Perustiedot

Tipasjärven (Kiisulan) hylätty rikkikiisukaivos sijaitsee Sotkamossa, Kainuussa. Rikkikiisuesiintymä sijoittui Tipasjärven liuskekivivyöhykkeeseen. Rikkikiisuesiintymä oli mafisen metavulkaniitin (amfiboliitin) sisällä kvartsiittikivessä (malmikvartsiitissa). Se koostui kolmesta kompaktista rikkikiisumalmilinssistä (louhittu), kvartsiraitaisista ja pirotetyyppisistä rikkikiisumineralisaatioista. Malmikvartsiitti sisälsi sulfidimineraalien lisäksi kvartsia, granaatti-, stauroliitti-, turmaliini-, spinelli- ja serisiittimineraaleja. Kompaktin malmin päämalmimineraali oli rikkikiisu. Kvartsiraitaisissa osissa oli rikkikiisun lisäksi arseenikiisua. Pirotetyypin malmikvartsiitissa oli rikkikiisun lisäksi magneettikiisua, kuparikiisua ja magnetiittia. Malmikvartsiittia leikkaavissa kvartsijuonissa oli karkearakeista sinkkivälkettä yhdessä rikkikiisun ja magneettikiisun kanssa. Tätä kiveä on ilmeisesti sivukivikasassa (Vartiainen 1965, 1969 ja 1970, GTK 2015) Tipasjärven malmiesiintymän on arveltu olevan koostumukseltaan samanlainen kuin Otravaaran ja Karhunsaaren rikkikiisumalmit: 37,1-41,4 % S ja 34-38,8 % Fe . Rikkikiisu sisälsi pieniä pitoisuuksia Cu, Co ja Ni sekä Mn.

Kaivostoiminnan historia Kaivos tuotti rikkikiisua rikkihapon tuotantoon vuonna 1919 . Malmikiveä louhittiin pienimuotoisesti avolouhoksesta. Kaivoksen omistajasta ei ollut tietoa saatavilla.

Louhintamäärä, kaivannaisjätemäärä ja tiedot sivukivijätteen laadusta Kokonaislouhinta oli 1012 tonnia, josta rikkikiisumalmin osuus oli noin 800 tonnia . Sivukiviä louhittiin noin 200 tonnia. Sivukivet koostuvat pääasiassa sulfidipitoisista kivistä.

Lähde: GTK arkistoraportti 46/2015, Suljettujen ja hylättyjen metallikaivosalueiden nykytila ja arvio jätealueiden ympäristöriskipotentiaalista.

Kohteen sijainti:

Kohteeseen tutustuminen:

Kohdetta tutkittiin toukokuussa 2017. Kohteelle ei ole suoraa tieyhteyttä. Läheisimmältä metsätieltä kohteeseen oli noin 2 kilometriä metsikön läpi. Vaikka toukokuu oli lopuillaan, oli kevät sen verran myöhässä, että luntakin esiintyi paikoin.

Kohteeseen tutustuminen alkoi Pienen Tipasjärven rannalta. Järvi oli vielä pääosin jäässä, mutta rannat sulia. Kaivoskohteen ongelmat paljastui heti alkuunsa. Kaivokselta laskee avo-oja suoraan Pienen Tipasjärven erääseen lahden poukamaan. Sulan osan alue oli värjaytynyt kirkkaan keltaisiksi saasteita.

Pieni Tipasjärvi, saastunut lahden poukama

Terveennäköistä järven rantaa?

Mittasimme järviveden PH-lukeamia puhtaan veden alueelta, jossa vertailu lukema oli ph 7.  Mittasimme PH-lukeman järviveden pinnasta, saastuneen lahden osalta rannasta. PH-lukemaksi saimme tästä lukeman 5. Järven pohjassa oli keltaista saastesakkaa, jossa ph-lukema olisi ollut todennäköisesti alhaisempi. Ojan loppupäässä mittasimme ph 4 lukemia virtaavassa vedessä.

Huomioimme myös, että ojalinjaa on käsitelty koneellisesti. Epäilimme, että kyseessä oli metsähoitoyhdistyksen tai metsänomistajan kunnostustöitä metsän kuivatuksen parantamiseksi. Tämä on kuitenkin johtanut siihen, että itse kaivostoiminta-alueelta valuu sulamis- ja sadevesien mukana entistä enemmän ja tehokkaammin saasteita Pieneen Tipasjärveen.

Avo-oja kaivokselta kohti Pientä Tipasjärveä

Metsäojitusta kaivosalueen reunalla

Vanhaa louhosta. Louhoksessa sulamivesiä. Vesi värjäytynyt keltaiseksi.

Keltaista sakkaa louhoksen pohjalla. PH-pinnassa 3. Mitä pohjalla olevassa sakassa?!

Luonnonkivikin syöpyy…

Sivukiveä

Mitä täältä löytyykään..

Kirkkaan keltaista kiveä. Rikin tuoksu aistittvissa selvästi.

Kallioleikkaus

Puuta vai malmikiveä?

 

Johtopäätökset:

Kohteessa on ollut kaivostoimintaa noin 100 vuotta sitten. Tällöin ei ole päästy suuren mittakaavan kaivostoimintaan, vaan toiminta on ollut nykymittarin mukaan suppeaa. Kaivostoiminta alueen koko on noin 50 m x 100 m. Kulku kohteelle on luultavasti tapahtunut veneillä tai hevosilla, sillä kohteelle ei ole tietä.

Kaivos on kuitenkin jätetty oman onnensa nojaan, sadaksi vuodeksi. Kohteessa ei ole tehty minkäänlaisia lopettamistoimia, ja louhokset ja sivukivet ovat rujosti keskellä luontoa. PH-mittauksien perusteella vedet ovat luohos alueella erittäin happamia. Tästä on osoituksena syöpymät mm. luonnonkivissä.

Kohteen reunalla on tehty metsänkunnostukseen liittyviä töitä ojittimalla metsikköä. Tämä on johtanut siihen, että pilaantuneita vesiä kulkeutuu ojaa pitkin, entistä helpommin läheiseen Pieneen Tipasjärveen, joka on noin 100 m päässä louhoksista. Ennen ojitusta suo/kosteikkomaasto olisi saattanut itsestään suodattaa ja rajata epäpuhtauksien leviämistä.

Havaintojen mukaan ojan edustan lahti on päässyt saastumaan. Vaikutus alue on kuitenkin melko suppea, ehkä noin 50 m alue, jonka jälkeen PH-lukemat ”normalisoituvat”. Lahden edustalla on yli 20 m syväkohta; olisiko saasteita laskeutunut vuosien saatossa syvänteeseen miten paljon?

Vierailun perusteella kohde vaatisi kunnostustöitä mm. louhoksien ja sivukivien peittämisen osalta. Myös suodatuskentän teko tulisi auttamaan epäpuhtauksien leviämisen estämiseksi jatkossa. Pintamaa on osin turmeltunutta ojan- ja lahden lähi ympäristössä, ja kaipaisi samassa yhteydessä toimenpiteitä.

Kohteen lähelle, muutaman kilometrin päähän, on rakenteilla Sotkamo Silver:n Hopea kaivos. Tämän vuoksi noin kilometrin päähän on ilmeisesti rakenteilla asuintaloja Pienen Tipasjärven läheisyyteen. Muutoin alueella ei ole runsasta asutusta syrjäisyytensä vuoksi. Pieneen Tipasjärveen liittyy Iso Tipasjärvi, joten havaitut päästöt pääsevät laimentumaan matkallaan kohti Sotkamoa.

Kysymys: kenen vastuulla tämä ongelma pesäke on? Onko ympäristöviranomaiset liian laiskoja jalkautumaan kohteeseen, kun tietä ei ole perille asti, ja risukossa tarpominen itikoiden keskellä liian työlästä? Jos kunnostus joskus toteutuu, maksajana on tietysti Ab Veronmaksajat Oy…

 

Tämän informaation tarjosi Kaivostutkijat

Jari ja Jarkko