Osa I: Rahasmäki ja Hiekkamäki
Pohjoissavolaisessa Nilsiän kunnassa (nyk. Kuopio) sijaitsee Kinahmin – Rahasmäen kvartsiittiselänne. Noin 35 km pitkä kvartsiittijakso alkaa etelässä Juurusvedestä ja jatkuu noin etelä-pohjoissuuntaisena Syvärin lounaisrannalle. Kvartsiittijakson leveys on etelässä vain noin 100 metriä, pohjoisessa jopa 4 kilometriä. Kvartsiittiselänne kohoaa näyttävästi ympäristöstään, ja korkeimmat lakikohdat ovat yli 310 m mpy.
Kvartsiitti on yleensä valkoista tai vaalean harmaata. Muodostuman eteläosassa kallio on hematiittihiukkasten vuoksi usein myös punertavaa. Raekoko on lähes poikkeuksetta välillä 0.03- 2.0 mm. Teknisen käytön kannalta kvartsiitti jaetaan kolmeen tyyppiin: pehmeään, puolikovaan ja kovaan kvartsiittiin. Kvartsihiekkaa tuottava louhos- ja teollisuustoiminta on keskittynyt Hiekkamäkeen ja Kinahmiin. Louhitun kallion kvartsipitoisuus on varsin suuri, noin 96 %. Serisiittiä on 3 % ja kaoliniittia 1 %.
Kinahmin-Rahasmäen kallioperää on jo kauan hyödynnetty. Kvartsiittijaksoon liittyvää dolomiittia on käytetty vuosisadan alussa kalkin polttoon. Paikallinen väestö on louhinut perinteisesti kvartsiittiliuskeita uuni- ja rakennuskiviksi. Myös vuonna 1906 valmistunut Nilsiän kirkko on Tahkomäestä louhitusta kvartsiitista rakennettu. Tarpisen liuskelouhokselta on toimitettu serisiittipitoista kvartsiittiliusketta mm. puistojen ja puutarhojen käytävälaatoiksi sekä julkisivu- ja sisustusmateriaaleiksi.
1930-luvulla liuskelouhintaa harjoitti Oy Silika Ab, myöhemmin toiminta on siirtynyt Oy Lohja Ab:lle. Myös Loutteisella toimii nykyään pieni liuskelouhos.
Laattakivilouhintaa merkityksellisempää on ollut kvartsihiekan tuotanto. Nilsiän pehmeästä kvartsiitista on valmistettu kvartsihiekkaa lasiteollisuuden tarpeisiin jo vuodesta 1914 lähtien. Ensimmäisen maailmansodan aikana toimitti Ab Silicium-yhtiö Hiekkamäen nykyisen louhoksen kohdalta kaikkiaan noin 1 000 tonnia miltei hiekaksi moroutunutta kvartsiittia. Tuote kuljetettiin hevoskyydillä noin 40 kilometrin päähän Siilinjärven asemalle. Tuolloin louhintapaikalla oli niin jauhautunutta kvartsiittikalliota, että sitä saatettiin kaivaa suoraan lapiolla. Paikkakuntalaiset nimittivät tällaisia pehmeän kvartsiitin kohtia suolakallioiksi.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kvartsihiekan tuotanto oli pysähdyksissä. Vihdoin vuonna 1934 aloitti Hiekkamäessä toimintansa uusi yhtiö, Oy Silika Ab. Kallioperän pintaosissa olevaa pehmeää kvartsiittia voitiin yhä vielä kaivaa pelkällä lapiolla, syvemmältä otettava aines jouduttiin yleensä ensin räjäyttämään. Yhtiö louhi löyhää kvartsiittia muutamana vuonna myös Tarpiselta, Nilsiän-Varpaisjärven maantien varresta. Koska tämä paikka ei osoittautunut edulliseksi, koko kvartsihiekan valmistus keskitettiin jälleen Hiekkamäkeen. Oy Silika Ab toimitti 1930-luvulle ajoittuneen toimintansa aikana Nilsiästä noin 100 000 tonnia kvartsiittia lasi-, posliini- ja rautateollisuudelle. Kun louhoksesta nostettu kvartsiitti oli murskattu, pesty ja seulottu, se kuljetettiin autoilla Juurusveden Pajulahteen. Siellä hiekka lastattiin proomuihin ja kuljetettiin Saimaan kanavan kautta Etelä-Suomeen ja vähäisessä määrin myös Ruotsiin.
Vuonna 1940 Nilsiän kvartsiitin louhostoiminta siirtyi Oy Rudus Ab:lle (Oy Lohja Ab). Kvartsihiekan lähteenä oli tuolloin vastalöydetty Rahasmäen esiintymä kvartsiittiselänteen pohjoispäässä. Vuosina 1940-1948 täältä toimitettiin noin 40 000 tonnia pääasiassa posliinitehtaille menevää kvartsiittia. Hiekka kuljetettiin ensin autoilla vajaan 40 km:n päähän Lapinlahden rautatieasemalle.
Vuonna 1949 Oy Rudus Ab siirsi toimintansa Hiekkamäkeen. Näin tämä vanha louhos otettiin jälleen käyttöön. Muuttopäätökseen vaikuttivat monet tekijät: Ensinnäkin Rahasmäen kvartsiitti on liian hienorakeista lasiteollisuuden tarpeisiin. Toisekseen Pohjois-Savon sähköistäminen oli edennyt niin pitkälle, että Hiekkamäessä tiedettiin kohta päästävän sähkövoiman käyttöön. Lisäksi autokuljetusmatkaa lyhentävän Siilinjärven-Juankosken radan rakentaminen tuli taas sodan jälkeen ajankohtaiseksi. Hiekkamäki sai sähkövoiman vuonna 1950 ja mainittu rataosuus valmistui vuonna 1957. Tosin sodan seurauksena Neuvostoliitolle menetetty Saimaan kanava sekä kohonneet rautateiden rahtikustannukset heikensivät myös Hiekkamäessä valmistetun kvartsihiekan kykyä kilpailla ulkomailta tuodun hiekan kanssa. Kvartsihiekan tuotanto oli tosin vielä vuonna 1949 vähäistä. Markkinanäkymät paranivat kuitenkin odotusten mukaisesti. Niinpä Hiekkamäkeen rakennettiin vuonna 1950 murskaamo ja pesulaitos, joiden kapasiteetti riitti käsittelemään vuodessa yhteensä 40 000 tonnia lasi- ja posliinihiekkaa.
Vuonna 1976 Oy Lohja Ab avasi uuden kvartsiittilouhoksen ja kvartsiitin käsittelylaitoksen Kinahmiin. Kinahmin tuotantolaitokselle johtaa Siilinjärven Juankosken rataosalta pistoraide. Juurusveden rannalla oleva tuotteiden laivaussatama on noin 15 km:n päässä laitoksesta.
Lähde: Kinahmin – Rahasmäen kvartsiittimuodostuma ja sen hyödyntäminen, OLAVI HEIKKINEN, 1980
Rahasmäki 9/2019
Rahamäen kvartsiittikaivos oli toiminnassa vuosina 1940-1948, tuottaen noin 40 000 tonnia valkeaa kvartsiittihiekkaa ja -soraa.
Rahasmäen louhos sijaitsee Tahkon rinteiden läheisyydessä olevalla retkeilyreitillä. Myös autolla pääsee louhoksen viereen.
Hiekkamäki 7/2012
Hiekkamäki oli toiminnassa vuosina 1914-1917, 1934-1939, 1949-1988. Kaivoksesta louhittiin kvartsimalmia yhteensä 1,35 miljoonaa tonnia (kokonaislouhinta 1,66 Mt). Kaivos oli tyypiltään avolouhos, ja toiminnan päätyttyä louhos on osittain täyttynyt vedellä.
Kaivostoiminnan päättymisen jälkeen sinne rakennettiin Louhosareena, jossa on järjestetty oopperanäytöksiä vuosina 2004–2007, jonka jälkeen niitä järjestänyt yritys Opera Cava hakeutui konkurssiin vuonna 2008. Sen jälkeen siellä järjestettiin tapahtumia satunnaisesti.
Kesällä 2023 alueella järjestetään kesäteatterinäytöksiä.
Louhosareena
Louhosareenan tarina sai alkunsa yhden miehen unesta. Louhoksen isäntä Matti näki 2000-luvun alussa unen, jossa hän käveli lapsuudestaan tutussa kivilouhoksessa. Uni oli niin vahva, että se ajoi miehen seuraavana päivänä läpi porttien, piikkilanka-aitojen ja kieltokylttien vanhalle kaivokselle. Matti nousi kvartsihiekkakivikallion korkeimmalle kohdalle, häikäistyi paikan karusta ja maagisesta kauneudesta ja totesi: ” Tämä paikka on minun”
Louhosareenan rakensi Nilsiän kaupunki Kuosmasilta vuokratulle maalle v. 2004. Katettu katsomo ja näyttämö olivat aktiivisesti neljän kesän ajan oopperaesitysten sekä erilaisten konserttien tapahtumapaikkana. Oopperat loppuivat, kun järjestävä yhdistys teki konkurssin ja vähitellen muutkin tapahtumat areenalla hiipuivat. Kun Nilsiä vuonna 2013 liittyi Kuopioon, areena vaipui täydelliseen Ruususen uneen. Katoksen ristikkorakenteet alkoivat ruostua ja paikat repsottaa.
Kuosmaset, joiden kesäpaikkana louhos on toiminut jo sieltä 2000-luvun alusta asti, katselivat huolestuneena areenan rappiotilaa. Ja viimein loppuvuonna 2015 he tarttuivat toimeen ostamalla katoksen Kuopion kaupungilta. Vuonna 2017 lähes 10 vuoden hiljaiselon jälkeen Louhosareenalla alkoi toiminta uudelleen.
Kuosmasten suurena ajatuksena on, että Louhosareena pystyy olemaan monien erilaisten tapahtumien paikka. Mihinkään yksittäiseen genreen ei haluta sitoutua, vaan kaikenlaisia ideoita kehitellään jokaiselle jotain -periaatteella!
Nilsiän kaupunki laittoi satoja tuhansia euroja oopperan tekemiseen Aholansaareen ja Louhosareenalle vuodesta 2000 lähtien. Kaupunki maksoi lisäksi noin 700 000 euroa Louhosareenan rakentamisesta, joka versoi oopperaväen tarpeista. Yhteensä kaupungin satsaukset nousevat yli miljoonan.
Kaupunginjohtaja Jorma Aution mukaan Opera Cava sai kaupungilta Louhosareenan tuotantoihin vuosittain noin 40 000 euron avustuksen ja 20 000 euron vuokravapautuksen. Ilman vuokravapautuksiakin ooppera-avustuksista kertyy arviolta noin 320 000 euron summa vuosien varrelta.
Oopperasäätiö Cavan konkurssin myötä Louhosareenalta poistuu edellisvuosien päätoimija. Kaupunki on vuokrannut alueen maapohjan kahdeksikymmeneksi vuodeksi Matti ja Marja-Liisa Kuosmaselta. Taannoin areenan rakentamiseen laitettiin 900 000 euroa TE-keskuksen rahoitusta ja 300 000 kaupungin rahaa. Turvaverkoitus maksoi kaupungille vielä 400 000 euroa.
Vuoden 2015 lopussa TahkoCom-yritys osti louhoksen rakenteet ja sai vuokraoikeuden Kuopion kaupungilta 50 000 eurolla.
Lähde: Savon Sanomat 6.2.2012, 25.9.2015
Tämän louhosoopperan tarjosi Kaivostutkijat.
Jari
