassa.

Vanha konesali. Retromeininkiä ja homeenhajua.

Rikastamorakennus. Takana rikastesiilo. Seinässä hajonneita asbestilevyjä.

Asuintalo on verhoiltu luonnonmukaisilla materiaaleilla eli ASBESTILEVYILLÄ. Kenen vastuulla on tämän alueen asbestipurku?

Onko Shell saastuttanut täälläkin? No aikakin löytyi vanha öljytynnyri. Alueella on sattunut myös öljyvahinko merivartioaseman 60-luvun asuinrakennuksessa. Öljysäiliö oli vuotanut maastoon. Havaintojen mukaan alueella oli tehty jälkikunnostustyö näiltä osin

Saari on ollut puolustusvoimien ja KARHU-ryhmän harjoituskäytössä. Saarella harjoitellaan vieläkin toisinaan.

Kaupunkisodankäynnin harjoitusmesta.

Jussaröstä löytyi myös vanhoja tykkiasemia betonibunkkereineen.

Vanha merivartioaseman tähystystorni, jonne on mahdollista kiivetä.

Kuva tähystystornista kohti pohjoista. Etualalla vanha luotsi- tai kasarmirakennus, joka alkaa olla huonokuntoinen.

Jälkisanat

Alueena Jussarön opastustoimintaa olisi mahdollista kehittää, että historian ja erityisesti ympäristöhistorian näkökulma nousisi esiin kaivostoiminnan kautta. Tässä mielessä vanhan kaivoksen autiot puitteet muodostavat mielenkiintoisen potentiaalin matkailulle.

Talojen ränsistyminen alkaa olla pitkällä, eikä historia säily loputtomiin, jollei rakennuksia kunnosteta. Sääli menettää näin osa kaivoshistoriaa ja saaren luomaa surrealistista estetiikkaa. Tosin kunnostajia ei ole, jos aletaan puhumaan kustannuksista ja eteenkin alueen asbestiongelmasta.

Kaivosyhtiö on pessyt kätensä jo aikapäiviä sitten, eikä nykyisillä omistajilla ole paljon intressiä murehtia menneitä. Alueen ympäristön nykytilaselvitystä ei ole koskaan luultavasti tehtykään!? Mitähän kaikkea yllättävää alueelta voisi löytyä? Mitä rikastuskemikaaleja on aikanaan käytetty? Onhan saasteet laimentuneet Suomenlahden suurissa vesissä…

Vuonna 2019 saarelle pääsi www.suomensaaristokuljetus.fi. Ps. kysy Ronilta välikaljat menomatkalla. Alueelta löytyy myös kahvila-ravintola ja tilaussauna.

Ei ole vielä myöhäistä kokea Jussarön kaivossaari parhaimmillaan.

Sumuinen Iron Beach. Sopisiko se seuraavaksi Metalli Festarin pääesiintymispaikaksi? Iron Fest 2020

Tämän kaivosmatkan tarjosi Kaivostutkijat

Jari ja Jarkko