Tekijä: kaivostutkijat Page 21 of 144

Suhangon kaivoshanke

Suhangossa, Etelä-Lapissa, sijaitsee merkittäviä jalometalliesiintymiä, joita on tutkittu jo usean vuosikymmenen ajan; aina 60-luvulta asti. Nyt alueelle on suunnitteilla moderni kaivoshanke, jonka rakennustyöt on tarkoitus aloittaa vuonna 2023.

Hankkeen kehittäjä on Suhanko Arctic Platinum Oy, jonka tavoitteisiin kuuluu vastuullisesti toimivan uuden sukupolven kaivoksen luominen. Tärkeänä tavoitteena tulee olemaan myös hankkeen sosiaalisten ja ympäristölle haitallisten vaikutusten minimointi, hyödyntämällä mahdollisimman paljon uusinta teknologiaa ja tekemällä läheistä yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa.

Suhangon alueen tärkein kaivannainen ja päätuote on palladium, jota käytetään pääasiallisesti autojen pakokaasupäästöjen hallintaan kehitettyjen katalysaattoreiden valmistukseen. Näin ollen palladiumilla on merkittävä rooli liikennepäästöjen pienentämisessä yhä kasvavien ympäristövaatimuksien mukaisiksi.

Kaivoshankealueella esiintyy palladiumin lisäksi myös platinaa, kuparia, nikkeliä ja kultaa. Esiintymät sijaitsevat Ranualla, aivan Tervolan kunnan rajalla, 45 kilometriä Rovaniemen eteläpuolella.

SAP (Suhanko Arctic Platinum Oy)

Suhanko Arctic Platinum Oy eli SAP on kaivoshankkeen kehittäjä ja lupien haltija. SAP on CD Capital Natural Resources Fund III L.P.:n kokonaan omistama suomalainen tytäryhtiö. SAP:n emoyhtiötä hallinnoi isobritannialainen pääomasijoitusyhtiö CD Capital Asset Management Ltd (CD Capital).

CD Capital on kerännyt pitkäaikaista pääomaa, pääasiassa Yhdysvaltalaisilta rahastoilta ja säätiöiltä, minkä ansiosta se voi tehdä pitkäaikaisia investointeja kaivoshankkeisiin maailmanlaajuisesti.

Suhangon kaivoshanke on osa Suhanko Arctic Platinum -projektia, jonka omisti aiemmin eteläafrikkalainen Gold Fields Ltd suomalaisen tytäryhtiönsä Gold Fields Arctic Platinum Oy:n (GFAP) kautta. 23.1.2018 solmitun liiketoimintakaupan yhteydessä koko GFAP:n hallinnoima hanke, mukaan lukien kaikki tutkimusaineisto ja -tulokset, projektin luvat, asiantuntemus sekä henkilöstö siirtyivät SAP:lle. Myös hankkeeseen olennaisesti liittyvä ympäristö- ja vesitalouslupa on siirtynyt Suhanko Arctic Platinum Oy:lle.

Kaivoshanke

Suhangon kaivoshanke on ollut pitkään suunnitteluvaiheessa, mutta nyt kaivos on etenemässä kannattavuusselvityksien kautta toteutukseen. Suhanko Arctic Platinum Oy:n pyrkimyksenä on saada rakennustyöt alkamaan vuoteen 2023 mennessä.

Merkittävä syy Suhangon kaivoshankkeen toteutumisen kannalta on alueella esiintyvän palladiumin kysynnän kasvaminen. Suhangon palladiumesiintymä on Euroopan suurin, ja sitä on tutkittu intensiivisesti vuodesta 2000 lähtien. Suhangon esiintymissä on myös muita merkittäviä metalleja kuten platinaa, kuparia, nikkeliä ja kultaa, mutta palladium on niistä taloudellisesti merkittävin. Nämä muut metallit ovat kriittisiä pyrkimyksissä siirtyä puhtaiden uusiutuvien energianlähteiden käyttöön. Palladiumin kysyntää vauhdittaa alati kasvava huoli ajoneuvojen pakokaasupäästöjen haitallisista vaikutuksista terveydelle ja ympäristölle, minkä vuoksi päästörajoituksia kiristetään ympäri maailmaa. Autonvalmistajat joutuvat vastaamaan tähän kehittämällä yhä tehokkaampia katalysaattoreita, mikä edellyttää palladiumin ja platinan määrän lisäämistä niissä.

Toimiessaan kaivos työllistäisi suoraan noin 400 työntekijää, ja kaivoksen toiminta-ajan arvioidaan olevan yli 20 vuotta. Kaivoksen rakentaminen tulee viemään kahdesta kolmeen vuotta, ja tänä aikana työpaikkoja alueelle on arvioitu syntyvän noin 1 000.

Alustavan kannattavuusselvityksen mukaan kaivoksessa louhitaan ja rikastetaan malmia alkuvaiheessa 5 miljoonaa tonnia vuodessa, ja myöhäisemmässä vaiheessa tuotanto kasvatetaan 10 miljoonaan tonniin vuodessa. Kaivoksen käytön ajaksi on laskettu 22 vuotta perustuen tähän mennessä kansainvälisten standardien mukaisesti arvioituihin malmivaroihin, mutta alueelta
kyetään tulevaisuudessa todennäköisesti määrittämään huomattavasti lisää mineraalivaroja.

Hankkeen aikataulu

Suoritetut toimenpiteet

• Alustava taloudellinen arvio valmistui 2019
• Esikannattavuusselvitys valmistuu joulukuussa 2020

Tulevat toimenpiteet

• Hankkeen kannattavuusselvitys on suunniteltu käynnistyväksi 2021
• Tieluvan uusiminen alkaa 2020: keskeistä projektin etenemisen kannalta on noin 11 kilometrin pituisen tieyhteyden rakentaminen kantatieltä 78 (Rovaniemi-Ranua) kaivosalueelle
• Ympäristö- ja vesitalousluvan päivittäminen on suunniteltu alkavaksi 2021, kannattavuusselvityksen käynnistyttyä
• Rakennustyöt on tavoitteena aloittaa 2023
• Tämänhetkisenä päämääränä on käynnistää kaivostoiminta ja tuotanto 2025, mikä voi muuttua muiden toimenpiteiden edistymisestä riippuen

Projektialue

Suhanko Arctic Platinum -projektin toiminta ulottuu kolmelle laajalle hankealueelle Pohjois-Suomessa – näitä ovat Suhanko, Narkaus ja Penikat.

Suhanko Arctic Platinum -projektin lupa-alueet, mukaan lukien uudet malminetsintälupahakemukset ja jatkoaikahakemukset, kattavat kokonaisuudessaan 310,42 neliökilometriä (31 042 hehtaaria). Alueen esiintymillä ei ole aiemmin suoritettu tuotannollista kaivostoimintaa, mutta Suhangon kaivoshankkeen alueella mineraaliesiintymien hyödyntämiseen tähtäävät tutkimustyöt ovat edenneet jo teknisen kannattavuusselvityksen tasolle. Alueelle sijoittuu 4 144 hehtaarin Suhangon kaivospiiri, jonka maa-alueesta Suhanko Arctic Platinum Oy omistaa 3 728 hehtaaria. Suhangon kaivospiirillä on ympäristö- ja vesitalouslupa tukemassa projektin tämänhetkistä vaihetta, ja alue on kaavoitettu kaivostoimintaa varten.

Suhangon alue on alavaa ja laajalti soiden peittämää. Kuivemmat kangasalueet kasvavat vaihtelevan ikäistä metsätalouskäytössä ollutta metsää. Kaivoshankkeen alue sijoittuu vedenjakajalle Simo- ja Kemijoen valuma-alueiden rajalle. Lähin ympärivuotinen asutus muodostuu muutamista asuinkiinteistöistä, jotka sijoittuvat 3–5 kilometriä kaivospiiriltä koilliseen ja itään. Samalle alueelle sijoittuu myös vapaa-ajan kiinteistöjä, lähinnä alueen pienikokoisten järvien rannoille ja Palovaaran kylään. Mahdolliset tulevaisuuden kaivostoiminnot saattavat sijoittua lähemmäksi alueita, joilla tiedämme olevan jonkin verran asutusta. Huomionarvoista on, ettei Suhangon kaivoshankkeen läheisyyteen sijoitu herkkiä Natura 2000 -alueita. Hankkeella on alueen kuntien vahva tuki.

Suhangossa platinaryhmän metallit esiintyvät kuparia, nikkeliä ja rautaa sisältävien sulfidimineraalien yhteydessä. Tämä tarkoittaa, että ne voidaan helposti ottaa talteen tavanomaisilla sulfidien vaahdotusmenetelmillä. Vastaavia geologisia esiintymiä on Etelä-Afrikassa, Kanadassa ja Venäjällä.

Suhangon, Narkauksen ja Penikkain alueiden esiintymien määrittämiseksi on timanttikairattu kaikkiaan 501 000 metriä.

Tutkimustilanne

Suhangon tekniset tutkimukset ovat edenneet pitkälle. Positiivisia tuloksia on saavutettu niin louhinnan suunnittelussa kuin malmien rikastuskokeissa vaahdotusmenetelmällä. Alueella on lainvoimainen Suhangon kaivospiiri sekä ympäristö- ja vesitalouslupa, joka pohjautuu suunnitelmaan louhia ja rikastaa malmia enimmillään 10 miljoonaa tonnia vuodessa.

Koska Suhangon ympäristö- ja vesitalouslupa on myönnetty jo vuonna 2005, tulee SAP hankkeen toteutussuunnitelman tarkentuessa päivittämään luvan tiedot, jotta ne saadaan kaikilta osin oikeiksi ja tarkoituksenmukaisiksi suhteessa vastaaviin lainsäädännön muutoksiin, ympäristöön liittyvien velvoitteiden lisääntymiseen ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymiseen.

Lähde: Suhanko Arctic Platinium Oy

 

Suhangon kaivoksen purkuputkesta jätettiin lausunnot: Kemijokivarressa pelätään kaivosvesien pilaavan joen virkistyskäytön sekä pohjavedet

Ranuan kunnassa sijaitsevan Suhangon kaivoksen purkuputken ympäristövaikutusten arviointi -ohjelmasta jätettiin Lapin ely-keskukselle 16 lausuntoa. Mielipiteitä jätettiin määräaikaan mennessä 32 ja ne tulivat suurimmaksi osaksi yksityisiltä ihmisiltä.

Suhangon kaivosvesiä suunnitellaan johdettavaksi Tervolan kunnan alueella kulkevaa purkuputkea pitkin Kemijokeen Ossauskosken patoaltaaseen.

Lausunnoissa ja mielipiteissä suurimmat huolenaiheet liittyvät kaivosvesien päästöihin ja niiden vaikutuksiin pohjavesiin, kalastukseen ja muuhun Kemijoen virkistyskäyttöön purkuputken alapuolisella vesistöalueella.

Kaivos Ranualla haitat Tervolaan

Kemijoen vesialueiden omistajat ja jokivarren asukkaat ovat huolestuneita kaivoksen vesipäästöistä ja niiden vaikutuksista joen virkistyskäyttöön, kuten kalastukseen, uintiin ja veneilyyn.

Esimerkiksi Tervolan kunta perää selvitystä muun muassa siitä, onko kaivosalueella mahdollisuutta vesien suljettuun kiertoon ja käsittelyyn. Tervolan Ossauskoskella on kaksi vedenottamoa ja kunnassa huolestuttaa kaivoksen päästöjen vaikutus pohjavesiin.

Purkuputken linjaus ja purkupisteen sijainti tarkentuvat YVA- ja lupamenettelyjen kuluessa.

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri haluaisi perua kuulutuksen

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri pitää purkuputken ympäristövaikutusten arviointi -ohjelmasta annettua kuulutusta ympäristölainsäädännön ja YVA-lain vastaisena. Sen mielestä ely-keskuksen on peruttava kuulutus ja kuulutettava hankkeen YVA vasta sitten, kun se täyttää lainsäädännön vaatimukset.

Lapin piiri perustelee vaatimustaan sillä, että nyt kuulutettu purkuputki on vain osa kaivosyhtiö Suhanko Arctic Platinium Oy:n Suhangon kaivoshankkeesta. Piirin mukaan kaivosyhtiö ei ole selostanut hankkeen ympäristö-, vesistö-, luonto- ja ilmastovaikutuksia riittävästi.

Lisäksi piiri vaatii YVA:aan purkuputken sijaan täysimääräisesti puhdistavia jätevesien puhdistuslaitoksia eli niin sanottua suljettua kiertoa.

Lähde: Yle uutiset 2.9.2021

 

Pieni kertomus Suhangon kaivoshankkeen monista vaiheista

Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 7.12.2005 myöntänyt Gold Fields Arctic Platinum Oy:lle ympäristöluvan, joka koskee malmin louhintaa, rikastustoimintaa, kaatopaikkatoimintaa ja talousjätevesien käsittelyä sekä muodostuvien jätevesien johtamista Ranuan ja Tervolan kunnissa. Ympäristölupavirasto on myöntänyt myös vesitalousluvan Takalammen ja Konttijärven säännöstelyyn ja niihin liittyviin töihin, Ruonajoen uoman oikaisuun, veden ottamiseen Konttijärvestä, pohjaveden pumppaamiseen avolouhoksista, Pekanlammen ja Tavilampien täyttämiseen ja kahden Ruonajoen ylittävän sillan rakentamiseen sekä myöntänyt poikkeuksen kaivosalueella olevien lähteiden muuttamiskiellosta Ranuan ja Tervolan kuntien alueella. Luvan saajalle on lisäksi myönnetty lupa töiden aloittamiseen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista lukuun ottamatta rikastushiekan sijoittamista Tavilampiin, sivukivien sijoittamista Pekanlampeen sekä Ruonajoen uoman oikaisua.

Lupamääräyksessä 37 on määrätty, että vesitalousluvassa tarkoitettuihin rakennustöihin on ryhdyttävä neljän (4) vuoden kuluessa ja rakennustyöt on tehtävä kymmenen (10) vuoden kuluessa siitä, kun päätös on saanut lainvoiman uhalla, että lupa on muutoin katsottava rauenneeksi. Luvassa määrätty kymmenen vuoden määräaika töiden tekemiselle on päättynyt 14.1.2018

Suhangon suunnitellulle rikastamoalueelle on laadittu asemakaava, jonka Ranuan kunnanvaltuusto on hyväksynyt 10.6.2013. Suhangon kaivoksen laajennusta koskeva vaihemaakuntakaava on hyväksytty ympäristöministeriössä 13.1.2016. GFAP:n ja ostajan taloudellinen tilanne GFAP:n tähän mennessä suorittamat malminetsintätyöt ja tekniset tutkimustyöt on rahoittanut Gold Fields, yhtiön kultakaivostensa maailmanlaajuisesta tuotannosta saamilla varoilla. Vuosien 2000‒2017 aikana Gold Fields on investoinut Suomessa sijaitsevan Arctic Platinum -projektin (APP-projektin) ja siihen sisältyvän Suhangon kaivoshankkeen tutkimus- ja kehittämistöihin yli 100 miljoonaa euroa. Raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnat laskivat vuoden 2013 aikana ja sen seurauksena uusien kaivoshankkeiden rahoitus vaikeutui huomattavasti. Tässä tilanteessa Gold Fields:n hallitus teki strategisen päätöksen keskittyä varmistamaan ydinliiketoimintansa kullan tuotannon kannattavuus ja samalla käynnisti selvitykset uuden kokeneen ja luotettavan toiminnanharjoittajan löytämiseksi Suhangon kaivoshankkeelle ja APP-projektille.

CD Capital on pääomasijoitusrahasto, joka on kerännyt 355 miljoonan dollarin (USD) rahoituksen, josta tähän mennessä on sijoitettu alle 100 miljoonaa dollaria (USD) muihin kaivoshankkeisiin. Seuraava vaihe hankkeessa on jatkaa GFAP:n vuonna 2017 aloittamia erilaisia teknisiä tutkimuksia, tarkoituksena erityisesti uuden kannattavuusselvityksen aloittaminen, sekä siihen liittyvän tuotantosuunnitelman kehittäminen, kun se on mahdollista

GFAP on vuodesta 2000 alkaen harjoittanut säännöllistä ja merkittävää malminetsintä- ja tutkimustoimintaa hallinnoimillaan APP-projektin lupaalueilla platinametalli-kupari-nikkeliesiintymien (PGM-Cu-Ni -esiintymien) hyödyntämiseen perustuvan taloudellisesti kannattavan kaivos- ja rikastustoiminnan kehittämiseksi. GFAP on samaan aikaan panostanut merkittävästi uuden teknologian kehittämistyöhön. GFAP on vuodesta 2003 alkaen keskittynyt ensisijaisesti selvittämään kaivostoiminnan käynnistämisen mahdollisuuksia Konttijärven ja Ahmavaaran esiintymien sekä Suhangon kerrosintruusioon liittyvien muiden PGM-Cu-Ni-esiintymien pohjalta, mahdollisesti Narkauksen SK Reef esiintymän tuella.

Suhangon kaivospiirillä tähän mennessä suoritetut tutkimustyöt ovat kulminoituneet kolmeen kannattavuusselvitykseen. Niistä vuonna 2005 valmistunut Suhangon kaivoshankkeen kannattavuusselvitys perustui suunnitelmaan louhia Konttijärven ja Ahmavaaran PGM-Cu-Ni-esiintymille tehtävistä avolouhoksista 10 Mt malmia vuodessa, tuottaa malmista bulkrikastetta Suhangon kaivospiirille rakennettavassa vaahdotusrikastamossa ja myydä tuote sulatoille. Tämän selvityksen suunnitelmiin perustuvat vuonna 2005 myönnetty ympäristö- ja vesitalouslupa sekä vuonna 2006 myönnetty Suhangon kaivospiiri. Vuoden 2008 luonnosvaiheeseen edenneessä kannattavuusselvityksessä, jonka valmistuksesta vastasi North American Palladium Ltd (NAP) sen ja Gold Fields:in välisen optiosopimuksen mukaan, suunnitelmana oli avolouhia Konttijärven ja Ahmavaaran esiintymistä malmia 5 Mt vuodessa sekä vaahdottamalla rikastaa niistä erilliset Cu-PGM- ja Ni-Cu-PGM-rikasteet Suhangon kaivospiirille perustettavassa rikastamossa. Vuosien 2005 ja 2008 kannattavuusselvitysten yhteydessä ei kuitenkaan kyetty tuottamaan laadullisesti sellaisia vaahdotusrikasteita, jotka olisivat olleet suoraan myytävissä tarjolla olevalle kupari- ja nikkelisulattokapasiteetille ilman, että metalleista maksettavaan hintaan kohdistuu merkittäviä sakkomaksuja. Myös platinaryhmän metallien maailmanmarkkinahinnat olivat tuolloin alhaiset minkä seikkojen vuoksi hanketta ei näissä selvityksissä kyetty osoittamaan kannattavaksi.

Edellä mainituista tuloksista johtuen GFAP siirtyi vuonna 2009 selvittämään hydrometallurgisen Platsol-prosessin soveltuvuutta Suhangossa paikan päällä tapahtuvalle malmien rikastukselle, jotta sulattojen hankalat kaupalliset ehdot voitaisiin korvata muulla ratkaisulla. Vuosien 2012 ja 2013 vaihteessa valmistunut alustava kannattavuusselvitys perustui Konttijärven ja Ahmavaaran esiintymien lisäksi Suhangon kaivospiiriltä noin kuusi kilometriä koilliseen sijaitsevan Suhanko Pohjoinen PGM-CuNi-esiintymän mineraalivarantoihin. Suunnitelmassa malmia arvioitiin avolouhittavan 10 Mt vuodessa ja rikastettavan Suhankoon rinnakkain rakennettavissa vaahdotusrikastamossa ja hydrometallurgisessa Platsollaitoksessa. Tässä selvityksessä suoritetut metallurgiset tutkimukset osoittivat, että vuoden 2005 kannattavuusselvitykseen nähden Platsol-rikastusprosessin käyttö voi parantaa kaivoshankkeen kannattavuutta johtuen PGM-ja Cu-Ni -metallituotteiden paremmista maksuehdoista verrattuna sen aikaisiin sulattojen ehtoihin. Platsol-menetelmän käyttöönotto metallien talteen ottamiseksi osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi suunnitellun hankkeen erittäin suuren investointikustannuksen vuoksi, joka arvioitiin noin 1,2 miljardiksi euroksi, sekä korkean teknologisen riskin johdosta, jonka uuden Platsol-metallienkäsittelymenetelmän käyttöönottoon katsottiin liittyvän. Vuoden 2013 alussa GFAP käynnisti tutkimustyöt Platsol-prosessin käyttöä selvittävää lopullista kannattavuusselvitystä varten, jotka kuitenkin keskeytettiin. Raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen voimakas lasku vuoden 2013 aikana, siitä seurannut uusien kaivoshankkeiden rahoituksen huomattava vaikeutuminen, sekä Gold Fieldsin strateginen päätös keskittyä ydinliiketoimintaansa kullan tuotantoon, johtivat tilanteeseen, jossa Gold Fields samana vuonna käynnisti selvitykset uuden toiminnanharjoittajan löytämiseksi APP-projektille. Vuosien 2014‒2016 aikana tuli selväksi, että Platsol-teknologiaan katsottiin liittyvän suuri riski eikä se herättänyt kaupallista mielenkiintoa. Sen sijaan potentiaaliset sijoittajat osoittivat kiinnostusta hankkeelle, joka perustuisi kupari- ja nikkelivaahdotusrikasteiden myyntiin suomalaisille ja muille eurooppalaisille sulatoille, ja joka toteutettaisiin aiempiin kannattavuusselvityksiin nähden pienemmän tonnimäärän mittakaavassa, mutta olisi ajan kuluessa laajennettavissa. Platsol-rikastusmenetelmän käyttöönottoa pidettiin ongelmallisena hankkeen erittäin suuren investointikustannuksen ja teknologinen riskin vuoksi. Arviot hankkeen todennäköisestä toteuttamisvaihtoehdosta siis palautuivat lähelle NAP:n vuoden 2008 suunnitelmia, joiden mukaiselle toiminnalle Suhangon kaivospiirillä on myös voimassa oleva ympäristö- ja vesitalouslupa. GFAP suoritti vuosien 2015‒2017 aikana toimenpiteitä, joiden tavoitteena oli parantaa mahdollisuutta toteuttaa kaivoshanke nopealla aikataululla, kun uusi toiminnanharjoittaja on varmistunut. Vuonna 2015 GFAP aloitti vesitalousluvan mukaiset alustavat kuivatusojitukset suunniteltujen Ahmavaaran ja Konttijärven ensimmäisen vaiheen avolouhosten alueilla, tarkoituksena edistää maanpinnan kuivumista ja mahdollistaa louhosalueiden maanpoistot. Vuosien 2016 ja 2017 aikana GFAP suoritti Konttijärven ja Ahmavaaran esiintymistä kairatuilla malminäytteillä rikastettavuuskokeita, joissa tavoitteena oli osoittaa, että esiintymien geometallurgisia ominaisuuksia ja vaahdotusrikastuksen uusinta tietämystä soveltamalla Suhangon malmeista on mahdollista valmistaa laadukkaampia myyntikelpoisia rikasteita, kuin mihin vuosien 2005 ja 2008 kannattavuusselvitysten aikaisissa tutkimuksissa kyettiin. Näitä kokeita edelsi selvitys Suhangon rikasteita potentiaalisesti ostavista eurooppalaisista ja pohjoisamerikkalaisista sulatoista sekä niiden odotuksista rikasteiden tyypin, laadun ja määrien suhteen. Suhangon kaivoshankkeen monivaiheisesta kehittämishistoriasta johtuen vesilain mukaisia rakentamistöitä on tehty vasta kolmen viimeisen vuoden aikana, kun alun perin töiden loppuunsaattamiseen oli luvassa varattu 10 vuotta. SAP:n näkemyksen mukaan määräajan pidentäminen on perusteltua hankkeen kehitystöiden valmiiksi saattamiseksi ja nopeaa käynnistämistä varten, nyt kun malmin käsittelyyn ja sulattomarkkinoihin liittyvät riskit ovat merkittävin osin saatu vähennettyä.

Yhteenveto suoritetuista tutkimustöistä ja toimista hankkeen käynnistämiseksi GFAP on vuodesta 2000 alkaen kairannut Suhangon kaivospiirin alueelle kaikkiaan 1 903 reikää, yhteensä 221 kilometriä timanttikairauksia. Näistä valtaosa on kairattu Konttijärven ja Ahmavaaran esiintymien mineraalivarantojen määrittämiseksi sekä lisäksi rikastuskoenäytteiden ottamista ja geoteknisiä selvityksiä varten. Geologisten määritysten lisäksi mineralisaatiolävistykset on järjestelmällisesti varmennettu jalo- ja perusmetallianalyyseillä, joita on suoritettu yhteensä yli 93 000 kairasydännäytteestä. Tutkimustöiden edetessä GFAP on vuosien mittaan useaan otteeseen päivittänyt ja tarkentanut Konttijärven ja Ahmavaaran esiintymistä valmistettuja geologisia malleja ja arvioita mineraalivarannoista. Geologisesta mallinnuksesta ovat vastanneet GFAP:n ja Gold Fieldsin geologit. Mineraalivarantojen arvioinnin ovat suorittaneet kansainvälisesti tunnustetut alan asiantuntijayritykset samaten kuin mallien ja käytettyjen menetelmien auditoinnin.

GFAP on vuosien 2000‒2017 aikana suorittanut useita metallurgisia tutkimusohjelmia, joissa päämääränä on ollut tuottaa Konttijärven ja Ahmavaaran malmeista rikasteita, joita voidaan käsitellä kaupallisesti. Lukuisten laboratoriomittakaavan hienonnus- ja vaahdotusrikastuskokeiden lisäksi GFAP on suorittanut koerikastamomittakaavan pilot-kokeita neljässä eri vaiheessa.

Vuonna 2002 GFAP louhi pääasiassa Konttijärven esiintymästä 660 tonnia malminäytettä, josta OTK Mintecin (tuolloin VTT) koetehtaalla tuotettiin vaahdottamalla bulk-rikastetta sulattokokeita varten.

Vuoden 2005 kannattavuusselvitystä varten GFAP louhi selektiivisesti Konttijärven esiintymästä yhteensä 6 200 tonnia ja Ahmavaaran esiintymästä 5 800 tonnia malminäytteitä kattavaan pilot-koeohjelmaan, joka käsitti jauhatuksen, vaahdotusrikastuksen sekä mineralogiset selvitykset. Näytteistä valmistettiin OTK Mintecin koetehtaalla tuotantosuunnitelmien mukainen 3 000 tonnin syöteseos, jonka vaahdotusrikastuksessa tavoitteena oli tuottaa bulk-rikastetta laboratoriokokeiden perusteella valittua jauhatus-rikastuskaaviota noudattaen. Tuotettua rikastetta hyödynnettiin sulattojen kanssa käydyissä neuvotteluissa ja sillä tehtiin myös sulatuskokeita.

Vuoden 2008 NAP:n kannattavuusselvityksen yhteydessä GFAP louhi selektiivisesti Konttijärven esiintymästä 598 tonnia ja Ahmavaaran esiintymästä 675 tonnia malminäytteitä. OTK Mintecin koetehtaalla Konttijärven malminäytteistä valmistettiin 238 tonnin syöte, joka rikastettiin vaahdottamalla erillisten Cu-PGM- ja Ni-Cu-PGM-rikasteiden tuottamiseksi. Sama koerikastusohjelma toistettiin Ahmavaaran malminäytteistä valmistetulle 198 tonnin syöteseokselle. Saatuja rikasteita NAP käytti tuotteiden markkinointiselvityksissä.

Vuodesta 2009 alkaen GFAP selvitti hydrometallurgisen Platsol-rikastusprosessin soveltuvuutta Konttijärven ja Ahmavaaran malmien rikastukseen, Positiivisten laboratoriokokeiden jälkeen GFAP toteutti vuonna 2011 pilot- rikastuskokeet, joita varten sekä Konttijärven että Ahmavaaran esiintymästä otettiin molemmista timanttikairaamalla 50 tonnin edustavat malminäytteet. Rikastuskokeiden ensimmäinen vaihe toteutettiin GTK Mintecin koetehtaalla, jossa Konttijärven ja Ahmavaaran malminäytteistä tuotettiin vaahdottamalla esiintymäkohtaiset bulk-rikasteet, tavoitteena metallien saannon maksimointi matalan pitoisuuden esirikasteisiin. Pilot-rikastuskokeiden toinen vaihe toteutettiin SGS Lakefieldin laborato- 16 riossa Ontariossa, missä tuotetut esirikasteet edelleen käsiteltiin hydrometallurgisessa pilot-laitoksessa Platsol-menetelmällä ja sitä seuraavilla jatkojalostustoimenpiteillä.

Vuoden 2017 laboratoriomittakaavan rikastettavuustutkimukset suoritettiin Blue Coast Reasearch Ltd:n laboratoriossa Vancouverissa, jossa selvitettiin sekä erillisten Cu-PGM- ja Ni-PGM-rikasteiden tuottamista, että bulk-rikasteen tuottamista Konttijärven ja Ahmavaaran malmityypeistä. Tutkimusten tulokset olivat erittäin positiivisia, sillä ne osoittivat vähäisen riskin mahdollisuuden tuottaa korkealaatuisia rikasteita sekä Euroopan että Pohjois-Amerikan sulattomarkkinoille. Aiempien kannattavuusselvityksien yhteydessä GFAP on valmistanut suunnitelmia Suhangon kaivospiirialueen maankäytöstä ja kaivostoiminnan edellyttämästä infrastruktuurista, mukaan lukien avolouhosten optimoinnin, rikastamon, rikastushiekka-altaat, sivukivien ja peitemaiden läjityksen, vesien hallinnan rakenteet sekä kaivosalueen tiestön. Suunnittelua varten GFAP on tutkinut alueen geoteknisiä ominaisuuksia kairausohjelmilla, koekaivannoilla, maatutkaluotauksilla, akustisilla kairareikäluotauksilla ja laserkeilauksilla. Teknisten selvitysten lisäksi GFAP on mahdollisimman kattavasti pyrkinyt varmistamaan kaikki kaivostoiminnan edellyttämät luvat ja selvitykset Suhangon kaivospiirille. Suhangon ympäristö- ja vesitalousluvan voimaantulon jälkeen GFAP toteutti vuosien 2012 ja 2013 aikana kaivoshankkeen laajennuksen YVA:n johon sisältyi myös Suhangon kaivospiirin alue. Selvitys perustui vuoden 2012 alustavan kannattavuusselvityksen mukaiseen kaivoshankkeeseen. YVA sai Lapin ELY-keskuksen hyväksynnän 10.3.2014 ja siihen liittyvä Simojokea koskeva kaivoshankkeen Natura-arviointi 19.5.2014. Lisäksi, GFAP:n toimeksiannosta säteilyturvaviranomainen (STUK) toteutti YVA:n yhteydessä kaivoshankkeen radiologisen perustilaselvityksen, joka valmistui 30.6.2014. Kaivostoiminnan energiantarpeen turvaamiseen GFAP:lle on myönnetty lunastuslupa käyttöoikeuden lunastamiseksi voimansiirtojohdon rakentamista varten ja vuoden 2013 aikana toteutettiin suunnitellun 220 kV voimajohtohankkeen YVA, joka sai ympäristöviranomaisen hyväksynnän 27.2.2014. Lupa uuden yhdystien rakentamiseksi kaivospiirin alueelle kantatieltä nro 78 on raukeamassa joulukuussa 2017 ja uuden luvan hakemisen arvioidaan tulevan ajankohtaiseksi, kun suunniteltu uusi kannattavuusselvitys on käynnistynyt. Yhteistyössä viranomaisten kanssa GFAP on edistänyt alueen kaavoitusta suunnitellulle kaivostoiminnalle. Suhangon kaivospiirin alue sisältyy ympäristöministeriön 13.1.2016 vahvistamaan Suhangon kaivoshankkeen vaihemaakuntakaavaan, jossa alue on osoitettu kaivosalueeksi merkinnällä EK. Vaihemaakuntakaavaan on lisäksi merkitty kaivokselle suunnitellun yhdystien ja voimajohdon sijainnit. Myös Rovaniemen vaihemaakuntakaavassa ja Länsi-Lapin maakuntakaavassa kaivospiirin ja ympäristöluvan mukaisten toimintojen alue on merkitty kaivosalueeksi. Kaivospiirin alueella on voimassa myös Suhanko -kaivoshankkeen osayleiskaava, sekä asemakaava, jolla osoitetaan kaivoksen rikastamon ja siihen liittyvien rakennusten sijoittuminen ja määrä. 17 Vesitalousluvan mukaiset olennaiset toimet GFAP on suorittanut Suhangon kaivospiirin alueella vesitalousluvan mukaisia olennaisia, suunniteltujen Konttijärven ja Ahmavaaran avolouhosalueiden maanpoistojen edellyttämiä kuivatustoimia aikavälillä 2015‒2017. Alueella on valmisteltu reunaojastoa, joka estää ulkopuolisten vesien pääsyn suunnitelluille louhosalueille ja mahdollistaa kuivatusvesien johtamisen alempien suoalueiden kautta vesistöön. Kuivatustoimenpiteet tähtäävät louhosalueiden tulevien maanpoistojen mahdollistamiseen. Vuoden 2017 aikana kuivatustöitä on jatkettu suunnitellun Konttijärven avolouhoksen alueella 28.2.2017 päivätyn suunnitelman mukaisesti, minkä Lapin ELY-keskus on hyväksynyt. Täydentävä ojitus ulottuu suunnitellun Konttijärven ensimmäisen ja toisen vaiheen avolouhosten keskiosiin. Edelleen on myös tarkoitus alentaa vedenpintaa vuoden 2004 pilot -koelouhoksen veden täyttämissä osissa vuoden 2017 loppuun mennessä. Lisäksi Ahmavaarassa on vuonna 2004 tehty koelouhintaan liittyviä töitä erillisen lupapäätöksen mukaisesti

Lähde: Suhangon kaivoksen vesitalousluvassa tarkoitettujen rakennustöiden valmistumista koskevan määräajan jatkaminen ja töidenaloittamislupa, Ranua ja Tervola. 10.9.2018

Suhangon Konttijärvellä ja Ahmavaarassa 7/2021

 

Kaivoksen koko tuotanto on noin 110 Mt malmia ja 330 Mt sivukiveä. Louhittavan malmin tyypillinen pitoisuus on yhteensä 2 g/t platinaryhmän metalleja ja kultaa, 0,2% kuparia ja 0,1% nikkeliä. Ahmavaaran louhoksen pituus tulee olemaan noin 1 750 m, leveys 500 m ja syvyys 240 m ja Konttijärven louhoksen vastaavasti 1 000 m, 750 m ja 220 m.

Rikastushiekka pumpataan vesilietteenä varastoaltaaseen. Altaan koko on noin 450 ha ja keskimääräinen korkeus noin 25 m. Se
mitoitetaan noin 100 – 120 Mt rikastushiekkamäärää varten. Rikastushiekka ja sivukivet sisältävät vain vähäisiä määriä sulfideja ja ympäristön kannalta haitallisia metalleja. Ne eivät muodosta happamia suotovesiä, eivätkä metallit käytännöllisesti katsoen lainkaan liukene kiviaineksesta.

YVA 2003: Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen laadinnasta on vastannut APP ja se on käyttänyt
tehtävässä konsultteina Lapin Vesitutkimus Oy:tä ja Knight Piésold Ltd:tä.

Mielenkiintoista luettavaa on myös alkuperäinen ympäristövaikutusten arviointi. Kaikkea on voitu ja voidaan näihin epistoloihin kirjoittaa ja arvioida. Valitettavasti. Tämä katkelma nyt oli aikoja ennen Talvivaaraa..

Ahmavaara

Jälkisanat

Suhangon kaivoshanketta ollaan odoteltu jo parivuosikymmentä. Tai oikeastaan Outokumpu Oy on tehnyt pohjatyötä jo 60-luvulta asti. Tämä tietoaineisto onkin näppärästi saatavilla GTK:n arkistoista, jotta kaivoshankkeita voidaan aloitella mielin määrin. Tästä onkin esimerkkinä moni junioriyhtiön kaivoshanke kuten Hannukainen, Latitude 66 ja FinnCobalt. Tätä voi suoraan pitää kaivoskeinotteluna, jossa maiden ja mantujen varaaminen malminetsintään on surkuhupaisan sallittua. Kuka valtaa minkäkin maankolkan, ja maanomistajien oikeudet ovat vastaavasti surkuhupaisan vähäiset. Perimmäinen valuvika tästä löytyy kaivoslainsäädännöstä, joka Keskustalainen kaivosministeri Pekkarinen viimeksi leipoi. Nykyinen sankari Lintilä jatkaa samalla linjalla. Näyttää vahvasti siltä, että Suomi neitoa ollaan myymässä ohituskaistaa pitkin ulkomaisille sijoittajille tässäkin kaivoshankkeessa. Onnistuukohan tämä menestystarina koskaan? Pidetäänkö yleisesti puhuttuna lähiasukkaita ja maanomistajia pilkkanaan vuosikymmeniä jatkuvilla kaivospiiri- ja malminetsintä varauksilla?

Onko Suhangon kaivoshankkeessa kaikki sitä mitä luvataan? Onko jäteveden laimentaminen Kemijokeen sitä BAT-teknologiaa parhaimmillaan? Tuskin vesipuitedirektiivi täytyy kaikilta osiltaan. Oikeita BAT-teknologioita olisi olemassa runsain mitoin. Miksi esim. kalkki- ja sulfaattisaostus on kuitenkin ykkösvaihtoehto. Kyllä suljettua kiertoa ja vesienkäsittelylaitoksia pitää vaatia. Jos ei onnistu teknisesti tai taloudellisesti, niin voi voi. Ei se jätevedenlaimennus vesistöihin saisi olla se ykkösvaihtoehto niin kuin monesti on.

SAP: ”Purkuputki on kaivoshankkeen kannalta välttämätön”

SAP ”Purkuputken rakentamisen tarkoituksena on mahdollistaa kaivoksen purkuvesien johtaminen pois kaivosalueelta hallitusti ja näin välttää mahdolliset haitalliset vaikutukset vähävetisille latvavesistöille.”

Tässä siis epäsuorasti myönnetään, että jätevesillä on haittavaikutuksia. Jätteen laimennushan on lainsäädännöllisesti kiellettyä. Valitettavasti sitä tulkitaan ”taloudellisien ja työpaikkaetujen” nimissä väärin. Toivottavasti YVA:ssa kaikki kriittiset alkuaineet huomioidaan. Harmillisen suppea otanta on ollut. Ja tosiasissa tämäkin on vain arviointia. Teoria ja käytäntö ovat ihan eri asioita. Ei löydy sellaista aparaattia, joka vuorenvarmasti sanoo oikean ympäristön tilan kun purkuputki laskee jätettä x vuotta.

Suhangon aineistoarsenaali on taas tututun kattavaa, johon paneutuminen vaatisi varmaan huomattavasti enempää perehtymistä ja tietoa. Mielenkiintoista on esimerkiksi, että malmin vaahdotuskokeet eivät ole olleet aikojen saatossa menestyksiä. Ja sitten tulikin ”lupaavia” tuloksia. Onkohan tosi asia näin, ja miten toimii skaalaus 10 Mt vuosilouhinnalle? Onhan näitä epäonnistuneita esimerkkejä ollut ennenkin, kun saanto on ollutkin paljon luvattua/oletettua pienempi.

Kaivoshankkeen kokokin on mittaluokassaan huomattava. Parisataa MEGAtonnia kaivannaisjätettä ja rikastushiekkaa. Isoja määriä ei tule lopputulosta eli platinaryhmän metalleja 2 g/t (jos sitäkään)!

Miten sijoitusrahastojen osuus hankkeeseen. Strateginen päätös luopua kesken kaivoshankkeen on enemmän kuin mahdollista. Maailman markkinahintojen lasku laittaa lapun luukulle nopeastikin. Määräämättömäksi ajaksi.

Onko kaivostoiminnalle asetettava rajat vai ovatko maamme rikkaudet vapaasti hyväksikäytettävissä!? Mitä kriittisiä mineraaleja tuleville sukupolville jätetään?

Tämän kriittisen informaation suhasi Kaivostutkijat

Jari