Vihiniemen rautakaivos toimi Perniössä vuosina 1690–1865. Kaivoksesta louhittiin rautamalmia toiminta-aikana yhteensä 25 269 tonnia ja malmin rautapitoisuus oli 30 %. Malmia käytettiin läheisellä Teijon ruukilla. Vihinimen rautaesiintymä löydettiin jo 1690-luvulla, mutta laajamittainen kaivostoiminta alkoi vasta 1829.
Kaivoksesta on säilynyt neljä 10–15 metrin läpimittaista veden täyttämää kaivoskuilua, joista kaksi on kivetty. Kaivosalueelta on löydetty ainakin kolmen rakennuksen perustukset, lisäksi alueella on kaivoksen sivukivestä rakennettuja terasseja ja pengerretty tie, kiviaitoja ja kivettyjä tasanteita.
Lähde:
https://www.wikiwand.com/fi/Vihiniemen_kaivos
Kansalaisen karttapaikka
Vihiniemessä 9/2022
Metsikön kätköissä olevat kaivoskuilut ovat täyttyneet vedellä.
Osa kaivoskuiluista on kivetty ja yhden kuilun reunaseinämällä on ovimainen tunnelin suuaukko.
Vihiniemen rautakaivos on Vihiniemen kylässä n. 2 virstan päässä Kosken ruukista oleva, nähtävästi jo 1600-luvun lopulla käytetty malmiesiintymä, jonka Bremer valtasi 1825. Koskenjoen länsirannalla sijaitsevana se oli kuljetuksen kannalta edullinen; malmi oli vapaata epäpuhtauksista, sitä oli runsaasti ja tasaisesti jakautuneena kvartsisuonessa 6 kyynärän leveydellä ja 200 sylen pituudella. Vihiniemestä sanookin kaivostarkastaja Tengström, että ei yksikään Suomen rautakaivos anna niin suurta määrää malmia harmaaseen kiveen verrattuna kuin Vihiniemi. Kun louhimiskustannukset siitä syystä olivat alhaiset, kannatti Vihiniemen malmia louhia, vaikka se ei masuunissa antanut enempää kuin n. 24 % rautaa. Vihiniemestä tulikin Teijon masuunin tärkein malminantaja; sitä louhittiin säännöllisesti aina v:een 1862.
Vihiniemen kaivos oli, Y. Z. Bremerin tultua Teijon omistajaksi 1841, koko tämän hallintoajan erittäin voimaperäisessä käytössä. Töissä oli 30-40 miestä, ja nyt louhittiin paitsi pohjaa myös sivuja avaamalla kaivoskujia. Tulokset olivat sen mukaiset. Vihiniemestä keskimäärin 4 748 kipp. malmia. Sen jälkeen, kun Bremerin toimesta Koskenjokea oli perattu ja syvennetty, ja kun Strömman kanavan valmistuttua matka Teijoon oli suuresti lyhentynyt, saatiin kuljetuskin halvemmaksi.
Vihiniemen kaivos varsin antoisa. 1855-61 sieltä näet louhittiin malmia keskimäärin 6 466 kipp. Työskentelyä tosin haittasi vedentulo, mutta siitäkin päästiin avaamalla uusi kaivos. Syynä toiminnan lopettamiseen oli rikkaampi ruotsalainen malmi. Pyytäessään marraskuussa 1861 kaivokselle lepoaikaa lausuu Teijon uusi omistaja, että Vihiniemen malmi on liian köyhää käytettäväksi muutoin kuin sekoitusmalmina, ja tähän tarkoitukseen oli jo louhittu 12 vuoden tarve.
Lähde: Malminetsintä Suomessa 1809-1884, Eevert Laine 1950
– 1 kippunta – vanhaa painoa = 20 leiviskää = 400 naulaa = 170,0 kg. 1 kippunta vuoripainoa = 136 kg. kippunta takkirautapainoa = 177 kg
– 1 virsta = 1⁄10 peninkulmaa = 600 syltä = 3 600 jalkaa = 1068,8 m
– 1 kyynärä = 1⁄3 syltä = 2 jalkaa = 24 tuumaa = 0,594 m
– 1 syli = 3 kyynärää = 6 jalkaa = 1,781 m
Alueen yksi 4:stä louhoksesta.
Louhoksen vesiä ei tullut mittailtua, koska penkereet olivat jyrkkiä ja liukkaita.
Rautapitoista sivukiveä.
Kaivosalueelle johtaa vanha sivukivestä osin pengerretty kaivostie ja alueelta on löytynyt rakennusten pohjia kellarikuoppineen, kivettyjä kulkutasanteita sekä kiviaitoja.
Teijon ruukki
Teijon ruukki (Tykö bruk) on yksi maamme varhaisista 1600-luvun rautaruukeista ja osa Halikonlahden raudanvalmistuskeskittymää. Teijon ruukinalue on edustava 1700-luvun ruukinmiljöö, joka koostuu ruukinkartanon lisäksi sen puistosta ja kirkosta, rantakaistaleelle keskittyneistä teollisuusrakennuksista sekä metsän rajaamista viljelysaloista.
Teijon ruukinalue sijaitsee Halikonlahden Teijonselälle laskevan joen alisen kosken varrella. Ruukin 1800-luvun masuuni on säilynyt uudempien teollisuusrakennusten sisässä. Uudet, maatalouskoneita valmistavat teollisuuslaitokset ovat vanhan masuunin ja meren välisellä alueella. Rannalla lastauslaiturin läheisyydessä on säilynyt myös hiiliuuneja 1800-luvulta. Teijolla on telakka- ja konepajatoimintaa.
Historia
Teijon masuunin perusti vuorikollegion presidentti Lorentz Creutz nuor. 1686. Masuunia täydensivät läheiset Kirjakkalan manufaktuuri ja Hummeldalin virran kankivasara. Uuteen kukoistukseen Teijo nousi turkulaisen tukkikauppias Johan Jacob Kijkin 1743 alkaneella omistuskaudella. Hän rakennutti uuden masuunin ja nykyisen päärakennuksen 1784. Vuonna 1792 ruukki tuli turkulaisen liikemiehen Joseph Bremerin omistukseen, joka rakennutti ruukkiin uuden masuunin ja tehosti ruukin toimintaa. Teijon ruukilla rakennettiin runsaasti 1844-1858 Viktor Zebor Bremerin hoitaessa sitä; mm. työväenasuntoja ja hiiliuuneja sekä kuljetusyhteyksien parantamiseksi Strömman avokanava. Samaan aikaan Teijon toiminnan laajentuessa Hummeldalin virralle perustettiin putlauslaitos Mathildedal.
Teijon masuunin toiminta lopetettiin 1908 ja Teijolla alettiin valmistaa maatalouskoneita ja -tarvikkeita. 1900-luvulla Teijo vaihtoi useasti omistajaa. Wihuri-yhtymän aikana Teijolle perustettiin myös laivatelakka.
Lähde: Museovirasto
Teijon masuunirakennus toimii nykyään taidekeskuksena.
Hiiliuunirakennuksia.
Teijon kylän vanhoja rakennuksia.
Tämän informaation tarjosi Kaivostutkijat
Jari
