Särkiniemen kaivos

Perkele! Kaivoskuvaus Suomesta – Särkiniemen kaivos

Särkiniemen konkurssiin ajautunut kaivos sijaitsee Leppävirralla Kotalahden kaivoksen lähellä. Kaivostoiminta alkoi vuonna 2007, mutta toiminta keskeytettiin kannattamattomana loppuvuodesta 2008 nikkelihinnan romahdettua ja yhtiö (Finn Nickel ) hakeutui konkurssiin keväällä 2009. Vulcan Resources Ltd  vastaavasti osti 2009 konkurssi kaivoksen ympäristövelvoitteineen. Nimimuutoksen myötä Vulcan Kotalahti itse päätyi konkurssiin vuonna 2015. Toimintaa Särkiniemen kaivoksella ei missään vaiheessa lopetettu ennen Vulcan Kotalahti Oy:n konkurssia, vaan se on ollut ainoastaan keskeytettynä.

Kokonaislouhinta oli n. 0,1 Mt, joka louhittiin avolouhoksesta ja maanalaisesta kaivoksesta. 65 000 t malmia prosessoitiin Hituran rikastamolla ja rikastushiekka sijoitettiin Hituran kaivoksen valmiisiin rikastushiekka-altaisiin. Sivukiveä on 38 000 t, josta n. 25 000 t sijoitettiin Särkiniemen avolouhoksen täyttöön. Osa sivukivialueelle läjitetyistä kiviaineksesta on murskattu ja käytetty alueen ulkopuolella maanrakennuksen tarpeisiin.

Toiminnan loputtua sivukivikasa maisemoitiin ja läjitysalueen itäpuolelle kaivettiin oja läjitysalueen valumavesien keräämiseksi ja johtamiseksi kaivosvesien jälkiselkeytysaltaaseen. Rikkipitoinen kiviaines sijoitettiin avolouhoksen pohjalle ja rikkipitoisen materiaalin läjitysalueen pohja maisemoitiin. Avolouhoksen täytyttyä vedellä jäi rikkipitoinen materiaali vedenpinnan alapuolelle.

Kaivostoiminnan aikana kuivatusvedet pumpattiin Oravilahden Arkkuselälle. Maanalaisen kaivoksen vedenkäsittelyä varten rakennettiin vedenkäsittelyjärjestelmä, josta vedet ohjattiin kalkkineutraloinnin ja flokkulanttilisäyksen kautta purkuojaan. Kaivosveden laatua tarkkailtiin toiminnan aikana 1–2 kertaa kuukaudessa. Ympäristöluvassa asetettu puhdistusvaatimus ei nikkelin osalta täyttynyt ja kaivostoiminnan vaikutuksesta purkualueella nikkelipitoisuudet alusvedessä nousivat nopeasti kesällä 2007 aloitetun kaivosvesien johtamisen jälkeen, ollen herkimmille vesieliöille haitallisella tasolla. Myöhemmässä avolouhoksen vedenlaadun tarkkailussa on huomattu ylivuotovesien ja sivukivialueen suotovesien aiheuttavan vesistökuormitusta kuten metallipitoisia ja happamoituneita vesiä. Normaalisti alueen pohjavesi virtaa moreeniharjanteilta avolouhokseen ja sieltä pohjoiseen ja etelään kohti vesistöjä. Kesällä 2013 havainnoitiin avolouhoksen ylivuodon jälkiä maastossa. Myös esimerkiksi Rikkaveden Arkkuselässä vesien purkukohdan tutkimuspisteessä on tarkkailussa todettu kohonneita nikkelipitoisuuksia.

Maastotarkastuksessa kesällä 2016 kävi ilmi, että kaivoksen sivukivikasoja on murskattu ja hyödynnetty rakentamisessa. Osa murskeesta rapautuu alueelle jäljelle jääneissä kolmessa kasassa. Jäljelle jääneet kasat ovat ainakin toistaiseksi asetettu käyttökieltoon Leppävirran kunnan toimesta (6.6.2016). Kaivannaisjätteiden hallintamenetelmät-hankkeen (KaiHaMe) yhteydessä on tehty mittauksia Särkiniemen kaivosalueella kesäkuussa 2016. Tuolloin mm. avolouhoksen veden pH-arvoksi mitattiin 3,4 .

Särkiniemen kaivostoiminnalle on myönnetty useita ympäristölupia vuodesta 2005 lähtien, joista viimeisin on annettu 5.4.2016. Päätös koskee ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamista ja kaivoksen toiminnan lopettamista koskevien määräysten antamista. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston ylläpitämässä kaivosrekisterissä Särkiniemi oli merkitty Vulcan Kotalahti Oy:n kaivospiiriksi (Tukes 2016). Vulcan Kotalahti Oy puolestaan asetettiin konkurssiin Helsingin käräjäoikeuden päätöksellä 21.9.2015. Konkurssi on rauennut varojen puutteeseen Helsingin käräjäoikeuden 16.6.2016 päätöksellä.  Finn Nickel Oy on ilmoittanut keskeytyksestä valvontaviranomaiselle 17.11.2008 päivätyllä kirjeellään, jossa yhtiö esitti toteuttavansa lopetussuunnitelman mukaisista töistä ne toimenpiteet, jotka eivät häiritse myöhemmin jatkettavaa kaivoksen toimintaa.

ELY-keskus teetätti ulkopuolisella ja riippumattomalla toimijalla kustannusarvion Särkiniemen kaivosalueen jälkihoitotoimenpiteistä. Saatu kustannusarvio on yleispiirteinen ja kokonaiskustannuksiksi saatiin n. 1 milj. €. ELY-keskuksella on jälkihoitotoimenpiteisiin käytettävissä noin 120 000 € vakuudet, jotka eivät tule riittämään sulkemistoimenpiteistä aiheutuviin kustannuksiin. Vulcan Kotalahti Oy:n konkurssipesä on 8.1.2016 päivätyssä kirjeessään todennut, että konkurssipesä ei vastusta Pohjois-Savon ELY-keskukselle annetun vakuuden käyttämistä jälkihoitotoimenpiteiden toteuttamisen kattamiseksi.

Särkiniemen kaivosalueen kunnostustarvearviointi on siirtynyt kaivosyhtiön konkurssin takia Pohjois-Savon ELY-keskuksen vastuulle.

Lähde: Suljettujen ja hylättyjen kaivosten kaivannais-jätealueiden jatkokartoitus  (KAJAK II)

Katkelmia alkuperäisestä ympäristöluvasta

Nikkelimalmin louhintaa Särkiniemen esiintymästä koskeva ympäristölupa ja toiminnan aloittamislupa, Itä-Suomen ympäristölupavirasto 6.6.2005

• Alle 1 000 metrin etäisyydellä kaivosalueesta sijaitsee suojeltaviksi aiotuista kohteista Itälahti ympäristöineen ja Ollinsalmi linnustollisesti arvokkaina kohteina sekä Pitkälahden lehtoalue.
• Happoa tuottava sivukivi 75 000t Sijoitetaan sivukiven läjitysalueelle
• Sivukivien rikkipitoisuus ja siihen liittyvän rapautumisen myötä etenevä haponmuodostus on ongelma sulfidisten malmien louhinnassa. Rapautuminen on tarkoitus ehkäistä läjittämällä rikkipitoinen aines siten, että ilman ja happipitoisen sadeveden pääsy louheen sekaan estetään. Tämä tapahtuu rakentamalla läjitysalueelle tarvittavat rakenteet ja sijoittamalla rikkipitoiset kiviainekset läjityksen sisään. Rikkipitoinen sivukiviaines sulkeutuu läjityksen sisään ja sinne muodostuu hapeton tila, joka pysäyttää sulfidien hajoamisen ja haponmuodostusprosessin.
• Läjitysalueen pohja rakennetaan tasatulle alueelle. Pohja päällystetään ensin turvekerroksella, sen päälle ajetaan savikerros joka tasataan sivukivilouheella. Läjityksen ympärille kaivetaan suotovesiojat, joista vesi johdetaan selkeytysaltaaseen. Suodattuvan veden laatua tarkkaillaan. Läjitysalueen päälle tehdään maisemointitöiden yhteydessä vettä niukasti läpäisevä päällystys.
• Toiminta täyttää parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimukset  (BAT = Best available technology) siten kuin Euroopan IPPCtoimiston laatimassa vertailuasiakirjassa on esitetty muodostuvien sivukivien määrän vähentämisestä, sivumateriaalien hyödyntämisestä ja alueelle jäljelle jäävien ainesten turvallisesta varastoinnista.
• Leppävirran kunnanhallitus lausunnossaan korostaa riittävän vakuuden asettamisen välttämättömyyttä lupapäätöksen ehtojen ja määräysten täyttämistä varten ennen toiminnan aloittamista. Vakuuden tulee kattaa riittävyydeltään sekä kaivostoiminnan aikainen toiminta että louhos- ja läjitysalueiden maisemointi- ja jälkihoitotoimenpiteiden suorittaminen. Vakuuden tulisi olla voimassa myös toiminnan lopettamisen jälkeisen tilan tarkkailua varten siihen saakka, kun tarkkailumääräykset ovat voimassa ja niistä voi aiheutua ympäristöluvan hakijalle sen kustannuksella suoritettavia toimenpiteitä
• Maalajien läjitysalueen peittokustannusten ja toiminnan keskeytyksen varalta asetettavaa 20 000 € vakuutta toimeenpanoluvasta muutoksenhausta huolimatta hakija pitää riittävänä.
• Suomen Nikkeli Oy esittää, että jälkihoitosuunnitelma laadittaisiin ja hyväksyttäisiin alustavana ennen toiminnan aloittamista ja lopullinen suunnitelma olisi esitettävä hyväksyttäväksi kolme kuukautta ennen toiminnan päättymistä. Perusteluna on se, ettei kaikkia massamääriä ja massojen laatuja pystytä etukäteen arvioimaan, ja on ennustettavissa, että etukäteen hyväksyttyyn, tarkasti laadittuun suunnitelmaan saatetaan joutua hakemaan muutoslupia.

Lupapäätöksiä:

• Rikkipitoisuus ylittää 1,0 % ovat ominaisuudeltaan tavanomaista jätettä. Jäte on sijoitettava toiminnan päätyttyä avolouhokseen siten, että se pysyy veden peittämänä ja pysyvästi hapettomissa olosuhteissa. Maa- ja kiviaines voidaan varastoida tilapäisesti 12 kuukautta avokaivoksen välittömässä läheisyydessä odottamassa siirtoa kaivoksen pohjalle.
• Rikkipitoisuudeltaan alle 1,0 % olevat maa- ja kiviainekset ovat mineraalivarojen louhinnassa syntynyttä pysyvää jätettä, joita voidaan hyödyntää maanrakentamisessa. Maa- ja kiviainekset, jotka muuttamatta hyödynnetään maanrakentamisessa joko kaivospiirin alueella tai tien rakentamisessa tai parantamisessa 36 kuukauden kuluessa kaivostoiminnan päätyttyä eivät ole jätteitä, vaan niitä pidetään sivutuotteina. Käyttämättömät sivutuotteet on edellä esitetyn ajan kuluttua toimitettava suunnitellulle läjitysalueelle.  Läjitysalue, jonne sijoitetaan pysyvästi pilaantumattomaksi katsottuja aineksia, luokitellaan pysyvän jätteen kaatopaikaksi. Läjitysalue on rakennettava 20.04.2005 toimitetussa lisäselvityksessä, suunnitelmakartassa ja leikkauspiirroksessa esitetyllä tavalla.
• Kivien luokittelu ja lajittelu on tehtävä hakemuksessa esitetyn toiminnanohjaussuunnitelman mukaisesti poraussoijasta tehtävien analyysien perusteella. Analyysitulokset on toimitettava välittömästi Pohjois-Savon ympäristökeskukselle ja Leppävirran kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tiedoksi. Lisäksi Suomen Nikkeli Oy:n on arkistoitava tulokset niin kauan kun toiminnan jälkitarkkailua jatketaan.
• Kaatopaikan rakenteiden rakentamisen ja tilapäisesti läjitettyjen maa- ja kiviainesten asianmukaisen jätehuollon varmistamiseksi Suomen Nikkeli Oy:n on asetettava PohjoisSavon ympäristökeskukselle 100 000 euron vakuus. Vakuus voidaan asettaa kahdessa erässä. Ensimmäinen erä, 40 000 euroa, on asetettava lupapäätöksen saatua lainvoiman ja toinen erä, 60 000 euroa, ennen toiminnan aloittamista. Vakuus on purettavissa Pohjois-Savon ympäristökeskuksen hyväksyttyä alueen jälkihoitotyöt esitettävän suunnitelman mukaisesti siten, että hyväksytysti tehtyjen jälkihoitotöiden jälkeen tarkkailun ja jälkihoitotöiden riittävyyden varmistamiseksi vakuuden suuruudeksi jää vielä 10 000 euroa.

Perkele! Kaivoskuvia kesäisestä Suomesta Herran vuonna 2018

Louhoslampi ja malmikivi. Rikkipitoista maata louhoksen vieressä sekä sivukiveä.  Louhoksen rantavesi kertoo paljon. Rikki ja muut raskasmetallit ovat värjänneet pohjan kirkaan keltaiseksi. PH-lukemat pintavesissä olivat ph 3,0. Eipä ihme, että Leppävirran kunta on kieltänyt avolouhoksessa uimisen kyltein…

Mitä mitä!? Takamaastosta löytyi todellinen ympäristörikos! Avolouhoksen ylivuotovedet maastossa…Onko tämä sitä vastuullista kaivostoimintaa?!

PH-lukemat 3,4.

Louhoksen reunalla kuolleita puita. Nikkelimyrkytys? =/

Kosteikkoallas varustettuna BAT-tekniikalla.

Onko BAT-tekniikka päässyt pettämään!?Sivukivialue on sentään saatu peiteltyä. Tuskimpa kovin loisteliaita BAT-tekniikoita tähänkään on käytetty, jos pohjarakenteena on suo. BAT-tekniikka loistaa kyllä poissa olollaan, ja Herrat ovat käyttäneet halvinta mahdollista tekniikkaa. Kuolleet puut suon reunan koristeena. Entä sivukivien hyötykäyttö. Alueelle johtavan tien täyttöjä on tehty rikkipitoisista kivistä. Lammen PH 5,5. Onko tämä oikeanlaista toimintaa?! Onko tässä käytetty liian rikkipitoisia kiviä?  Myös isomman vesistön eli Pitkälahden rantavesissä oli happamuus jo koholla eli PH 5,5.Sivukiveä on tietojen mukaan murskattu tiekäyttöön. Eipä vissiin rikki- ja nikkelipitoista… Kunnan kieltokyltit kyllä koristaa kasoja.

Jälkiv…tus!

Kyllä kyrsii tälläinen kaivostoiminta kerrassaan! Kaiken kukkurana tämä Suomen kaivoslaki on pahimmillaan niin syvältä luolasta, jonne auringon kultaiset säteet eivät pääse paistamaan.

Kauppa- ja teollisuusministeri houkuttelee ulkomaisia kaivosyhtiöitä Suomeen. Suomessa kivikautinen kaivoslaki ohittaa lähes kaiken muunlainsäädännön.Kuva: Seppo.net

Ja Varsinaisia velikultia nämä kaivospomot ja yritykset! Ainakin nämä puulaakiYritykset ja ulkomaiset vedettäjä kaivosyhtiöt.

Katsaus Särkiniemen konkursseihin:

Suomen Kik… Nikkelin johdossa toimi aikoinaan mm. EX-Outokumpulainen V-J Penttilä.  Kyseinen kaveri oli myös Hiruran kaivoksen johdossa, ja yllätys ylätys sekin meni konkurssiin ja ympäristötuhot jäivät perinnöksi. Nykyään Penttilä on puuhaamassa Outokumpuun uutta kaivosta FinnCobalt nimellä. Onneksi alue on jo valmiiksi saastutettu Outokummun ajoilta, joten tulevat pikku ympäristötuhot eivät paljon tilannetta heikennä. Rahoitustakin löytynee AkkuMineraaliHypen seurauksena… heh heh

Vulcan Kotalahti oli Altona Mining Limited:n tytäryhtiö, jonka johtajana oli EX-Outokumpulainen J Vesanto. Särkiniemen ympäristötuhojen ja konkurssin lisäksi CV:n tuli myös merkintä Luikolanhden ja Kylylahden kaivosten konkussista. Nykyään Vesanto toimii Sotkamo Silver:issä, joka on perustamassa parhaillaan Hopeista kaivosta Sotkamoon. Kaivostoiminan on tarkoistus käynnistyä vuonna 2019. Kaivoksen aloitus on viivästynyt riittävän rahoituksen takia. Vuonna 2015 Vesannolle myönnettiin ”Fennoscandian Exploration and Mining Special Award” hänen tekemästä työstä malminetsinnän ja kaivostoiminnan hyväksi.

Yritetään Vielä kerran POJAT! Meriittejä löytyykin paljon, mutta entäpä vastuullisen ja kannattavan kaivostoiminan tekeminen? Siinäpä kaivosten johtoryhmille LISÄmietittävää.

Arvosana kohteelle ja toiminnalle:

• Erittäin huonolla tolalla tämän kaivoksen ympäristöasiat, sillä toiminnan loppumisesta on jo 10 vuotta, ja vain yhtä sivukivikasaa on saatu vähän peiteltyä.
• BAT. Onko tämä hyvä vitsi joka laitetaan ympäristölupaan, ja käytetään halvinta mahdollista tekniikkaa? Miksi näin on annettu tapahtua (ympäristölupa ja valvonta)?
• Taloudellinen valvonta. Takuut jälkihoidolle: jos yhtiö ajetaan konkurssiin, on se halvempi vaihtoehto kuin takuut! Suomen Nikkeli esitti naurettavaa 20 000€ takuuta, 120 000€ lopulta asetettiin, ja loppusumma miljoona. Tässäkään ei ole mukana kuluja mitä tämän ylimääräinen solkkaaminen aiheuttaa. Onko kaivoslaissa mitään joka rajoittaisi näiden puulaakiyrityksien toimintaa!? Onko tässä mitään järkeä?
• Onko ketään tahoa tai henkilöä saatettu vastuuseen näistä ympäristötuhoista? Onko edes rikos, kun kivikautinen Kaivoslaki sallii tehdä näin? Ja uudestaan ja uudestaan, vain yrityksen nimi ja paikka muuttuvat…

Loppukevennys

Kaivoksen lähellä löytyy myös toinen kuppaus. Saksalainen puuhapete alkoi tehdä alueelle Jurttakylää. Puuhapete sai avustusrahoitusta, ja kun se räpsähti tilille niin kaippari liukeni omille teilleen. Muistoksi jäi jokunen jurtan pohja metsikköön.

Tämän informaation tarjosi Kaivostutkijat

Jari