Kesäkuun helleaalto korventaa Rautuvaaran aluetta. Paahtava lähes 30 asteen helle on saavuttanut Ylläksen, ja korventaa myös Kaivostutkijoiden selkänahkaa ankarasti.

SSab:n kaivoksen sulkemistyöt on tehty. Kaivinkoneet ja dumpperit ovat poistuneet alueelta. Mitä löytyy jäljeltä?

Tämän vaikuttaa jopa sellaiselle, jota kaivoksien sulkemisen osalta olettaisi tapahtuvan. Tosin tämä on tapahtunut yli 30 vuotta kaivoksen sulkemisen jälkeen…

Tässä voisi olla jopa potentiaalia matkailun kehittämiseen. Lukuun ottamatta, että Hannukainen Mining kaivoshanke on uhkaamassa Ylläksen maastoja, ja raiskaamalla aluetta moninkertaisella kaivosjätemäärällä…

Lähempi katsaus peittotöihin. Rikastushiekka-alueen jätekasat on peitelty pintamailla, jonka tavoitteena on estää rikastushiekan hapettumista, ja happamien vesien muodostusta.

Kuten olettaa saattaa, niin peittorakenne ei korvaa sitä, että pohjatöitä ei ole koskaan tehty kaivoksen sulkemista varten! Suotovedet ovat oma lukunsa, ja raskasmetallit pääsevät kulkeutumaan myös peittorakenteista huolimatta.

Matkailukäyttö ei tule tällä Sunny Beachilla kysymykseen…

BAT-tekniikat: kaivosalalla ei ole käytössä mitään vakiintuneita määräyksiä tai standardeja pohja- tai peittorakenteisiin. ”Ohjeita” ja halvempaa teknologiaa sovelletaan eri kohteissa sekalaisella menestyksellä. Kummallista, että kaatopaikoille on olemassa omat standardinsa, mutta kaivosala haraa näissä konservatiivisesti vastaan! Rautuvaaran peittorakenteet ovat valovuoden päässä siitä mitä kaatopaikoilta vaaditaan! Pohjarakenteista ei uskalla edes puhuakaan…

Ja monessa suhteessa ollaan ns. ”Nesteessä” suotovesien ja muiden kaivannaisjätteiden kanssa. Eikä pidä unohtaa niitä rikastuskemikaalien kanssa lutraamista. Ekologisia ne eivät vakuutteluista huolimatta ole.

Rautakoura muistona kaivostoiminnasta.

Rautapallot, joita on kuljetettu aikoinaan valtion rautateitä pitkin Raahen terästehtaalle. ”Firman” piikkiin nämäkin tehty…

Pahoin saastunut rikastamoalue on jätetty tietenkin kunnostamatta…

Ratapihan viherpeitto on karua nähtävää. Maaperä on pahoin saastunut, mutta eihän se mitään haittaa? Ei ainakaan entistä omistajaa…

Kaivostorni ja rikastamorakennus löytyy edelleen paikoillaan.

Tehdas, joka on niin paljon tuonut työtä, ei tuota enää mitään. Lyhyt on elinkaari.

Kaivostornin kätköissä ei löydy sitä kaivosmörköä.

….ei ole ohjaimissa kaivosmiestä.

Ei koneet tuota enää tulosta.

Rautaa löytyy sentään erimuodoissaan. Lukijan pitää myös muistaa, että enemmistö omakotitalojen katteista on tullut Ruukilta. Enemmän tai vähemmän hyvälaatuista tavaraa…

Tehdasrakennelmia.

Kaivostoiminnan värejä osa I

Kaivostoiminnan värejä osa II

Kaivostoiminnan värejä osa III

Tehdasalueen pihaa.

Saapa nähdä milloin alue kunnostetaan loppuun, ja kuka sen tekee. Valtaako Hannukainen Mining alueen vai voittaako Ylläksen matkailu kaivosteollisuuden lyhytkatseisuuden.

Kaikesta huolimatta aito lappilainen rautanäre se jaksaa silti kasvaa kyllästettyjen puujätteiden lomassa…toivoa on myös kaivosten jälkeenkin.