Karhunsaaren vanha kiisumalmikaivos

Toukokuussa 1921 Finska Mineralaktiebolaget eli Suomen Mineraaliosakeyhtiö teki valtauksen nimeltä Karhulan kaivospiiri numero yksi. Kaivospiiri määriteltiin 178 metriä pitkäksi ja leveäksi, pinta-alaltaan 31684 neliömetriksi. Kaivos sijaitsi Liperin Karhunsaaressa Suovaaran kukkulalla. Kaivoksesta tehtiin rikin ja kuparin louhintayrityksiä vuosina 1923-1924. Pitkin Suovaaran rinnettä löytyy muistona kaivostoiminnasta monenmoisia kuoppia, kaivantoja, uria ja kivetty penger lastauspaikalle. Kaivostoiminta loppui käytyään liian kalliiksi. Hevosilla malmin kuljetus ei ollut tehokasta ja kaivoskäytävään tulviva vesi aiheutti omat ongelmansa.

Kokonaislouhinta oli 4725 t, josta malmin osuus 3150 t. Malmin rikkipitoisuus oli 37%.

Lähteet:

  • Kotiseutu-uutiset 28.7.1994
  • GTK hakku
  • Die Kieserzlagerstatte von Karhunsaari in Nordkarelien, Finnland, 1933
  • UBER DIE GESCHIEBEVERFRACHTUNG: IN NORDKARELIE, 1955
  • Kansalaisen karttapaikka.

 

Suomen Mineraali Osakeyhtiö – Finska Mineral Aktiebolag:
Yhtiö osti 1917 Suomen Asbesti Oy:n (Tuusniemi) ja siten Paakkilan asbestikaivoksen Tuusniemessä. Suomen Mineraali Oy omisti lisäksi myös maasälpä-, talkki- ja piimaalouhoksia. Valmisti Tapanilan ja Muijalan tehtaillaan asbestisementtilevyjä talojen ulkoseiniä ja kattoja varten sekä eristysmassoja.

Yhtiön perustajan, Oy Telko Ab:n (Ab Finlands Industrikontor) omistusosuus vaihteli 65 ja 78 % välillä. 1959 Paraisten Kalkkivuori Oy osti 100 % yhtiöstä. Fuusioitu Paraisten Kalkkivuori Oy:hyn 1959. Suomen Mineraali Oy. Asbestikaivos suljettiin 1975.

Lähde: https://www.porssitieto.fi/osake/lisaa/smineraali.shtml

Karhunsaaressa 3/2020

Kaivostutkijoiden 2020-luvun ensimmäinen kaivoskohde. Kohteelle pääsi Liperinsalosta jäitä myöten kävelemällä. Kesällä kohteelle pääsee vain vesiteitse.

 

Suovaara nimisen mäeltä löytyi tämä kaivoskohde. Itäpuolen rinteillä löytyi mainareiden kivilatomuksia ja kaivu-uria 100 vuoden takaa.

Varsinainen pääluola. Etualalla sivukiveä.

Kohti karhun pesää tieni vie… vai asuuko täällä se ”kaivosmörkö”…

Luolan vaatimattoman näköinen suuaukko.

Sisääntulon väriloisto kutsuu kuitenkin kaivostutkijaa kömpimään sisäänsä.

Luolan etuosa oli tukevasti jäässä.

Jään päälle oli muodostunut myös hienoja jäisiä stalagmiitteja.

Luola laskeutuu jonkin verran alemmaksi, ja sulamisvesiä kertyy luolaan.

Kuvaa luolan perältä. Etuosalla oli kantavaa jäätä, mutta peremmällä oli jo heikommat jäät. Luola on noin 20 m pitkä. Luolan veden pH oli maltillinen (5,5), mutta sähkönjohtavuus oli selvästi koholla. Jääkansi vaikutti varmasti pH-mittaukseen, eikä se siksi ollut luotettava. Luolan vesi on varmasti erittäin hapanta.

Luolan kattoa ja jääpuikkoja.

Luolan perällä ei jäitä ollut. Luolan seinistä kaikui hienosti sulan veden tippuminen sulaan lammikkoon.

Rikkiä ja muuta sulfidipitoista malmia tästä luolasta kyllä löytyi.

Jätekivialue rinteessä.

Alueella oli myös muita pienempiä kaivantoja.

Gallery Kaivostutkijat – Hetki Karhunsaaressa

Rapautunut.

Jääpuikko.

Jään ja malmikiven symbioosi.

Jäinen hetki seinällä.

Lyijyn harmaata.

Kristallin kirkasta.

Jäinen sinertävä stalagmiitti.

Stalagmiitit ja malmisuonen hehku.

Syöpynyt.

Lohkeillut.

Suoni.

 

Uraanin etsintää Liperissä

Tausta-aineistosta löytyi GTK:n tutkimusselostus, jonka mukaan Karhunsaaressa on tehty myös uraaninetsintää 60-70-luvuilla, ja pienimuotoisia koekuoppia etsinnän yhteydessä.

Outokumpu Oy:n Malminetsinnän, kauppa- ja teollisuusministeriön tuella, 1974 aloittaman ”Uraani-fosforiprojektin” yhtenä kohteena olivat yhtiön 60-luvulla löytämät uraani-fosforiesiintymät.”Uraani-fosforiprojektia” jatkettiin vuoden 75 jälkeen uraani-fosforiesiintymien tutkimuksena Geologian tutkimuskeskuksessa, vuoteen 78 kauppa- ja teollisuusministeriön erityisrahoituksella.

Autiovaaran laen paljastumissa radioaktiivinen vyöhyke on 10 . . .50 m leveä ja 350 m pitkä.

Autiovaaran paljastumista ja lohkareista otettujen palanäytteiden keskimääräiset uraani- ja fosforipitoisuudet ovat alhaiset, 0,011 % Uraania ja 2 % fosforia.

Esiintymät ovat pitoisuuksiltaan liian alhaisia ja kooltaan liian vähäisiä kelvatakseen taloudellisiksi malmiaiheiksi.

Lähde: GTK, Liperinsalon uraani-fosforiesiintymät Liperissä, 23.3.1990

Tämän kaivosmatkan tarjosi Kaivostutkijat

 Jari