Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Ilmainen sähkön kilpailutus netissä - Sähköt.net

Paukkajanvaaran uraanikaivos – Atomitien tutkimuslouhos

Atomitien tutkimuslouhos

Kohteelle tehtiin katselmus toukokuussa 2017 Itä-Suomen kaivoskierroksen yhteydessä. Varsinainen käynti kyllä piti tehdä Paukkajanvaaran uraanikaivokselle, mutta sen sijaan kohdekarttaan olikin tägätty tämä Atomitien louhos (atomilouhos). Sekaannuksesta huolimatta oltiin kuitenkin atomeiden jäljillä…  Kyseinen paikka on peruja Atomienergia Oy:n uraanitutkimuksista 50-60-luvulta. Varsinaista isompaa kaivoslouhosta alueella ei ole. Atomitien tienoolla on tehty malmin etsintää 2000 luvulta mm. ranskalaisvoimin tunnetuimpana Areva. 2010 kanadalainen Mawson omisti oikeudet, ja 2013 etsintälupapapereita pöyritettiin Euro Scandinavian Uraniumin nimissä. Nyt alueella ei ole voimassa olevia etsintälupia.

Paukkajanvaaran uraanikaivoksesta oma bloginsa tulevaisuudessa.

Jalkauduimme Atomitieltä kohdealueelle. Apuna tutkimuksissa oli Kata DGM-1500 säteilymittari.

Havaitsimme alkuunsa, että paikalla on tehty osin ennallistamistöitä. Tämä pienehkö louhosalue on ollut varmaankin koelouhoksena, ja malmia on mahdollisesti ajettu Paukkajanvaaralle, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä.

Kohteessa on tehty tutkimuskairauksia. Säteilyarvot hieman koholla, mutta menee taustasäteilyn raameihin.

Kunnostamaton kohta rinteestä erottui selkeästi. Ei kun mittarin kanssa kivien lähelle. Onko kyseessä 2000-luvun malminetsinnästä? siltä se nyt vaikutti, sillä maasto on jätetty paljaaksi…

Ja siitäkös mittari alkoi tikittämään iloisesti kellertävien kivien ääressä. Ylimmät lukemat olivat kokoluokkaa 8 mikroSv/h eli alue erottui selkeästi! Pahimpaa kivikasaa ei tullut edes mitattua.

Poikkeavaa uraanipitoista kiviainesta. Alueen koko oli muutaman kymmenen neliömetrin kokoinen.

Rinteestä valui pintavesiä alemmas rinteeseen. Ojapainanteessa erottui selkeästi epäpuhdasta sakkaa, joka oli peräisin edellä mainitusta avorinnepenkkereestä. Ojan pohjalla havaittiin säteilyn olevan koholla eli pintamaa-ainesta on kulkeutunut vesien mukana louhos alueelta eteenpäin.

Säteilyannos: Kohdevierailumme kesti noin 15 minuuttia. Pääsääntöisesti säteily oli 0,2-0,3 mikroSV/h luokkaa. Avolouhosalueella olimme vain muutaman minuutin, jonka säteilytaso oli keskimäärin pahimmillaan 5 mikroSV/h. Näin ollen kokonaissäteilyannos oli noin 0,5 mikroSV eli hyvin vähän (vastaa 3-5 h taustasäteilyannosta).

lähde: STUK

Johtopäätökset ja lisätutkimustarpeet

Emme perehtyneet tarkemmin kuinka merkittävässä määrin uraanipitoista pintavettä valuu lähiymäristöön ja läheiseen jokeen, joka sijaitsee noin 100 m päässä. Näiltä osin olisi jatkoselvitystarpeita.

Kokonaisuudessaan poikkeavasti säteilevän alueen koko on pienehkö. Kunnostetun alueen kohdilla säteilytaso mahtui normaaliin taustasäteilyyn, vaikkakin oli aavistuksen koholla.

Mitä ilmeisemmin alue on kunnostettu Paukkajanvaaran kaivosalueen kunnostuksen yhteydessä 90-luvulla. Kysymys kuuluukin kuka on kaivellut maita tuon jälkeen!? Niin, 2000-luvun malminetsijät varmaankin, sillä emme usko tuon olevan alkuperäistä maastoa. Ja jälleen kerran törmäämme siihen, kuka valvoo?! Lupia ja ehtoja kyllä osataan tehdä viranomaistasolla, mutta konkreettinen toiminta lienee taas niin ja näin… On varmaankin perehdyttävä, ja tehtävä joskus blogi liittyen viranomaistoimintaan ja valvontaan. Selityksiä kyllä on, mutta teot tuntuvat olevan täysin ala-arvoista.

Mitähän muuta näiltä uusimmilta uraanietsijöiltä on jäänyt maastoon? siinäkin olisi lisäselvitettävää…

Jälkikirjoitus 12/2018

Lisäinformaatiota löytyi Arevan ja GTK:n tekemissä tutkimuksista toukokuussa 2007. Kohde on nimeltään Ristimonttu.

”Ristimontun puhkeaman alueella säteily on 0,40–0,50 μSv/h niillä alueilla kaivannon ympärillä, joilla maata on poistettu tai siirretty 50 vuotta sitten. Itse kaivannossa ja sen liepeillä mitattiin 0,72–2,24 μSv/h, mutta paikallisesti havaittiin noin 20 μSv/h säteilylukemia muutamissa kaivannon äärellä sijaitsevissa malmipultereissa, kun mittaus tehtiin kiinni pulterissa. Metrin korkeudella nämäkin lukemat puolittuivat gammasäteilyn vaimenemisen ja lähteen pistemäisyyden vuoksi.”

”Ristimontun puhkeaman luoteis- ja länsipuolella maastossa tehdyissä gammasäteilymittauksissa havaittiin pieniä (alle pään kokoisia) malmiluokan irtokiviä 50–90 metrin päässä itse kaivannosta. Nämä kivet eivät voi olla mannerjäätikön kuljettamia, vaan niiden tulkittiin lentäneen nykyisille
paikoilleen, kun näytettä räjäytettiin kalliosta 50 vuotta sitten.”

Eli Arevan ja GTK:n 2007 tutkimusjäljet on peitelty, mutta tutkimuskuopan vanhaa kaivantoa ei ole viitsitty peittää vaikka se sijaitsee tutkimuskaivannon kyljessä kiinni. Alueella on myös pari muuta pienempää tutkimuskaivantoa Unimonttu ja Kolmosviuhka. ”Kolmosviuhkan kallioilla ja montuilla: korkeita säteilylukemia on havaittavissa kallioissa pistemäisesti, suurin mitattu arvo on yhdessä Kolmosviuhkan puhkeaman irtonaisessa näytteessä 57 μSv/h (mittari kiinni kivessä).”

Lähde: GTK M60/2009/72, Uranium exploration for AREVA Resources Finland Oy in the Eno-Kontiolahti study area.

Tämän informaation tarjosi Kaivostutkijat

Jari ja Jarkko

Previous

Makolan nikkeli-kuparikaivos – Nivala

Next

Paukkajanvaaran uraanikaivos

1 Comment

  1. kaivostutkijat

    Lisätty jälkikirjoitus kohteen uraanitutkimuksista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi