Ympäristövaikutukset osa 1/2
Keskustelu Yaran Siilinjärven kaivoksen ympärillä painottuu työpaikkoihin, huoleen kaivoksen laajenemisesta lähelle kirkonkylän taajamaa ja kipsikasan näyttävästä kasvamisesta maisemaan. Miksi ympäristövaikutuksista ei ole keskusteltu julkisuudessa juuri mitään? Mitä rikastushiekka-altaalle päätyy? Mitä kaivosalueen purkuvesissä todellisuudessa tulee?
”Kaivoksen sivukivissä ei esiinny sulfideja merkittäviä määriä. Rikkipitoisuus kaikkien sivukivien osalta on alle 0,1 prosenttia. Rikastushiekan on todettu olevan NAF eli ei happoa tuottavaa eikä rikastushiekka-alueelta ole odotettavissa happamia suotovesiä. Tehtyjen selvitysten mukaan kaikki tutkitut parametrit alittavat kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (331/2013) esitetyt pysyvän jätteen raja-arvot. Rikastushiekasta ei arvioida liukenevan terveydelle tai ympäristölle vaaraa aiheuttavia aineita”
Nonyylifenolietoksylaatti
Jos yksi sana kannattaa opetella niin se on nonyylifenolietoksylaatti. Mitä tämän sanahirviön taakse kätkeytyykään ja miten se liittyy Yaran kaivokseen? Rikastamolla on käytetty vaahdotuskemikaalina nonyylifenolietoksylaattia ennen vuotta 2019. Kaikessa hiljaisuudessa sen käyttö loppui vuonna n.2019…2020 REACH-lainsäädännön myötä.
Mikrobien on havaittu hajottavan tehokkaasti nonyylifenolietoksylaatteja. Hajoamistuotteena syntyy lyhyempiketjuisia (ja pysyvämpiä) nonyylifenolietoksylaatteja. Hajoamisen jatkuessa voi hapettomissa olosuhteissa syntyä nonyylifenolia, joka on melko pysyvä, kertyy eliöihin ja on sekä myrkyllinen että ns. hormonihäiritsijä. Vesistöissä se, samoin kuin nonyylifenolietoksylaatit, kerääntyvät sedimenttiin. Siellä niiden puoliintumisaika voi olla jopa yli 60 vuotta.
Nonyylifenoli on erittäin myrkyllistä vesieliöille. Nonyylifenolin on todettu kertyvän merkittävästi ravintoverkkoon. Voimassa olevien kriteerien perusteella nonyylifenoli on luokiteltu ympäristölle vaaralliseksi vesieliömyrkyllisyyden, huonon hajoavuuden ja kertyvyyden perusteella.
Lähde: https://www.ttl.fi/ova/nonyylifenoli.html
Nonyylifenolietoksylaatin kulkeutuminen ja haitallisuuden arviointi Yara Suomi Oy:n Siilinjärven tehdas- ja kaivosalueella
Rikastamolla vaahdotukseen käytetystä kemikaalista nonyylifenolietoksylaatteja on noin 75 % ja vaahdotusveteen sekoitettuna pitoisuus on n. 10 mg/l. Yara Suomi Oy:n Siilinjärven rikastamolla käytetään nonyylifenolietoksylaatteja n. 400 000 kg/a.
Rikastushiekka-alueelle tulevan nonyylifenolietoksylaatin laskennallinen kokonaiskuormitus on yhteensä n. 13700 kg/a. Rikastamolla käytetään nonyylifenolietoksylaattia n. 400 000 kg/a, joten suurin osa nonyylifenolietoksylaatista jää rikasteeseen.
Nonyylifenolietoksylaatin laskennallinen kuormitus Juurusveden Kuuslahteen on n. 1180 kg/a ja Mustin rikastushiekka-altaan länsipuolelle n. 27 kg/a.
Nonyylifenolietoksylaatit ovat eliöstölle haitallisia aineita jo pieninä pitoisuuksina (µg/l pitoisuustasoilla). Ne hajoavat hapettomissa olosuhteissa nonyylifenoliksi, joka on vielä myrkyllisempi yhdiste kuin nonyylifenolietoksylaatit. Hajoamistuotetta ei tässä tutkimuksessa löytynyt vesi- ja sedimenttinäytteiden analyyseissa. Luonnossa muuntuminen on hidasta. Kenttämittaukset kuitenkin osoittavat veden happipitoisuuden olevan matalan Juurusveden pohjalla. Kenttämittaukset tehtiin kesällä, joten voidaan olettaa, että talvella happipitoisuus Juurusvedellä laskee mitatuista arvoista ja sedimentti voi muuttua hapettomaksi.
Nonyylifenolietoksylaatin pitoisuudet ovat korkeita sekä pintavesissä että sedimenteissä Yara Suomi Oy:n tehdas- ja kaivosalueella, mutta pitoisuudet pienenevät huomattavasti Juurusvedellä sekä sen pohjasedimenteissä. Pitoisuudet ylittävät ympäristönlaatunormin tehdas- ja kaivosalueella mutta sekoittumisesta johtuen alittavat sen Juurusvedellä.
Nonyylifenolietoksylaattien pitoisuuksiksi Suomessa on puhdistetuista jätevesistä mitattu Lohjalla 0,15 mg/l ja Helsingissä 1,4 mg/l (Suoanttila, 1996), jotka ovat samaa suuruusluokkaa kuin Juurusveden analyysitulokset, 0,24-0,77 mg/l.
Maaperän ja nonyylifenolietoksylaatin ominaisuuksista johtuen suotautuminen maaperän pohjaveteen on pientä. Suotautumista kallioperän pohjaveteen ei tutkittu. Maaperän- ja kallioperän pohjaveden liikkeiden tutkiminen vaatisi laajoja maaperä- ja pohjavesitutkimuksia sekä pohjaveden virtausmallinnusta, jota ei tässä tutkimuksessa tehty. Tutkimusalueelta tehty karttatulkinta viittaisi kuitenkin siihen, että nonyylifenolietoksylaattipitoinen pohjavesi ei muodosta riskiä luonnolle tai ihmisille.
Suurimmat riskit nonyylifenolietoksylaatista eliöstölle muodostuvat Raasion altaan länsiosassa, joka on syysmuuttavien kahlaajalintujen suosima alue. Erityisesti vesilinnut ja kahlaajat voivat altistua nonyylifenolietoksylaattipitoiselle vedelle. Juurusvedessä mittausdatan ja mallinnuksen perusteella nonyylifenolietoksylaattipitoisuudet laimenevat nopeasti, eikä alueella eläviin eliöihin kohdistu merkittävää riskiä. Nonyylifenolietoksylaattien havaittiin rikastuneen puro- ja järvisedimentteihin. Yhdisteiden puoliintumisaika voi olla yli 60 vuotta, joten niiden vaikutus voi jatkua pitkään vaikka nonyylifenolietoksylaattien kuormitus lakkaisi.
Lähde: GTK Arkistoraportti 97/2013
Hassun hauska toteama ”Lupamääräysten tarkistaminen 2015” ,”Rikastusprosessissa käytetyt kemikaalit ovat ympäristön kannalta, tekniset ja taloudelliset vaatimukset huomioituna, mahdollisimman haitattomia”. Olivatko? Onko nonyylifenolietoksylaatti mahdollisimman haitaton?
Loppumainintana, että nonyylifenoleja toki syntyy muussakin toiminnassa, kuten jätevedenpuhdistamoilla ja vaateteollisuudessa. Myöskään ”tutkimuksessa” ei löytynyt vaarallisempaa muunnosta eli nonyylifenolia. Kysymys kuuluukin: miten tähän tietoon voi luottaa? Jäikö satojen hehtaarien rikastushiekka-alueella ja Juurusveden pohjalla jotain huomaamatta?
Suoto- ja purkuvedet
Satojen hehtaarien kokoisen jätealueen pohjarakenteet ja padot eivät suinkaan pidättele kaikkia alueen haitta-aineita patojen sisässä, vaan suotovesiä on. Ja niitä tulee aina olemaan. Eri asia onko niistä haittaa ja kuinka suuri kuormitus saadaan.
Suotovesipaikka Mustin altaalta. Samaa värikirjoa jatkuu parinsadan metrin päähän Syrjänlampeen asti. Suotovesiä rikastushiekka-alueelta tulee noin 1 500 000 m3 vuodessa!
Suotovesien väriloistoa. Suotovesitietojen mukaan tässä liikkuu päivässä kilomäärin sulfaattia ja satoja grammoja rautaa, typpeä. Väri loisto johtuu pääasiassa raudasta. Mitähän muita aineksia tästä kulkee, joita ei ole tarkkailuvelvoitetta edes mitata?
”Kuormitus jakautuu useaan kohteeseen ja keräily mahdolliseen käsittelyyn vaikeaa. Esitettyjen mittapisteiden kautta tuleva vesimäärä on noin kolmannes vesitaseen suotovesistä, suotautumista tapahtuu myös mittauspisteiden ohi maaperän ja mahdollisesti kallioruhjeiden kautta. ”
Suotovesien osalta BAT-tekniikat ja vesienpuhdistus loistaa kyllä poissa olollaan. Ei voi olla kovin suuri investointi huolehtia myös suotovesistä muuta kuin luonnon kosteikkopuhdistamolla ja ”jätevettä” laimentamalla isompaan vesistöön.
Suurimmat kuormitukset aiheutuvat kiintoaineksesta, sulfaattista, fosforista ja typestä. Mielenkiintoista on, että lupaehtoihin ei ole sisällytetty kuin muutama hassu yhdiste. Ovatko muut vähäiset yhdisteet siten merkityksettömiä? Esimerkiksi rikastuskemikaalit ja uraani!?
Youtube: Natureweather
Vesienpuhdistus
Kemiallinen puhdistamo Fosforihappotehtaan lauhdevesien neutraloinnin ylitevedet, tehtaiden saniteettijätevedet, piha- ja varastoalueiden sekä ratapihan valumavedet johdetaan kemialliselle puhdistamolle. Veteen sekoitetaan pH-ohjatusti kalkkia fosforin saostamiseksi. Vesi johdetaan esi- ja jälkiselkeytysaltaisiin. Tilavuudeltaan 500 m3 :n esiselkeytysaltaat ovat vuorotellen käytössä. Jälkiselkeytysaltaan tilavuus on 5 000 m3 . Käsitelty vesi johdetaan avouomassa Kuuslahteen.
Ammoniakkiaseman jäähdytysvedet johdetaan jälkiselkeytysaltaan jälkeiseen avouomaan ennen kemiallisen puhdistamon näytteenottopistettä.
Sikopuron puhdistamo Kaivoksen ja rikastamon vesikiertoon muodostuneet ylitevedet käsitellään Sikopuron puhdistamolla ja johdetaan Sikopuroa pitkin Juurusveden Kuuslahteen. Yliteveteen sekoitetaan Jaakonlammen pumppaamolla ferrisulfaattia kiintoaineen laskeuttamiseksi. Jaakonlammen jäädessä pois käytöstä, ylimääräiset vedet poistetaan Raasiosta Sikopuron altaalle. Veteen tullaan lisäämään ferrisulfaattia ja lisäksi flokkauskemikaalia (polymeeri) sekä selkeyttämään mekaanisesti. Vesi ohjataan Jaakonlammesta lohkojen 1 ja/tai 2 pohjoisreunaan. Lohkosta 1 (tilavuus 25 000 m3 ) vesi kulkee betonisen ylivuotorakenteen kautta lohkoon 2 (tilavuus 50 000 m3 ). Käsitelty vesi ohjautuu louhepenkereen kautta itä- ja eteläosassa kulkevaan kanaaliin ja edelleen ylivuotokynnyksen kautta Sikopuroon. Kiintoaineen laskeutumista on tarkoitus tehostaa flokkulantilla.
Vesitaseen mukaan vettä poistetaan kaivosalueelta noin 8 miljoonaa m3 vuodessa. HUOM! suotovedet ilmoitettu näppärästi mahdollisimman pienellä fontilla. Oikealla puolella Kuuslahti, joka on osa Juurusvettä. Vasemmalla pienempi Sulkavanjärvi, jota kaivos on voimakkaasti kuormittanut päästöillään.
Sulfaatti
Sulfaatti on tavanomainen päästö kaivosvesissä ympäristöön. Lisääntyneellä sulfaattipäästöllä ja siitä seuraavalla järvi- ja jokivesien (pintavesien) sulfaattipitoisuuden nousulla voi olettaa ensisijaisesti olevan vesistössä veden laadun muutokseen liittyviä ekologisia ja ekotoksisia vaikutuksia.
Ihmisten kannalta pintaveden sulfaattiin liittyvät haitat ovat ensi sijassa viihtyvyyshaittoja. Suuret sulfaattipitoisuudet heikentävät veden laatua kokonaisuutena. Uimaveden laatu saattaa heiketä. Veden käytettävyys peseytymisvetenä voi vähentyä, vesi koetaan ”likaiseksi”. Aiheutuu rajoitteita veden käytölle.
Ympäristövaikutuksina sulfaatti saattaa lisätä vesistön rehevyyttä ja levien esiintymistä (sinilevät, lima- ja muut levät). Levät voivat vedessä runsaina esiintyessään aiheuttaa myös terveyshaittaa, erityisesti iho-oireita ks. Sinilevät ja levät. Lisäksi sulfaatti voi vaikuttaa veden/vesistön kemialliseen tasapainoon mm. lisäämällä elohopean metyloitumista metyylielohopeaksi ja edelleen sen kertymistä kaloihin. Mahdolliset sulfaatin terveyshaitat ovat epäsuoria, muiden tekijöiden kuin itse sulfaatin aiheuttamia.
Sulfaatti ei todennäköisesti tuota vakavia elinvaikutuksia ihmisille niissä veden käyttömuodoissa (uimavesi, peseytymisvesi, löylyvesi, kasteluvesi), joissa ihminen normaalisti altistuu sulfaatille pintavesien (järvi- ja jokivesien) kautta. Tämä pätee myös kaivosympäristöissä. Suurin sulfaattialtistus tapahtuisi, jos pintavettä juotaisiin. Pintaveden käyttöä juomavetenä ei kuitenkaan suositella.
Sulfaatti on elimistön oma normaali fysiologinen aine. Se osallistuu moniin elimistön reaktioihin. Liian suuret pitoisuudet väärässä paikassa voivat kuitenkin aiheuttaa toksisuutta ja ongelmia.
Eräät bakteerit pelkistävät sulfaatin sulfidiksi eli rikkivedyksi. Pelkistysreaktio sulfidiksi tapahtuu, kun olosuhteet ovat hapettomat – tai happea on vähän ainakin paikallisesti – ja kun läsnä on humusta tai muuta orgaanista ainesta. Pelkistymistä voi tapahtua muun muassa Kallaveden tai muiden järvien syvänteiden seinämien pinnoilla ja kivien koloissa.
Lähde: http://fi.opasnet.org/fi/Sulfaatin_terveysriskinarvion_taustatiedot_ja_ohjeet
https://www.sll.fi/2018/09/10/sulfaattipaastot-vesiin-aiheuttavat-vaaroja/?cn-reloaded=1
Sulfaattikuormitus on noin 10-osa Finnpulpin sellutehdashankkeeseen verrattuna. Mutta n. 2 000 000 kg ei ole mikään vähäpätöinen määrä varsinkaan, kun sitä pumpataan kymmeniä vuosia vesisistöön! Jos kaivos jatkaa entiseen malliin vuoteen 2035 asti, pumpataan Juurusveteen 30 miljoonaa kiloa sulfaattia. Eli havainnolliset 20 000 kpl 1500 kilon henkilöauton painon verran puhdasta hienojauhettua tavaraa…!
Sikopuron purkuoja. Vesienpuhdistus on sitä vanhaa. Tällä kertaa taika-aineena on ferrisulfaattia. Sulfaattia vuonna 2019 kulki tästä noin 1700 tonnia. Päälle typpi, fosfori, kiintoaines, humus ja muut pienemmät yhdisteet.
Vaalean harmaa, maitomainen, purkuvesi lipuu kohti Kuusijärveä. Huiman korkea sähkönjohtavuus viittaa juurikin sulfaattiin.
Uraani
Yksi mielenkiintoinen nosto on uraani. YVA selostuksessa ei sanaa mainita sanallakaan? Miksi ei? Yaran ympäristössä sijaitsee alle 10 km päässä kaksi pientä uraaniesiintymää. Temo ja Kuivasteenmäki. Apatiitin rinnalla on esiintynyt radioaktiivista uraania mm. Soklin ja Nuottijärven esiintymien yhteydessä.
Yaralta saamamme vastauksen mukaan ”uraanipitoisuuksia on tutkittu eri määritysmenetelmillä. Uraanipitoisuudet ovat vaihdelleen välillä <0,001 – 1,3 mg/kg (eli max 1,3 ppm). Pitoisuus on siis alhaisempi kuin Suomen maaperässä keskimäärin (Suomen kallioperässä arvioidaan olevan uraania keskimäärin 2 ppm, ja graniittisissa kivissä keskimäärin 4 ppm.”
Jos tästä haluaa laskea jotain, niin 10 Mt:ssa rikastushiekkaa olisi 1 mg/kg saannolla 10 000 kg puhdasta uraania (6-7 henkilöauton painon verran vuodessa)! Siis kiinteästä kalliosta jauhettuna pienen pieneksi hiekaksi, josta se voi kulkeutua taas helposti matkaa eteenpäin vaikkapa pintavesien mukana tai pohjavesiin. Kerro tuo vielä vaikkapa toimintavuosilla niin saadaan kilomäärää isommaksi.
Ihan mielenkiintoista miten YVA-selostuksesta tämä asia on sitten ”unohtunut” kokonaisuudessaan…!?
Ei rikastushiekkaa mahan täydeltä. Jatkoa seuraa seuraavassa blogissa… ympäristövaikutukset osa 2/2
Rikastushiekka-alue kasvaa myös kokoa pystysuuntaansa.
Tämän informaation tarjosi Kaivostutkijat
Jari ja Jarkko
