Haverin kultakaivos

Viljakkalan Haverin malmiesiintymät tunnettiin jo 1700-luvulla ja rautamalmin koelouhintoja tehtiin 1733. 1800-luvulla rautamalmia vietiin hevosilla Tampereelle masuuniin sulatettavaksi. Kaivos ja masuuni myytiin Tampereen pellava- ja rautateollisuusosakeyhtiölle eli Tampellalle vuonna 1861. Yhtiö louhi Viljakkalasta vain kaivoslupaan tarvittavan määrän malmia.

Ensimmäinen kultaesiintymä löydettiin 1935. Haverin kultakaivos aloitti toiminnan vuonna 1942 ja päättyi vuonna 1961. Malmia louhittiin avolouhoksesta ja maanalaisesta kaivoksesta. Entiset omistajat olivat Vuoksenniska Oy (1935–60), Outokumpu Oy (1976–86), Baltic Minerals Finland Oy (Mountain Glen Mining & Northern Lion Gold 2004) ja Northern Lion Gold (2004–2007). Vuodesta 2007 lähtien omistaja on ollut Lappland Goldminers, joka asetettiin konkurssiin 2014. Elokuuhun 2015 asti Haverista oli malminetsintävaraus Palmex Mining Oy:llä, joka haki sittemmin alueelle malminetsintälupaa.

Haverin kaivosalue on listattuna vuoden 2010 alussa päivitetyllä Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen listalla. Listalla todetaan Haverin kaivoksen olevan varhaisen suomalaisen kaivostoiminnan edustaja, jolla on ollut merkitystä Tampereen teollistumisessa. Kaivosalue, ulottuen rikastushiekka-alueen länsiosaan, on myös kaavoitettu loma- ja matkailualueeksi.

Haverin kultakaivos

Merkittävin vaihe Haverin kaivoshistoriassa alkoi 1935, kun Oy Vuoksenniska Ab kiinnostui alueen malmivaroista. Haverin esiintymän vallannut professori Hans Hausen myi kaivosoikeudet Oy Vuoksenniska Ab:lle käytetystä autosta. Tutkimuksissa menneiden vuosisatojen epäpuhtaudet osoittautuivat hopeaksi ja kullaksi.

Kaivoksen johtoon tuli vuori-insinööri ja vapaaherra Erik Aminoff, joka oli kunnostautunut lukuisilla kaivoksilla mm. USA:ssa, Siperiassa, Mantshuriassa, Kiinassa ja Filippiineillä. Aminoff johti kaivosta aina vuoteen 1952 ja tultiin myöhemmin tuntemaan Haverin paronina.

Tuotantorakennuksia alettiin rakentaa 1939 sodan varjossa, ja alueelle syntyikin mm. kaivostupa, kompressoriasema, korjauspaja, muuntamokeskus, rikastamo, varastohalli sekä pumppuasema Kyrösjärven rantaan. Koekuilua louhittiin aina 65 metrin syvyyteen, ja vuonna 1942 tuotannon käynnistyessä valmistui 120 metriä syvä tuotantokuilu. Työtasot avattiin 50 sekä 100 metrin syvyyteen. Lisäksi malmia otettiin edelleen nähtävästä avolouhoksesta, joka on 85 metriä syvä ja 125 metriä leveä. Kaivoskäytävää Haveriin avattiin vuosina 1942-1960 yhteensä noin 2,5 kilometriä.

Sodan aikana Haverin kaivos tuotti strategisesti tärkeää kuparia parhaimmillaan noin 180 tonnia vuodessa, vaikkakin kulta oli aina kaivoksen tärkein tuote. Noin 20 toimintavuotensa aikana Haverin kultakaivos tyydytti maamme koko kultatarpeen ja hieman enemmänkin. Puhdasta kultaa saatiin kilon harkko päivässä.

Kaivoksen henkilökuntaa varten rakennettiin vanhan ruukinperinteen mukainen yhdyskunta: työväen asunnot eli Piippulanrivi lähimmäksi kaivosta ja johtajien talot kauemmaksi kauniin Kyrösjärven rannalle. Toimihenkilöporras sijoitettiin näiden välimaastoon. Laajimmillaan kaivoksessa työskenteli 150 henkilöä, ja kultakylässä asui useita satoja ihmisiä.

Sodan jälkeen kullan hinta laski kilpailun lisääntyessä ja Haverin kaivoskin joutui kamppailemaan kilpailluilla markkinoilla. Erilaisten uudistustöiden ja sattumusten jälkeen kaivos kuitenkin pystyi jatkamaan toimintaansa kilpailukykyisenä. Kaivos suljettiin lopulta kultasuonten tyrehdyttyä vuonna 1961.

***

Haverin kultakaivoksen kokonaislouhinta oli noin 1,6 Mt ja malmikiven noin 1,5 Mt. Malmi sisälsi keskimäärin 2,85 g/t kultaa ja 0,39 % kuparia. Malmia on louhittu alkuvaiheessa avolouhoksesta, jonka jälkeen louhinta siirtyi maanalaiseksi. Kaivosalueella on rikastushiekan jätealue 18,7 hehtaaria, joka sisältää rikastushiekkaa noin 1,4 Mt. Rikastushiekkatutkimusten mukaan jätehiekka on happoa tuottava ja sisältää keskimäärin 2,9 % rikkiä, 830 mg/kg kuparia, 160 mg/kg arseenia, 140 mg/kg sinkkiä, noin 90 mg/kg nikkeliä ja kobolttia. Lisäksi jätteen on arvioitu sisältävän jopa 1,6 g/t kultaa. Syanidiyhdisteiden määrä on myös paikoin yli raja-arvojen eli 10 µg/l. Alueella on myös n. 5 000 t sivukiveä peräisin 1990-luvun koelouhoksesta.

Haverin rikastushiekka on läjitetty järvisedimentin, siltin ja saven päälle Kirkkojärven lahteen. Hienojakoisten sedimenttien voidaan olettaa tiivistyneen jätteen painon alla muodostaen vesitiiviin pohjarakenteen. Myöhemmässä vaiheessa jätealue laajentui Kirkkojärven lahdelle päin, missä rikastushiekka jäi osin veden alle.

Pöyry Finland Oy:n vuoden 2011 syksyn vesitulosten mukaan jätealueelta purkautuvat pintavedet olivat hyvin happamia ja
alueen ojavesistä tavattiin tehdyissä tutkimuksissa suuria raskasmetallipitoisuuksia. Jätealueen maaperän korkea raskasmetallipitoisuus ja alhainen pH estävät kasvien juurtumista alueelle. Kasvipeitteen saaminen alueelle edellyttää puhtaiden täyttömaiden tuomista kasvupohjaksi. Alhainen pH ja rikastushiekan hajoaminen aiheuttavat raskasmetallien vapautumisen ja huuhtoutumisen. Kuparin ja arseenin keskimääräinen pitoisuus rikastushiekassa ylittää Pima-asetuksen ylemmän ohjearvon. Koboltin ja vanadiinin sekä nikkelin ja sinkin ylemmät ohjearvot ylittyvät satunnaisesti. Kirkkojärveen laskevissa ojissa on suuria kuparipitoisuuksia ja myös nikkelipitoisuus on korkea. Viimeaikaisten tutkimukset osoittavat, että metalleja on kertynyt myös järvisedimentteihin.

Jätealueen kaakkoispuolen patoon rajautuva suotovesilampi on erotettu Kirkkojärvestä louhe-maapadolla (tiepato), mutta lammen vedet pääsevät virtaamaan tiepatoon rakennetun putken kautta edelleen järveen. Kosteikkolampeen laskee jätealuetta eteläpuolelta suotovesiä keräävä ympärysoja. Ojassa ja lammen rannalla oli erotettavissa raudan saostumia, mikä viittaa Fe-sulfidien hapettumistuotteiden kulkeutumista suotovesiojaan ja edelleen lampeen. Lampeen ja etelässä luonnon maahan rajautuva jätepato on moreenia. Padon itäosaan on kaivettu uoma, jonka kautta puuvarastoalueen valumavedet virtaavat ylivuotona kosteikkolammelle.

Jätealueen koillispatoon rajautuva järven lahti, joka on ilmeisesti toiminut kaivostoiminnan aikana selkeytysaltaana, on täyttynyt rikastushiekasta ja siten merkitty jätealueeksi. Rikastushiekkaa on levinnyt varsinkin lahden itäosaan sulkemiseen liittyneen jätealueen kuivatuksen seurauksena. Padon itäosaan on kaivettu avouoma, joka toimii edelleen jätealueen valumavesien ja uomasta erottuvan rikastushiekan kulkureittinä järven lahteen.

Haverin kultakaivoksen toiminta päättyi vuonna 1960. Kaivostoimintaa ei 1940- ja 1950-luvuilla koskenut vesioikeuden eikä nykyisen ympäristönsuojelulainsäädännön mukainen luvituskäytäntö.

1950-luvulta, on muistitieto, että kaikki kalat kuolivat mm. Parvilahden alueelta. Myös kaivoksen naapurissa sijainneen lypsykarjatilan lehmistä muutama kuoli, kun lehmien laidunmaahan kuului läheinen rantalaidun.

Lähteet:

• GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 46/2015
• Suomen ympäristökeskuksen raportteja 12 | 2018
• https://www.eskoerkkila.fi/blogi/?k=Haverin+kulta
• www.haveri.fi

Kullan perässä 6/2019

Avolouhos. Haverin kaivos on suosittu sukelluskohde. Syvyys avolouhoksen pohjalla on lähes 70 metriä. Avolouhos on ympäröity verkkoaidalla.

Yleiskuvaa rikastushiekka-alueesta.

Onko tässä putkessa vielä kultaa sisässä?

Ennallistamistyöt olivat menossa parhaillaan kohteella. Kuvassa näkee, että rikastushiekan päälle tulee suodatinkangas ja täyttömaata. Pintamaita ei ole vielä asennettu.

Vaikuttava sepeliuoma todistaa, että happamia vesiä kulkeutuu edelleen alueella. Lieneekö lopulliset peittorakenteet kovinkaan tiiviitä pintavesien suhteen. Pohjarakennehan on mitä on, joten miten paljon raskasmetalleja kulkeutuu edelleen pohjarakenteen läpi? pH-taso oli 2,4 ja sähkönjohtavuus huimasti koholla.

Ja nämä jätealueen pintavedet ovat kulkeutuneet ojaa myöten tänne…

… jossa näyttää olevan rehevä maaperä kasvistolle…

…ja katinkultaa täälläkin kaivostoiminnan perintönä. Ja saastuneita pintavesiä.

Tasausallas. pH-taso 5,6 ja sähkönjohtavuus koholla. Varsinainen jätelampi, vaikka saattaa näyttää suhteellisen elinvoimaiselle. Lammikon pohjalle on varmasti kertynyt varsinainen coctail kaikkea raskasmetalleista ympäristömyrkkyihin. Ylivuotovedet kulkeutuvat edelleen vapaasti suurempaan vesistöön.

Vankitalo, jossa kaivoksen työntekijöinä olleet neuvostovangit olivat majoitettuina jatkosodan aikana. Venäläiset sotavangit saatiin Kihniöllä sijainneelta vankileiriltä ja heitä oli Haverissa kolmisenkymmentä. Mutta kuka laitetaan vankilaan tästä Haverin alueen saastuttamisesta, ja KUKA MAKSAA?

Ylöjärvi ryhtyy kunnostamaan Haverin rikastushiekka-aluetta – maaperässä korkeita pitoisuuksia raskasmetalleja

Uuden padon rakentaminen tulee maksamaan 750 000–800 000 euroa eli kaksinkertaisesti aiemmin arvioituun verrattuna. Ylöjärven kaupunki ryhtyy kunnostamaan liki 20 hehtaarin suuruista Haverin vanhan kultakaivoksen rikastushiekka-aluetta. Rikastushiekka-alueen maaperä sisältää Pöyry Finland oy:n tekemän selvityksen mukaan korkeita pitoisuuksia muun muassa kuparia ja kohonneita pitoisuuksia vanadiinia, arseenia, sinkkiä ja kobolttia sekä muita aineita ja raskasmetalleja.

Koska alueen pintamateriaalit ovat erittäin vesieroosioherkkiä ja maanpinnat suojaamattomia, on materiaaleja huuhtoutunut ja huuhtoutuu edelleen sade- ja sulamisvesien mukana ojia pitkin Kirkkojärveen.

Ylöjärven kaupunki sai ylijäämämaiden sijoittamiseen jätealueelle Pirkanmaan ely-keskuksen luvan.

Kunnostushankkeelle on Ylöjärven kaupungin tiliasiakirjoissa merkitty 5,6 miljoonan euron varauma.

Jos kunnostustöiden kohteeksi otetaan pelkästään kasvustosta paljas kahdeksan hehtaarin suuruinen keskialue ja ranta-alueen ruoppaus vanhojen patojen korjauksineen, nousevat maisemointi- ja muut kustannukset 2,8 miljoonaan euroon.

Lähde: 4.4.2018 AAMULEHTI

Kultamitalit

Helsingin Olympialaisten vuoden 1952 kultamitalit on valmistettu Haverin kullasta! Erityisen ylpeitä haverilaiset ovat siitä, että Helsingin vuoden 1952 olympialaisten kultamitalit valmistettiin Haverin kullasta, ja ne ovatkin kautta aikain kultapitoisimmat lajissaan.

Jälkisanat

Haverin rikastushiekka-alueen kunnostaminen on hieno esimerkki ympäristökatastrofien aikaa vievästä, vaivalloisesta ja suuria kustannuksia vaativasta kunnostusprojektista. Itse toiminta on loppunut jo 60-luvulla ja yli 50 vuotta tämän jälkeen on loppuunsulkemistyöt vihdoin aloitettu! Rikastushiekka-alueella on korkeita pitoisuuksia mm. kuparia sekä kohonneina pitoisuuksina vanadiinia, arseenia, sinkkiä, kobolttia sekä muita aineita ja raskasmetalleja. Haastava kunnostusprojekti, joka tuskin kaikkia ongelmia poistaa. Pienentää ongelmia suurelta osin, mutta kaivosteollisuuden raskas perintö jää silti muhimaan ja suodattumaan pinnan alle…

Itse yritykset ovat aikapäiviä sitten päässeet kuin koira veräjästä. Tästä maksaa taas kaivostoimijoiden sijasta Veronmaksajat Ab Oy. Laskimme, että kunnostuksen hinta on kokoluokkaa 30 €/m2. Tämä tosin on vain rikastushiekka-alueen kunnostustyöt. Tästä voi miettiä miten kaivosten takuusummia voi arvottaa. Neliö- ja kuutiohintainen takuusumma rikastushiekkajätteestä ja sivukivijätteestä etukäteen maksettuna rajoittaisi sitä, ettei lasku tulisi veronmaksajien maksettavaksi. Miten on nämä Suomen suurimmat saastuttaja kaivosyhtiöt? Terrafame on yksi näistä, ja kun on kyse Suomen valtion omistamasta poliittisesta lehtolapsesta, niin maksajaa on tuskin vaikea arvata. Terrafame tuskin tulee koskaan tuottamaan niin paljoa, että edes loppuunsulkeminen kokonaisuudessaan on näillä rahoilla mahdollista.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana voisi leikitellä ajatuksella kaivosvaltauksesta Haverista kunnostustyön jälkeen. Onko mahdollista, että jossain vaiheessa rikastushiekassa oleva kulta saadaankin talteen. Näitä ”kiertotaloushankkeita”, jota avokätisesti rahoitetaan myös valtion kassasta epäsuorien tukiaisten muodossa. Rikastehiekassa on kultaa jopa 1,6 g/t erittäin pieninä partikkeleina. Asiaa on tutkittu jo 80-luvulla, mutta teknisesti ja taloudellisesti seulontatyö ei olisi ollut kannattavaa. Alueelta saisi mainarien kultakaavalla 1 Mt jätteenkäsittelyllä 1g/tonnissa yhteensä 1000 kg kultaa.

Tälle kaivosuhmuroinnille emme jaa hymiöarvosanoja. Tämä ansaitsee kultaisen mitalin!

Tämän informaation tarjosi Kaivostutkijat

Jari ja Jarkko