Outokumpu Oy:n uraaninetsijät tutkivat Kuopion Puutosmäen aluetta 1968-69 kansannäytteen perusteella. Vuonna 1969 yhtiö löysi Puutosmäestä uraania sisältävän kallion, joka oli kaivettu esiin ja josta oli jo louhittu näytteitä; sen ensimmäinen tutkija lienee ollut Atomienergia Oy (tai Imatran Voima Oy). Tutkimuskeskuksen malmiosasto etsi uraania Kuopion ympäristön kvartsiiteista 1973, ja tällöin Puutosmäen esiintymä löydettiin uudelleen. Tutkimuskeskus teki gammasäteily- ja radonmittauksia 1974-75 ja kairasi lopuksi Puutosmäessä kolme syväreikää.


Puutosmäen uraaniesiintymä maantien eteläpuolella on jaettavissa kolmeen osaan: 1) länsiosan radioaktiiviset graniitit ja pegmatiitit (kuvassa R302 ja R303), 2) pikivälkejuonet (kuvassa R301) ja 3) radioaktiiviset kvartsiitit tämän kaakkoispuolella .

Kivien uraani- ja toriumpitoisuuksista tiedetään vähän : Outokumpu Oy:n tuloksissa on kolme analyysiä paljastumista, 30 . . .590 ppm U, ja tutkimuskeskus on määrittänyt yhdestä paljastumasta 40 ppm U ja 10 ppm Th. Tutkimuskeskuksen vuoden 76 kairausnäytteistä R302 ja R303 metrin pituisin välein määritetyt pitoisuudet ovat suurimmillaan 36 ppm.

Puutosmäen pikivälkemineraaliutuma koulun kohdalla sijaitsevan soranottoalueen kupeessa on niukasti paljastunut, siitä on näkyvissä kaksi maatunutta lapiomonttua luonnonpaljastuman vieressä. Muu alue monttujen ympärillä on hiekan peitossa. Montusta otetuissa paloissa on ollut runsaasti uraania : 8.97 % (Outokumpu Oy) ja yli 10 % (GTK) . Uraani esiintyy enintään 1 cm paksuissa juonissa, jotka koostuvat <_0 .001-0 .003 mm läpimittaisista uraniniittikiteistä, lyijyhohteesta, kvartsista ja sekundaarisista radioaktiivisista mineraaleista. Uraniniittia on myös pirotteena isäntäkivessä juonten vieressä. Kivi on liuskeista, ja montussa sen uraania sisältävän osan leveys on noin kaksi metriä. Noin 20 m montun itäpuolelta kairatussa vuoden 76 reiässä R301 ei havaittu uraanimineraaliutumaa.

Säteilevät vyöhykkeet ovat epäyhtenäisiä ja enintään muutaman metrin levyisiä, ja joidenkin lohkareiden ja kalliosta rikottujen palojen rakopinnoilla esiintyy keltaisia sekundaarisia uraanimineraaleja .

Toistaiseksi ei yksikään näihin radioaktiivisiin esiintymiin sisältyvistä uraanimalmiaiheista ole osoittautunut taloudellisesti merkittäväksi. Puutosmäen esiintymiä ei kuitenkaan ole täysin selvitetty, vaikka niitä onkin tutkittu useaan kertaan.

Tutkimuskeskuksen työt 1973-76 eivät lisänneet oleellisesti Outokumpu Oy:n jo keräämää tietoa.

Näyttäisi siltä, että R301 on kairattu jokseenkin pikivälkejuonten suunnassa, mikä selittäisi kairauksen ”laihan” tuloksen. Vaikka alueen eri tyyppisistä uraanimineraaliutumista ei olekaan yksityiskohtaista tietoa tarpeeksi, juuri tämä juonimineraaliutuma vaikuttaa taloudellisesti lupaavimmalta. Uraanimalmitutkimuksia tulisikin jatkaa Puutosmäessä siten, että juonimineraaliutuman paikalla kalliota paljastettaisiin reilusti ja lisäksi kairattaisiin joukko lyhyitä reikiä sen selvittämiseksi, onko kyseessä vain yksittäinen pikivälkejuoni vaiko taloudellisesti merkittävä, useiden juonten muodostama uraanimalmiesiintymä.

Puutosmäen ja Etelä-Kallaveden radioaktiivisilla esiintymillä on muutakin kuin malminetsinnällistä merkitystä: kaavoittajien ja rakentajien tulisi tietää niihin sisältyvät gammasäteily- ja radonriskit.

Lähteet:

RAPORTTI VEHMERSALMEN PUUTOSMÄELLÄ 1973 – 75 SUORITETUISTA
U-MALMITUTKIMUKSISTA

GTK:Uraanimalmiaiheiden arviointia :
Puutosmäki ja Etelä-Kallaveden saaret Vehmersalmella ja Kuopiossa

 

Uraanisuonen jäljillä 9/2020

Tästä se lähtee. Hakuammuntaa on löytää oikeat paikat monen hehtaarin alueelta. Ensimmäinen jälki paikantui lievänä säteilynä sammal- ja soramättäiköön.

Toinen jälki antoi muutaman ylimääräisen piippauksen normaalitasoon verrattuna. Ojan vierellä vaikutti olevan poikkeavan näköisiä lohkareita…

Ja sieltähän sitä itseään alkaa löytymään.

Vaikuttaa olevan uraanin etsijöiden jäljiltä nämä sorakerrokset. Tapojen mukaan aikaisemmin syväkairauksien jätesoijia tai jätekasoja ei ole aikoinaan kerätty talteen. Malminetsinnän jätejälki johtaa pitkälti vuosikymmenten ajan valtiollisiin Outokummun ja GTK:n malminetsintälaitoksiin. Tuhansien kairauksien ja koelouhosten jäljet ovat löydettävissä edelleen vuosikymmentenkin takaa.

Näyttää edelleen tavalliselle metsämaisemalle, mutta säteilytasot lähtivät erittäin voimakkaaseen nousuun…

Uudet kaivostutkijoiden pohjalukemat ovat tosi asia. Aikaisempi suurin säteilylukema kymmenkertaistui kertaheitolla! Suurimmat lukemat olivat 125 mikrosievertiä tunnissa, joka on 1000-kertainen lukema normaaliin taustasäteilytasoon verrattuna. Tämä viittaa pikivälkejuonteeseen ja korkeaan uraanipitoisuuteen. Yksi työpäivä (8h) tämän montun äärellä vastaisi noin vuoden normaalia säteilyannosta. Jätetään syvempi lapiointi tällä kertaa väliin.

Myös muualla Puutosmäessä paikallistui sammalmättäiden alta säteilyä sisältäviä kiviä.

Tässä länsiosan radioaktiivisia graniitteja.

Ja pieni maistipala siitä kuinka mittari tikittää.

Ja vähän heikompaa säteilyä vieressä.

Puutosmäellä on kaivettu malmia muutenkin. Vanhan koulun läheisyydestä löytyy vanha kalkkikaivos. Alueella on harjoitettu kalkinpolttoa jo 1650-luvulla. Tämä louhos lienee 1800-lopun ja 1900-luvun alusta.

 

Toivottavasti tämä uraanisuoni pysyy maan sisässä, eikä seuraava uraanihypetys tule näille nurkille pilaamaan alueen pohjavesiä ja etelä-Kallaveden vesistöä. Kaikki on mahdollista, sillä kertaalleen kuopattu Finnpulp:n sellutehdas hankekin on kaivettu naftaliinista, tai sanoisiko tärpätistä. Nyt trendikkäästi saastuttamista markkinoidaan biotuotetehtaalla (työpaikkojen lisäksi).

Tämä BAT-tekniikalla varustettu tehdas suoltaisi Kallaveteen päivittäin muun muassa 20 kiloa fosforia, 420 kiloa typpeä, 1 000 kiloa kiintoaineita ja 55 tonnia sulfaattia. Sulfaattia uppoaa siis 20 000 t vuodessa ja 200 000 t kymmenessä vuodessa. Lisäksi päästöinä olisi mm. haitalliset OX- ja PFOS-yhdisteet. Tämän sekamelskan ympäristövaikutukset yhdessä onkin mielenkiintoista ennustaa…

 

Tämän säteilylähteen paikallisti Kaivostutkijat

Jari