Pampalon kultakaivos – Hosko

Hoskon kaivospiiri sijaitsee Pihlajavaaran kylässä 58 km Ilomantsin keskustasta pohjoiseen ja 10 km Naarvan kylästä koilliseen. Geologian tutkimuskeskus (GTK) on vuosina 1986-1995 suorittanut kullan etsintää Ilomantsin Hatun liuskejakson pohjoisosissa. Hoskon alueella on 1990-luvun lopussa malmipuhkeaman paljastamiseksi tehty tutkimuskaivanto, koelouhos sekä Metsähallituksen soranottoalue. Paljastetun alueen laajuus on noin 2100 m2. Lisäksi alueella on tehty pienimuotoista koelouhintaa vuonna 2013. Louhintamäärä oli noin 400 tonnia.

Hoskon kaivospiirin suunnitelmat

Hoskon esiintymä sijaitsee Karjalan Kultalinjaksi nimetyllä vihreäkivivyöhykkeellä. Hoskon esiintymä on lähes pohjois-eteläsuuntainen ja esiintymän arvioidut, tunnetut taloudellisesti hyödyntämiskelpoiset malmivarat ovat noin 300 000 tonnia.

Kaivospiirinalueen maaperää on tutkittu koekuoppien ja niistä tehtyjen havaintojen sekä maanäytteiden avulla vuoden 2014 aikana. Tutkituista kuudesta maa-ainesnäytteestä viisi osoittautui rakeisuuden perusteella hiekkamoreeneiksi ja yksi saviseksi siltiksi. Maa-ja kallioperän sisältämän arseenikiisun (FeAsS) takia pohjaveden arseenipitoisuus voi olla tavanomaista suurempi.

Hoskon kaivoksella on tarkoitus louhia kultamalmia avolouhintana. Louhintamenetelmänä käytetään perinteistä pengerlouhintaa. Avolouhoksen pinta-ala on noin kaksi hehtaaria ja suurin syvyys noin 80 metriä.

Suunnitellun avolouhoksen ja Kartitsantien pohjoispuolella on mahdollisesti louhittavaa malmia. Tällä alueella tehdään vielä tutkimuksia, jolloin avolouhos voi laajentua nykyisen suunnitelman mukaisesta avolouhoksesta pohjoiseen. Kokonaisuudessaan avolouhos tulee kuitenkin sijoittumaan kaivospiirin alueelle, eli alueelle, jolle on tehty ympäristövaikutusten arviointi.

Tuotantovaiheessa malmia louhitaan yhteensä 200 000–300 000 tonnia ja sivukiveä 1 200000–2 000 000 tonnia. Avolouhoksen pohjalta voidaan tehdä toiminnan loppuvaiheessa myös maanalaista louhintaa. Mikäli jatkotutkimusten perusteella toiminta laajenee ja jatkuu, malmin määrä voi kasvaa arviolta 40–80 %. Louhittavan sivukiven määrä ei tämän hetkisten tietojen perusteella tule oleellisesti kasvamaan, koska toiminnan mahdollinen jatkuminen tullee perustumaan maanalaiseen tuotantoon.

Sivukiviä tullaan todennäköisesti käyttämään myös mahdollisten maanalaisten louhosten täyttöön. Louhittu malmi ja sivukivi lastataan kuorma-autoihin tai dumppereihin ja kuljetetaan erillisille läjitys- ja välivarastointialueille. Malmi lastataan välivarastointialueelta kuljettavaksi ja rikastettavaksi noin 12 kilometrinpäässä kaivosalueelta sijaitsevalle Pampalon rikastamolle. Toiminnassa muodostuvat sivukivet sekä maanpoistomassat sijoitetaan omille läjitys- ja varastointialueilleen.

Kaivoksen kuivatusvedet sekä läjitysalueilta muodostuvat suoto- ja valumavedet johdetaan tasaus- ja käsittelyaltaisiin, joissa kiintoaines laskeutetaan ja veteen mahdollisesti liuenneet metallit saostetaan ja laskeutetaan. Käsittelyaltaista vedet johdetaan pintavalutuskentälle ja edelleen vesistöön reittiä Valkeapuro–Petäjäjoki–Haapajoki–Hiisjärvi. Tarkkailupiste sijoitetaan käsittelyaltaan päähän ennen pintavalutuskenttää.

Kaivostoiminnan lopettamisen jälkeen alueella tehdään jälkihoito-ja maisemointitöitä, jolloin alue mm. maisemoidaan ja siistitään sekä saatetaan yleisen turvallisuuden vaatimaan kuntoon. Jälkihoitotoimenpiteiden jälkeen alueen seurantaa ja tarkkailua jatketaan viranomaisen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti.

Louhokseen purkautuvan ja sieltä pois pumpattavan pohjaveden määräksi on arvioitu noin 600 000 m3/a. Toiminnan jälkeen avolouhos täyttyy vedellä ja pohjaveden virtaussuunnat sekä pinnan taso palautuvat vähitellen.

Arseenia esiintyy alueella paikallisesti maa-ja kallioperässä runsaasti ja sen luontainen taustapitoisuus pintavesissä on valtakunnallisesti korkea (4 µg/l). Suomessa ei arseenille ole asetettu viitearvoa

Ennen sivukivialueen käyttöönottoa luvan saajan on asetettava kiinteä 280 000 euron suuruinen hyväksyttävä vakuus kaivannaisjätteiden jätehuollon ja vesienkäsittelyn varmistamiseen, kaivannaisjätealueiden käytöstä poistamiseen ja jälkihoidon toteuttamiseen liittyviin toimenpiteisiin sekä toiminnan päättymisen jälkeiseen tarkkailuun. Summasta 90 000 euroa koskee jälkitarkkailun järjestämistä. Jos aluetta laajennetaan nyt esitetystä (6,6 ha), vakuutta tulee lisätä 30000 eurolla jokaista alkavaa lisähehtaaria kohden.

Hoskon kaivoksen avaamisen ajankohdasta ei ole vielä tarkempia suunnitelmia.

Lähde:
Hoskon kaivoksen ympäristölupa ja vesitalouslupa sekä toiminnanaloittamislupa, Ilomantsi 26.8.2015, AVI

 

Kultakuumetta Karjalassa 5/2019

Kohteella. Sorakenttä ja kasa louhittuja kiviä.

Louhittuja (erittäin rikki- ja arseenipitoisia) kiviä.

Kairausputkia näytti alueella olevan useampikin.

Hoskon kultasuoniko? Tuskin…

Soraharju- ja louhittua kalliota. Louhos on täyttynyt vedellä.

Louhoksen veden pH oli yllättäen neutraalillatasolla eikä sähkönjohtavuudessa ollut poikkeamaa. Olisiko pahimmat rikkikivet kaivettu jostain muualta ja alue suljettu soralla…?

Jälkisanat

Saapa nähdä avautuuko tämä Endominesin kaivosvaltaus koskaan. Pampalo on edelleenkin kiinni, eikä avaamisesta ole tietoa. Endomines kuuluu sarjaan juriori-kaivosyhtiöt. Se ei ole käytännössä koskaan tuottanut voittoa vaan toimintaa pyöritetään osakeanneilla ja velkarahalla. Toisaalta hyvä kultasuoni voi kaiken muuttaa. Uskoo ken tahtoo. Riskit ovat suuret ja takuurahat tunnetusti liian pienet! Esimerkiksi ympäristöluvan 30 000 euron lisäkorotus hehtaaria kohti on naurettavan pieni! Miksi näitä ei arvoteta vaikka jätemassan tai pitoisuuksien mukaan? Kaivosalueen sijainti ja haastavuus pitäisi myös huomioida ja arvottaa vakuuksissa. Miten sitten henkilökohtaiset vastuut? Toiminanharjoittaja, valvovaviranomainen tai YVA:n laatija. Harvemmin näitä on saatettu vastuuseen, kun kaikki ei ole mennytkään putkeen. Sanktioita pitäisi tässäkin suhteessa kiristää, jotta toiminta olisi vastuullisempaa.

Hoskossa todennäköisenä ongelmana tulee vastaan taas vesienhallinta sekä arseeni- ja rikkipitoinen malmi. Pienet ”haitta-ainepitoisuudet” purkuvesissä, mutta määrä on taas kohtalaisen kovaa luokkaa eli 600 000 m3 vuodessa. Myös lopettamisen jälkeen haasteena tulee olemaan louhoksesta purkautuvat jätevedet. Näitä, kun pitäisi käsitellä kauan lopettamisen jälkeen. Haasteellinen paikka siis lähtökohtaisesti ja lopputuloskin on ennalta arvattava. Referenssinä tästä löytyykin jo Endominesin vanha sateliittikaivos Rämepuro… tästä juttua myöhemmin.

Hoskon katinkultaa.

Tämän kultakuumeen tarjosi Kaivostutkijat

Jari ja Jarkko