MÄTÄSVAARAN MOLYBDEENIKAIVOS
Mätäsvaaran suljettu molybdeenikaivosalue sijaitsee Lieksan kunnassa Pohjois-Karjalassa. Ensimmäiset viitteet molybdeeni-esiintymästä tulivat yksityiseltä malminetsintäharrastajalta vuonna 1902. Malminetsintää tehtiin useassa vaiheessa vuonna 1903 ja vuosina 1910–11. Esiintymää koelouhittiin vuosina 1920–22 ja 1932–33 Wärtsilä Oy:n toimesta. Vuonna 1935 kaivosoikeudet osti Vuoksenniska AB, joka aloitti kaivoksen rakentamisen vuosina 1938–1939. Keskelle korpimetsää tehtiin suurkaivos siihen kuuluvine laitoksineen: yli 80 asuinrakennusta, joista osa itsensä arkkitehti Alvar Aallon piirtämiä tyyppitaloja, rikastuslaitos, korjaamoja, valtavat 900 tonnin betonisiilot murskatulle malmille sekä höyryvoimalaitos 62 metriä korkeine piippuineen. Varsinainen kaivostoiminta käynnistyi vasta talvisodan jälkeen vuonna 1940. Kaivos toimi vuoteen 1947. Malmia louhittiin avolouhoksesta ja osittain maanalaisesta louhoksesta. Avolouhostila on vedellä peitetty ja sen reunalle rakennettu nykyisin esiintymislava ja katsomo. Maanalaisen louhoksen syvyys oli enimmillään noin 150 m.
Kokonaislouhinta oli noin 1,19 Mt ja rikastetun malmin määrä noin 1,15 Mt, jätealue sisältää noin 1 Mt rikastushiekkaa. Malmissa oli molybdeenihohdetta keskimäärin noin 0,1-0,2 %. Molybdeenia voidaan pieninä määrinä käyttää teräksen kovettamiseen. Kun molybdeenia sekoitetaan ruostumattomaan teräkseen, syntynyt teräslaatu on haponkestävää. Rikastushiekkaa on läjitetty moreeniselänteiden väliseen suopainanteeseen. Rikastushiekan jätekasa on peittämätön. Kasan pinta on osalla aluetta hyvin kova, mutta osalla aluetta rikkoutunut ja pölyävää. Rikastushiekka koostuu lähinnä kvartsista ja pienistä määristä kiilteitä ja kalimaasälpää sekä sulfidimineraaleja. Kaivosalueelle ei ole läjitetty sivukiveä.
Karttatulkinnan perusteella oletettavaa on, että jätealueen pohjoisosan suotovedet kulkeutuvat reunaojaan ja osaksi moreenialueen pohjaveteen. Jätealueen osin kasvillisuuspeitteinen eteläosa on toiminut ilmeisesti kaivostoiminnan aikana selkeytysaltaana. Pölyn leviämisestä ja vaikutuksesta ympäristön eliöstölle ei ole tutkimustietoa. Esiintymän geologisen kuvauksen mukaan jätehiekka voi sisältää metallisulfideja, jotka rapautuessaan voivat lisätä metallikuormitusta alapuoliseen vesistöön. GTK:n tutkimukset tukevat tätä tulkintaa. Vuonna 2009 otetussa rikastushiekka-alueen suotovesinäytteessä pH oli lähellä neutraalia (6,5), mutta vesi sisälsi kohonneita pitoisuuksia mm. sinkkiä ja kuparia.
Lähde:GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 46/2015
Mätäsvaaran kaivoksen historiasta ja tuotannosta kannattaa lukea: http://matasvaarankaivos.fi/
Piirros: Juha Toivanen: http://matasvaarankaivos.fi/
Kohdevierailu
Kohteella vierailtiin toukokuussa 2017.
Paikallinen aavikkomyrsky. Jätealueen karuus yllätti. Sulkemisen jälkeen ei ole tapahtunut juuri minkäänlaista kasvikunnan esiinmarssia.
Louhoksen kyltti (Forsströmin avolouhos)
Portti ja piikkilangat.
Louhos oli vielä näin toukokuun lopulla tukevasti jäässä.
Kuva syksyltä 2016.
Louhostunnelia. Hyvä varata mukaan valaistusta.
Sinertävää kiveä.
Jonkinsortin ilmanvaihtokuilu?
Metsikön keskellä oleva murskesiilo.
Eräs tyyppitalo. 
Voimalarakennus.
Entinen kaupparakennus, baari ja museo.
Jälkisanat
Historialtaan yksi mielenkiintoisimmista kohteista, johon kannattaa tutustua. Mätäsvaaran kylä on jäänyt elämään historian taakse jonnekin 70-80 luvulle. Muuttovoittoisesta paikasta tuskin voinee puhua. Toivottavasti kaikki rakennukset eivät rapistu maantasalle asti.
Jätekenttä oli myöskin sangen hämmentävä paikka hiekkamyrskyineen. Muhevasta maaperästä ei voine puhua, sillä paikalle ei ole ilmestynyt juuri ollenkaan kasvillisuutta sulkemisen jälkeen eli 1940-luvun lopun jälkeen! Alapuolisten vesien tila jäi selvittämättä, mutta jäipähän jotain taas seuraavaan kertaan.
Tämän informaation tarjosi Kaivostutkijat
Jari ja Jarkko
Vastaa