Kylmäkosken suljettu kaivosalue sijaitsee Kylmäkoskella Akaan kunnassa Lounais-Suomessa. Kokonaislouhinta oli noin 840 000 tonnia ja rikastetun malmin määrä noin 690 000 tonnia. Malmiesiintymä sisälsi keskimäärin 0,36 % nikkeliä ja 0,27 % kuparia. Nikkeli-kuparimalmiesiintymä paikallistettiin Outokumpu Oy:n geofysiikan tutkimusten ja kairausten perusteella 1962. Kaivostoiminta aloitettiin vasta vuonna 1971 ja lopetettiin vuonna 1974. Louhinta aloitettiin avolouhoksesta ja laajennettiin vuonna 1972 maanalaiseen kaivokseen. Malmin rikastusprosessi tehtiin paikanpäällä.
Kuva: Viljami Hyppönen, Geologian tutkimuskeskus 1975
Jätealue (16 ha) sisältää noin 650 000 tonnia rikastushiekkaa. Outokumpu Oy:n mukaan rikastushiekka sisältää keskimäärin 0,091 % Ni, 0,043 % Cu, 0,01 % Co, <0,1 % Zn, 0,02 g/t Au, 0,4 g/t Ag ja 0,9 % S. Magneettikiisun esiintymisen ja kokonaisrikkipitoisuuden perusteella voidaan olettaa rikastushiekan olevan happoa tuottavaa kaivannaisjätettä. Rikastushiekan padot on rakennettu avolouhoksen maanpoistomaista, savi- ja moreenimassoista ja vuorattu osin sivukivillä, etenkin rikastushiekka-alueen luoteis-/länsireunalla. Moreenipadot on tiivistetty savikuorella. Korotukset on tehty ilmeisesti karkeasta rikastushiekasta. Alueelle on istutettu männyn taimia ja aluskasvillisuus on levinnyt luontaisesti osalle aluetta. Sivukiven läjitysalue on peittämättä eikä alueella ole kasvillisuutta. Jätealueeseen kuuluu kaksiosainen selkeytysallas jätealtaan koillisosassa. Sivukivet ja rikastushiekka on läjitetty suurelta osin peltomaalle.
Kaivoksesta louhittiin noin 150 000 tonnia sivukiveä, jotka on läjitetty kaivosalueelle. Osa sivukivistä on käytetty alueen maarakentamiseen.
Tiedot ympäristövaikutuksista
Tarpianjoessa oli kalakuolemia vuonna 1972 kaivostoiminnan aikana. Niiden syy ei selvinnyt. Lisäksi maanalaisen kaivostoiminnan vaikutus aiheutti pohjaveden alenemista ja sen seurauksena yhden talon kaivo kuivui. Jätealueilta ei ole tehty nykytilaselvitystä. Rikastushiekan jätealueelta voi purkautua potentiaalisia suotovesiä lounaaseen ja etelään suuntautuviin avo-ojiin, jotka laskevat Tarpianjokeen. Selkeytysaltaan ja jätealueelta kaakkoon suuntautuvat valumavedet laskevat avolouhokseen.
Jätealueen valumavedet kulkeutuvat suurimmalta osalta louhokseen. Vuoden 2016 mittauksissa louhokseen laskevat ojavedet olivat lähes neutraaleja tai neutraaleja, mutta sähköä johtavia (> 100 mS/m), mikä viittaisi suolaionien runsauteen. Louhoksen ylivuotovesi Tarpionjokeen oli lievästi emäksinen ja hyvin sähköä johtava. Louhosvesi sisälsi kohtalaisen runsaasti sulfaattia (830 mg/l), magnesiumia (135 mg/l) ja kalsiumia (80 mg/l). Tarpionjokea kuormittava louhosvesi sisälsi nikkeliä ympäristölaatunormin (20 µg/l, Vna 868/2010) ylittävän pitoisuuden, noin 110 µg/l. Sivukivikasan ojavedet sisälsivät vähän nikkeliä, alle 10 µg/l. Muiden haitallisena pidettävien metallien pitoisuudet olivat molemmissa mittauskohteissa pieniä.
Lähteet:
Suomen ympäristökeskuksen raportteja 12 | 2018
GTK ARKISTORAPORTTI 46/2015
Kohteella 6/2019
Louhoslampi. Hajun perusteella louhokseen on tempaistu mehevä lehmän- tai sianlantaympi käynnistämään bakteeritoimintaa. Bakteeritoiminnan tarkoitus on edistää sulfaatin pelkistymistä sulfidiksi ja siihen liittyen liukoisten metallien saostumista metallisulfideina. Menetelmä ns. kuuluu aktiivisiin kaivosjätevesien puhdistusmenetelmiin.
Louhosveden pH oli neutraalilla tasolla, ja sähkönjohtavuus 2016 mittausten tasolla koholla. Tämä ei ole häirinnyt kalojen kasvua. Vanhojen malmiarvioiden mukaan louhos olisi noin 50m syvä (ei tarkka tieto).
Sivukiveä on käytetty osin maanrakennukseen.
Sivukivet olivat suhteellisen normaalin tasoista kiveä, mutta itse alue maisemoimatta.
Jälkipilkintä
Yleiskuvana kohdevierailusta jäi yllättävän neutraalikuva. Olihan kyse Outokummun vanhasta kaivoksesta. Rikastushiekka-alue oli maisemoitu räkämänniköllä eikä happamia kaivosvesiä sattunut vastaan. Tosin rikastushiekkakasan aluetta ei tullut kierrettyä kuin pieneltä osin. MUTTA pinnan alla vuotaa. Nikkelipitoisia vesiä on todettu valuvan viereiseen jokeen yli ympäristönormien.
Itse kaivostoiminta on lakannut jo vuonna 1974, mutta edelleenkin kaivosjätevesien käsittelyyn vaadintaan aktiivisia puhdistustoimia. Rikastushiekka-alueen sulkeminen ja suotovedet ovat myöskin kyseenalaisia, eivätkä kokonaisuudessaan edusta kunnollista kaivoksensulkuprosessia.
Ja kuka vastaa tästä? Outokumpu nyt ei ainakaan. Veronmaksajat Oy rahoittaa tutkimukset, seurannan ja jälkikunnostuksen. Tämä ei ole ollut ainakaan sitä vastuullista kaivostoimintaa. Tuskin uusi lainsäädäntökään itse ongelmia poistaa. Ei ainakaan näitä vanhoja kaivosraatojen ongelmia.
Tämän informaation tarjosi Kaivostutkijat
Jari ja Jarkko
