Lappeenrannassa valmistettiin vuorivillaa (kivivillaa) 64 vuotta. Vuorivillan valmistusta kokeiltiin Lappeenrannassa jo 1940-luvulla, mutta varsinainen tuotanto aloitettiin 1952 Paraisten Kalkkivuoren toimesta. Kivivillalle oli kysyntää Suomessa 1950—1970-luvuilla, sillä silloin rakennettiin paljon taloja, toimistoja ja tuotantolaitoksia. 1990-luvun alussa työllisti 350 ihmistä. Vuorivillaa tuotettiin vuodessa noin 550 000—650 000 kuutiota.
Vuonna 1999 Partek myi Parocin sijoitusyhtiölle ja yhtiön johdolle. 2000-luvun alussa Parocin omistajat vaihtuivat sijoitusyhtiöstä toiseen. Vuodesta 2014 lähtien omistaja on ollut sijoitusyhtiö CVC Capital Partners. Maaliskuussa 2013 Paroc kertoi lopettavansa tuotannon Lappeenrannassa vuoden 2016 loppuun mennessä. Syynä oli kalkkiyhtiö Nordkalkin halu laajentaa kaivostaan villatehtaan suuntaan.
Kourukoneeet purettiin ja siirrettiin Parocin Hällekisin tehtaalle Ruotsiin. Syksyllä 2015 yhtiö päätti, että Lappeenranta suljetaan jo seuraavana keväänä.
Lähde: Etelä-Saimaa 26.12.2016
Parikkalan kivivillalouhokset
Lappeenrannan villatehtaalle on louhittu raaka-ainetta useammasta paikasta. Eräs alueista sijaitsee Parikkalan itäpuolella, jossa louhittiin 70-80-luvulla vuorivillan valmistukseen sopivaa malmikiveä (Al, Fe, Mg-kivi).
Kaunola, 1979, 10000 t
Peijunmäki 1971-76, 160 000 t
Mikonvaara 1976-83, 191 000 t
Kangas 1973-76, 37 000 t
Kivivillan valmistus
Vulkaaninen kivi – yleensä basaltti, gabro, anortosiitti ja dolomiitti – sulatetaan 1 500 °C:ssa ja kuidutetaan. Kivivillaeristeen teollisessa valmistusprosessissa lisätään pieni määrän orgaanista sideainetta (2–4 %) pitämään kuidut paikoillaan.
Kivivilla valmistetaan emäksisistä kivilajeista. 96-98% kivivillan painosta on basalttia, gabroa, anortosiittia jadolomiittia sekä loput sideaineena käytettävää fenoliformaldehydihartsia. Valmistuksessa kivet sulatetaan, jonka jälkeen muodostunut sula massa lingotaan ohuiksi kivivillakuiduiksi. Kuitujen joukkoon lisätään orgaanista sideainetta ja myös öljyä, jonka jälkeen kuituaihio muokataan haluttuun tiheyteen ja paksuuteen ja karkaistaan niin, että sideaine kovettuu. Sen jälkeen kivivillamatto leikataan haluttuun muotoon ja pakataan.
Lähde: PAROC 2018.
Lämmöneristeen alkulähteillä 5/2020
Kaunolan louhos. Vanha kuljetinhihna löytyy vielä paikoillaan.
Minkäänlaista maiseman entisöintiä alueilla ei ole tehty.
Kaunolan alueella oli maastossa jonkin verran murskattua kiviainesta.
Läheisessä ojassa kulkee hapanta rautapitoista vettä, joka purkautuu ylivuotona Kaunolan louhoksen suunnasta. pH-taso 5,3, eli hapanta.
Murskattu kiviaines lisää pinta-alaa, jonka vuoksi siitä sateen vaikutuksesta pääsee liukenemaan enemmän metallipitoista ainesta, joka on hapettunut ojan pohjalle.
Kaunolan alueelta löytyi maastosta jonkin verran metalliromua ja mm. parit akut.
Peijunmäen ja Kaunolan aitaukset ovat sanalla sanoen hengenvaarallista mallia. Ei varoitusmerkintöjä. Kenen vastuulla?
Peijunmäen kallioleikkaus. Toivottavasti ei romahda kenenkään niskaan…
Peijunmäen ”varikko”.
Kankaan louhos koostui kahdesta erillisestä louhoksesta. Toinen louhos oli muuttunut kosteikoksi.
Mikonvaaran louhoksesta tapahtuu vähäistä ylivuotoa. Vuotoveden pH ja sähkönjohtavuus oli normaalilla tasolla. Ojassa oli vähäisesti rautasaostumia.
Mikonvaaran jylhä kallioleikkaus.
Mikonvaaran louhoksella on sattunut sortumia.
Mikonvaaralla ja Kaunolassa aitaukset olivat hyvin tehtyjä.
Jälkisanat ja mineraalivillateollisuuden perintö
Havaintojen perusteella kivivillaan käytettävä malmi ei ole erityisen liukenevaa, jotta siitä aiheutuisi merkittäviä ympäristöhaittoja. Murskatussa kiviaineksessa tapahtuu vähäisesti liukenemista, joka nähtiin ojan pohjille kertyneinä rauta- ja mangaanin muodostamina sakkakerroksina. Kahden louhoksen alueella puuttuvat kunnolliset aitaukset, ja varoituskyltit sortumavaaroista.
Pourbaix-diagrammi on sähkökemiassa käytetty, toiselta nimeltään E-pH-diagrammi tai potentiaali-pH-diagrammi. Ne antavat termodynaamista informaatiota metallien stabiileista faaseista vesipitoisessa sähkökemiallisessa järjestelmässä potentiaalin ja pH:n funktiona. Pourbaix-diagrammeista on nähtävissä, millä potentiaalilla ja pH:n arvolla metalli hapettuu (aktiivinen) ja millä alueilla se on korroosiolta suojattuna (immuuni tai passiivinen).
Rakennusalaa läheltä seuranneena voi vain ihmetellä kuinka markkinamiehet osaavat markkinoida näitä ”maailman parhaita” lämmöneristeitä. Halpoja ne ovat ostaa, mutta virheellisesti käytettyinä ne ovat yksi suurimmista sisäilmahaittojen lähteistä. Mineraalivillat sisältävät hartsiliimoja, jotka ovat erinomainen ravinnonlähde homekasvuistoille.
Aikojen saatossa, ja jopa nykypäivänä, lämmöneristeitä varastoidaan sateessa, jossa ne pääsevät kastumaan ennen kuin ne asennetaan paikoilleen. Myös puutteellinen sääsuojaus on ollut rakennusalan suurimpia virheitä, jonka vuoksi monet rakennukset ovat jo valmistuessaan kosteusvaurioituneita. Kertaalleen kasvuston saanut materiaali voi herätä uudelleen pelkän ilmankosteuden vaikutuksesta (RH > 85%), vaikka se jollain hetkellä onkin kuiva. Mineraalivilla- ja rakennusteollisuuden perintö on joissain tapauksissa erittäin kallis.
Ja mitä markkinointi on nykyään? Paroc suosittelee edelleen homehtuvia ratkaisuja näin:
”Vuorivilla toimii erinomaisesti myös talon routaeristeenä. Vaikka eriste kesällä mahdollisesti hiukan kostuu, se kuivuu syksyllä lämpötilaeron suurentuessa ulkoilman ja maan välillä. Talvella villa on kuivaa ja toimii routaeristeenä luotettavasti. Villaan ei siis pääse kerääntymään eristysominaisuuksia heikentävää kosteutta”. Lähteet: Paroc- Pientalon terve ja turvallinen eristäminen. Paroc – Kosteusopas.
Kasvihuoneviljelyssä nimenomaan käytetään kivivillaa, joka on hyvä kasvualusta kosteuden ja mikrobitoiminnan kannalta…
Jos ei routaeristeet eivät riitä, markkinoidaan mineraalivillaa edelleen myös alapohjan eristeeksi! Tällä on suora heikentävä sisäilmavaikutus tapauksesta riippuen, sillä eristeet ovat suoraan maata vasten.
Tämän härskin Paroc:n harhaanjohtavan markkinoinnin vuoksi en suosittele ainakaan Paroc:n tuotteita! Myöskin suosittelen lämpimästi boikotoimaan rautakauppoja ja rakennustyömaita, joiden mineraalivillapaketit ovat säiden armoilla. Pakkausmuovit eivät ole riittävä suojaustapa myöskään työmaalla, sillä pienikin reikä pakkauksessa, niin sadevesi voi mennä pakkauksen sisään. Tiiviissä paketista kosteus ei pääse kuivumaan, vaan luovat otolliset olosuhteet homekasvustolle.
Siinäpä pientä johdantoa kysymykseen miksi rakennukset ovat homeisia tässä maassa…
Tämän terveellisen ja turvallisen eristeinformaation tarjosi Kaivostutkijat
Jari
