Pahtavaaran kaivos on Sodankylän kunnassa sijaitseva kultakaivos.

Pahtavaaran kultaesiintymän löysi Geologian tutkimuskeskus (GTK) vuonna 1985. Vuoteen 2014 mennessä Pahtavaarasta oli kaivettu kultaa 10,86 tonnia eli noin 350 000 unssia. Esiintymän arvellaan sisältävän kultaa kaiken kaikkiaan 16,12 tonnia (noin 520 000 unssia). Geologisesti kaivos sijaitsee Keski-Lapin vihreäkivivyöhykkeen alueella. Ensimmäisen viiden toimintavuoden aikana malmia louhittiin yli 2 miljoonaa tonnia kolmesta eri avolouhoksesta. Vuodesta 2006 vuoteen 2014 malminlouhinta tapahtui maan alta, jonne on vinotunneli yhteys.

Ruotsalaisomisteinen Terra Mining Oy aloitti vuonna 1996 kaivostoiminnan, jota jatkettiin vuoteen 2000, jolloin kullan maailmanmarkkinahinnan lasku johti yhtiön konkurssiin. Uudelleen kaivostoiminta aloitettiin kullan hinnan taas noustua vuonna 2003, jolloin kaivoksen omistajaksi tuli ruotsalaisomisteinen ScanMining Oy. Tämä yhtiö ajautui konkurssiin vastaavasti vuoden 2007 lopussa johtuen sen tappiollisesta toiminnasta Ruotsissa.

Huhtikuussa 2008 omistajaksi tuli niin ikään ruotsalainen Lappland Goldminers. Aluksi yritys rikasti kultaa kaivoksen sivukivikasasta, joka oli aikaisemmin jätetty hyödyntämättä alhaisemman kullan hinnan takia. Marraskuussa 2008 yhtiö ilmoitti jatkavansa kaivoksen louhimista. Maaliskuussa 2014 kaivoksen ruotsalainen emoyhtiö Lappland Goldminers AB ilmoittautui hakeutuvansa konkurssiin. Suomen-yhtiö Lappland Goldminers Oy hakeutui konkurssiin kymmenen miljoonan veloissa ja varojen puutteessa toukokuussa 2014. Konkurssiin liittyi epäselviä varojen siirtoja Suomen-yhtiön ja emoyhtiön välillä.

Viimeaikainen toiminta:

Maaliskuussa 2016 kanadalainen malminetsintäyhtiö Rupert Resources solmi konkurssipesän kanssa optiosopimuksen kaivoksen mahdollisesta lunastamisesta itselleen. Syyskuussa yhtiö päätti käyttää optio-oikeutensa ja lunasti kaivoksen, rikastamon sekä malminetsintäoikeudet noin kahden miljoonan euron hinnalla.

Vuonna 2018 Yhtiö sai valmiiksi Pahtavaaran alueellisen geologian ”uudelleentulkinnan”, jonka tuloksena saatiin uusia malminetsintäkohteita mahdollisille kultaesiintymille, Pahtavaaran varsinaisen kaivosalueen ulkopuolella.

Rupertin tekemä uudelleentulkinta Pahtavaaran kaivoksen geologiasta paljasti kaivoksen mineralisoituneen alueen olevan huomattavasti suurempi kuin aiemmin on tulkittu. Huhtikuussa 2018 Rupert julkaisi uuden malmiarvion Pahtavaarasta. Mahdolliset-kategoriaan sijoittuvat malmivarat arvioitiin 4.6 miljoonaksi tonniksi cut-off pitoisuudella 1.5 g/t, jolloin kultavaroja olisi 474 000 unssia, keskipitoisuudella 3.2 g/t.

 

Ympäristöongelmat:

Vuonna 2009 kaivosyhtiön edustajat kertoivat hymyillen Sodankylän talousalueen paikallislehdessä Sompiossa, että Pahtavaaran kaivoksella oli uusi ympäristölupa ja luvan myötä ympäristöviranomaisille oli talletettu lähes 500 000 euron vakuus.

Iltalehti uutisoi 11.12.2013 Lapissa, Sodankylässä harjoitetun luvanvastaista kaivostoimintaa jo vuosia. Iltalehti toi esille, että kaivosyhtiö Lappland GoldMiners ei ollut saanut toimimaan vedenkierrätystä, joka sisältyy sen ympäristölupaehtoihin. Jätevesialtaan vettä oli vuotanut luontoon, mikä oli johtanut puiden kuolemiin usean hehtaarin alueella, ja vesinäytteistä oli löytynyt asbestia ja sinilevää. Pahtavaaran ongelmat vaikuttivat suurelta osin liittyneen huonoon suunnitteluun, kehnoon varautumiseen ja riittämättömään asiantuntemukseen. Patovuodot toistuivat. Kaivosyhtiöllä ei ollut riittävästi osaamista ja varautumiskykyä, ja asioita hoidettiin jatkuvasti myöhässä ja pienellä paniikilla. Esim. kaivurin putoaminen kevätjäihin patovuotoa korjatessa ei vaikuttanut ammattimaiselta toiminnalta.

Pahtavaaran kaivoksen toiminta ei ollut täysin ympäristölainsäädännön tavoitteidenmukaista. Lupaprosessit olivat olleet pitkiä ja samat ympäristöongelmat toistuivat. Valvontaviranomaisten toiminta kaivoksen ongelmiin nähden vaikutti pitkämieliseltä, mutta kaivosyhtiö oli toisaalta yrittänyt saada asiat ratkaistua. Taustalla olivat rahallisten ja tiedollisten resurssien puutteet.

”Sodankylässä pidettiin 15.5.2012 yleisötilaisuus, ympäristöaiheinen kaivosilta, jossa viranomaiset vastasivat kuntalaisten kysymyksiin. Oli huomionarvoista, että jo tuolloin tuli yleisöltä kommentti, että poromiehet olivat kertoneet Pahtavaaran altaiden pursuvan yli, ja toivottiin viranomaisilta nopeaa käyntiä paikan päällä. Lapin ELY-keskuksen edustaja vastasi kaivosta valvottavan 1-2 kertaa vuodessa, ja että pian oltiin jälleen menossa paikan päälle… ”

 

Lähteet:
– Wikipedia
– Kaarina Kärnä: KAIVOKSEN YMPÄRISTÖTIEDON SAATAVUUS JA TULKINTA Esimerkkikohteena Pahtavaaran kultakaivos
– Rupert Resources

 

Keskiyön kultakuume 6/2020

Kaivostutkijat vierailivat Pahtavaaralla kesäkuussa 2020.

Pahtavaaran toimisto oli kiinni tällä kertaa. Kaivostutkijat  korostavat, että kaivosalueilla liikkuminen sisältää turvallisuusriskejä. Turvallisuusriskeistä on ilmoitettava selkeästi alueella, jotta epätoivottavia haavereita ei pääse tapahtumaan. Valitettavan monessa paikassa selkeät varoitukset puuttuvat ja osin sortumavaara-alueet on aitaamatta; vaarallisista jätealueista puhumattakaan.

Kuljetushihnan alkupäässä on ollut murskauspiste, ja hihna kuljettanut malmin välivarastoon. Tämän jälkeen malmi siirtyi takana olevaan rikastuslaitokseen. Pihalla kohtuullinen määrä nykyisiä kairausnäytelaatikoita (KaTi Oy).

Murkauspisteen läheltä löytyi kuitumaisen näköisiä malmikiviä. Asbestia?

Vierailu rikastushiekka-altaille jäi tällä kertaa toteuttamatta. Takana häämöttää vaatimaton n. 100 hehtaarin kokoisen jätealtaan reunaa. Kunnostustoimet, ja loppuun sulkeminen kestää todennäköisesti vuosikymmeniä tällä menolla. Kovin on löperöä ja vastuutonta toimintaa myös viranomais- ja lainsäätäjä taholta. Takuusummista puhumattakaan. Puolimiljoonaa euroa ei ainakaan riitä yhtään mihinkään; ei edes 5 miljoonaa.

Avolouhos.

Onko tämä se Kaivosmörön luola? Mitä sanoo Finncobalt Oy:n Markus Ekberg?

Tässä avolouhoksessa näyttää tapahtuneen myös sortumia. Luiskaus on kyllä merkittävän puutteellista! Kaikkiaan Pahtavaarassa on maanalaista tunneliverkostoa (kooltaan 5 x 5m) noin 35 kilometriä. Louhinta tapahtui urakoitsijan toimesta pitkäreikä louhintana.

Löydä tästä sitten 1,5 g kultaa tonnista. Kiviaineshukka on sitten melkoinen 999998,5 g!!! Tuohon sitten mahtuu muita haitta-aineita enemmän kuin kultaa.

Luntakin löytyy vielä näin Kesäkuussa louhoksen pohjalta.

Malmiarvot 1,5-3,2 g/t on kyllä haastavat kannattavan toiminnan kannalta! On suuri riski, että tuottaako kaivos voittoa. Tässä tapauksessa voittoa ei ole koskaan tullut!

Toinen avolouhoksista.

 

Vesien käsittelyaltaita. Jäi tällä kertaa katsastamatta.

Järkyttävät määrät kairaus- ja maanäytteitä. Nämä on jätetty taivasalle. Eikö nämä pidä arkistoida tuonne Lopen arkistoon???!!! ”Tutkimustyöselostus eli aikaisemmat tutkimukset ja merkittävät tulokset täytyy luovuttaa. Myös merkittävä osa kairasydämistä täytyy luovuttaa ja ne säilötään GTK:n Lopen arkistoon ja ne ovat siellä käytettävissä”. Eikä tässä suinkaan näy kaikki laatikkokasat. Kerro tuo noin 3:lla!

Niin monta metriä kalliota….

KaTi:han täälläkin kairaa.

Vastuullista näytteiden säilömistä?

Lappland Goldminers. Suuri kultainen kusetuksen maku jäi tästä kultaryntäyksestä…

 

Jälkisanat

Tämäkin kultakaivos on myyty konkurssien myötä 2 M€ pilkkahinnalla eteenpäin. Jos nykyisen kaivosyhtiön ”arviot” lähes puolen miljoonan kulta unssin määrästä pitää paikkansa, tulee siitä lähes miljardin potti. Tätä huumaa on edesauttanut kullan hinnan nousu. Jos kullan hinta oli ennen 2000 lukua alle 400  $/unssi, on se näihin päiviin mennessä lähes 5-kertaistunut. Luulisi toiminnan olevan osaavissa käsissä kannattavaa myös kulujen jälkeen!

Pahtavaaran löytämisen jälkeen Pahtavaaran kaivospiirin alueella on kairattu arviolta 300 000 m, jos ei enemmänkin. Kairauksien metrihinta vaihtelee 100–200 euron välillä, joten pelkkiin kairauksiin on uponnut vähintäänkin 30…60 M€.

Kysymys kuuluunkin mikä on tämä kairausvimma?! Joka suunnalla tuntuu olevan malminetsijät kairausvaunuineen. Eikä vanhat kairaukset riitä vaan niitä tehdään samalle alueelle yhä uudestaan ja laajemmin.

Pahtavaaran tapauksessa voi ymmärtää hyvin mallintamiseen malmiosta, jos kyseessä on merkittävä esiintymä. Louhinnan optimointi on merkittävä asia kannattavuuden suhteen.

Ihan yleisellätasolla puhuen, epäilemättä kairauksien takana on pienellä porukalla pelkkä kusetuksen mahdollisuus. Sinisilmäisiltä sijoittajilta kaivetaan rahaa tutkimuksiin. Tästä alkaakin sulle-mulle kauppa. Jos hintaa vedätetään vaikka 10 €/Jm kertyisi Pahtavaaran tapauksessa 3 M€ potti. Ei huono business normaalin katteen lisäksi. Kaivossektorin hyväveliverkosto onkin tuttua jo kaukaa Outokummun ajoilta. Kysymys kuuluukin: onko malminetsintä miten läpinäkyvää toimintaa tässä suhteessa?

Muitakin tapoja on. Investointikulut voidaan vähentää varmaan verotuksessa, jos vain yhtiö sattuu tuottamaan voittoa. Näin tekevät suuret kaivosyhtiöt mm. Boliden ja Agnico Eagle Mines. Sallittua verosuunnittelua… Pojot sulle Kepun Mauri Pekkarinen viimeisemmästä kaivoslaista… Ja Lintilä & Co. viivyttelevät mahdollisimman pitkään uudistuksia, jotta maa saa (tappiota?) tuottavia akkumineraalikaivoksia ja tehtaita…

Takuusummat naurettavan pienet, ja jätealtaat todennäköisesti ovat nykymuodossaan vähintään 10 vuotta, ja todennäköisesti paljon pitempään. Mitäpä tästä aiheesta enempää jaarittelemaan, kun vastaava on ollut karu totuus niin monen kaivoksen osalta……

 

Tämän keskiyön kultaryntäyksen tarjosi Kaivostutkijat

Jari ja Jarkko