Vasarakankaan kaivos
Kylylahden kaivosalueen pohjoispuolella sijaitsee kaksi Mondo Minerals Oy:n omistamaa talkkilouhosta, joita on suunniteltu avattavaksi uudelleen vuosien 1977-1982 toiminnan jälkeen.
Tuotantotoiminta Suomessa on saanut alkunsa Sotkamossa vuonna 1969 nimellä Suomen Talkki Oy. Polvijärvellä toiminta on alkanut Oy Lohja Ab:n kaivostoimintana, joka myytiin Finnminerals Oy:lle vuonna 1984. Finnminerals Oy muutti nimensä Mondo Minerals Oy:ksi vuonna 1998.
Alueella on toiminut Oy Lohja Ab:n talkkikaivos vuosina 1977–1982. Talkkimalmia louhittiin tuolloin kahdesta eri louhoksesta yhteensä hieman yli miljoona tonnia. Sivukiveä eli raakkua louhittiin noin 730 000 tonnia. Vanhojen louhosten pinta-ala on yhteensä 6,3 ha. Pääosa tapahtuneesta louhinnasta on ns. päälouhoksesta ja vain murto-osa länsilouhoksesta. Talkkimalmi ja nikkelirikaste on rikastettu ja jatkojalostettu Vuonoksen tehtaalla.
Vanhassa kaivoksessa on tällä hetkellä noin 575 000 m3 vettä. Varsinaisen louhoksen ja koelouhoksen vesien metallipitoisuudet arseenia ja nikkeliä lukuun ottamatta ovat analyysien mukaan pieniä.
Analysoidut pitoisuudet pintavesiuomissa eivät ylittäneet Itä-Suomen vesioikeuden aiempia Oy Lohja Ab:lle ja Mondo Minerals Oy:n Horsmanahon kaivosvesien johtamista koskevia lupaehtoja .
Läjitetyn sivukiven vaikutus ilmenee lisäksi huomattavan korkeana rikkipitoisuutena (340–460 mg/) verrattuna Vasarakankaan muihin kohteisiin (1–50mg/l). Kaivospiirin pintavesien raskasmetalli-, arseeni- ja rikkipitoisuudet ovat muissa näytteenottopisteissä pieniä .
Pohjaveden laadussa ilmenevät sekä maaperän luontaiset ominaisuudet että kaivostoiminnasta aiheutuvat vaikutukset. Läjitysalueen kiviaineksen happamoittava vaikutus näkyy suurimpana rikkipitoisuutena ja alhaisimpana pH:na. STM:n asettaman talousveden raja-arvon ylittävä mangaanipitoisuus (50 ug/l) analysoitiin vanhan avolouhoksen viereltä ja kaivostoiminta-alueen ulkopuolelta. Korkea mangaanipitoisuus johtuu todennäköisesti alueen mustaliuskepitoisesta kalliosta, jonka koostumus heijastuu moreenin koostumukseen. Pohjaveden alumiinipitoisuus ylittää talousveden raja-arvon (Al 200 ug/l) satunnaisesti läjitysalueen viereisessä ja kaivostoiminta-alueen ulkopuolisessa havaintoputkessa. Arseeni- ja nikkelipitoisuudet olivat pieniä kaikissa havaintoputkissa.
Kaivoksen kuivanapitovedet johdetaan Jyrkänpuronkanavan ja Kirkkojoen kautta Viinijärveen.
Uudelleen avaaminen
Vasarakankaan louhosten arvioitu toiminta-aika on noin 10 vuotta, jos päälouhos päätetään uudelleen avata. Talkkimalmia louhittaisiin vuosittain noin 250 000–300 000 t ja kokonaismäärä kaivoksen toiminnan ajalta olisi noin 2,5–3 miljoonaa tonnia. Louhinta tapahtuisi avolouhintana.
Mondo Mineralsilla on Polvijärvellä louhokset Horsmanahossa ja Pehmytkivessä. Malmi kuljetetaan rikastettavaksi Outokummun Vuonokseen.
Lähde: Vasarakankaan kaivos, Ympäristövaikutusten arviointiselostus 24.3.2006
Valokuvia kohteelta 2017
Vehkasuon louhos. Keskellä jonkun sortin tutkimuslautta tai muu tarkkailupiste.
Vähän liejuinen pohja…
Teräsputkia valmiina kairauksia varten.
Vasarakankaan louhos. Taka-alalle on suunnitteilla laajennusta.
Ei ole niin sanottua perinteistä graniittia. Huomaa kallion vihertävä väri.
Majava kaivospiirin alueella!
Kunttisuon kohta. Täälläkin on kaiveltu aikoinaan jotain. Ja peitelty jäljet…
Sivukivialue. Alueella näytti olevan tehty jotakin maansiirtotöitä. Jäi epäselväksi onko siirrelty vanhoja sivukiviä laajemmalle, vai kenties tuotu jostain lisää?! 
Jä tälläinen kiviaines ei varmaankaan tuota sateen vaikutuksesta happamia pohja- ja pintavesiä tai muita päästöjä…
Entinen kaatopaikkakin löytyi. Peitelty maa-aineksella. Juurella suoto-oja lähimaastoon.
Loppusanat
Mielenkiintoista nähdä miten tämän kohteen osalta hoidetaan vesien hallinta ja puhdistus. Avolouhoksissahan on selvästi kohonneita rikki- ja arseenipitoisuuksia. Nämähän tullaan puhdistamaan ja kierrättämään luonnolliseen kiertoon ”luparajojen” puitteissa. Myös sivukivien osalta lähtötilanne ei vaikuttanut kovin lupaavalle.
Tämän kohteen osalta ympäristövaikutukset jäänevät enimmäkseen kaivospiirin alueelle, jos vesienhallinta toimii koko elinkaarensa ajan; myös sivukivialueen suhteen. Ympäristövaikutuksia vähentää se, että kaivospiirin alueelle ei ole suunnitteilla rikastamoa ja rikastehiekkakenttiä, vaan kärrätään isompaan ongelmapesäkkeeseen eli Vuonokselle.
Piirros: Seppo Leinonen, www.seppo.net
Tämän informaation tarjosi Kaivostutkijat
Jari
