LAUKUNKANKAAN KAIVOS
Laukunkankaan suljettu kaivosalue sijaitsee Enonkoskella Itä-Suomessa. Enonkosken alueella malminetsintää tehtiin 1960-luvulta lähtien. Kaivostoimintaan johtanut malmiesiintymä löytyi vuonna 1980. Vuonna 1984 tehtiin malmin koerikastus Leppävirran Kotalahden rikastamolla ja päätös kaivoksen perustamisesta. Tuotanto käynnistyi vuoden 1986 alussa ja päättyi vuonna 1994. Kaivoksen omistaja oli Outokumpu Oy. Malmia louhittiin pääosin maanalaisesta kaivoksesta. Laukunkankaan rikastamolla rikastettiin vuosina 1988–1991 Hälvälän ja vuosina 1989–1992 Telkkälän Ni-Cu malmit. Toiminnan päätyttyä teollisuusalue rakennuksineen siirtyi yksityisen linja-autopurkaamoyrityksen käyttöön.
Kokonaislouhinta oli noin 8,4 Mt ja malmikiven louhinta noin 6,7 Mt. Malmi sisälsi keskimäärin 0,75 % nikkeliä, 0,22 % kuparia ja 0,03 % kobolttia. Kaikkiaan Laukunkankaan ja satelliittikaivosten Hälvälän ja Telkkälän pienmalmien rikastuksesta syntyi 6,6 Mt rikastushiekkaa ja 1,7 Mt sivukiviä. Rikastushiekka on varastoitu kaivoksen lounaispuolelle, noin 60 ha laajuiselle moreenimäkien rajaamalle loivalle rinnealueelle. Jätealueen pohjoisosaan, entiseen suopainanteeseen on rakennettu kaksi selkeytysallasta, jotka ovat osittain veden peittämiä kosteikkoaltaita. Rikastushiekkaa on käytetty pieniä määriä kaivosalueen tiestön pohjarakenteisiin.
Rikastushiekka on luokiteltu happoa tuottavaksi kaivannaisjätteeksi. Maanalaisessa louhinnassa irrotetut sivukivet on sijoitettu kaivostäyttöön ja avolouhoksen sivukivet on siirretty kaivoksen sulkemisvaiheessa osittain avolouhostäyttöön ja nostotornin kuilun ympäristön maisemointiin (peittorakenteena). Kuilun päälle on valettu betonikansi. Louhosalue on aidattu. Sivukiviä on käytetty myös rikastushiekka-altaan patorakenteen ulkopuolen verhouksessa. Esiintymän geologisen kuvauksen perusteella osa sivukivistä voi olla happoa tuottavia kaivannaisjätteitä.
Jätealueelle ei ole rakennettu erillistä tiivistä pohjarakennetta, vaan jäteliete on pumpattu puista poistetulle metsämaalle. Kosteikoiksi muuttuneet selkeytysaltaat koostuvat kahdesta altaasta, joiden yhteispinta-ala on noin 30 ha. Altaat sijaitsevat turvepeitteisessä suopainanteessa. Toiminnan aikana selkeytysaltaaseen 1 johdettiin rikastushiekka-altaan selkeytyneitä vesiä ja se toimi myös kierrätysveden varastoaltaana. Tähän altaaseen pumpattiin myös maanalaisen kaivoksen kuivatusvedet.
Maastohavaintojen ja karttatopografian mukaan suurin osa jätealueen valumavesistä kulkeutuu kosteikoiksi muuttuneille selkeytysaltaille. Kosteikkoaltailta vedet purkautuvat Sortavalanjärveen, josta ne laskevat Tevanjoen kautta Tevanlahteen (Haukiveteen). Lisäksi oletettavaa on, että jätealueen vesi suotautuu pohjavesiin, joista osa kulkeutuu kosteikkoaltaille.
Kaivosalueen jälkihoito on tehty 1990-luvulla kaivostoiminnan päätyttyä. Jälkihoito käsittää jätealueen peittämisen moreenilla (peiton paksuus 30-50 cm) ja selkeytysaltaiden muuttamisen tulvittamalla ja patoamalla kosteikkopuhdistusaltaiksi. Jätealueelle on kylvetty heinän siemen ja istutettu männyn taimia. Näistä kunnostustoimenpiteistä huolimatta jätealueelta purkautuu koilliseen hyvin happamia suotovesiä, mikä tuli esille vuoden 2016 maastotarkastuksessa. Jätealueen koillispuolen luontaisesti syntyneet kosteikot eivät neutraloi riittävästi happamia suotovesiä.
GTK tutki vuosina 2002 ja 2005 kosteikkoaltaiden (entisten selkeytysaltaiden) vesiä ja pohjasedimenttien kemiallista koostumusta. Rikastushiekka-alueelta suotautuvan veden pH vaihteli 5,7-6,6 ja hapetuspotentiaali heikosti hapettavasti heikosti pelkistävään. Rikastushiekan suotovesi koostui pääasiassa sulfaatista ja alkali- ja maa-alkalimetalleista.
Sortavalanjärveen poistuva vesi sisälsi keskimäärin 0,34 mg/l Ni, mikä ylittää nikkelin ympäristölaatunormin (0,021 mg/l). GTK:n vuonna 2009 ottamien näytteiden perusteella jätealueelta länteen suuntautuvat vedet ovat laadultaan happamia ja sisältävät runsaasti mm. nikkeliä, kobolttia, rautaa ja sulfaattia. Suotovesien lievä happamuus viittaa rikastushiekan hapettuvan pintaosasta.
Laukunkankaan rikastushiekan jätealueelta kulkeutuu happamia vesiä lähinnä Särkijärveen.Kaivos on merkitty sekä MATTI- että VAHTI-tietojärjestelmään. Valvontajärjestelmään on taltioitu alueelle tehdyt tarkastuskäynnit vuosina 2001 ja 2014. Valvontakäyntien yhteydessä on tarkastettu rikastushiekka-alueen tilanne ja padon kunto.
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 46/2015
Suomen ympäristökeskuksen raportteja 12 | 2018
Kohteella 6/2018
Kierroksen aluksi katsaus suotovesiin. No sitä löytyi erityisesti rikastushiekka alueen länsinurkalta. pH-tasot 3,0.
Outokummun perintönä taikaliemet vain maastoon. ”mitä nyt pienistä suotovesistä”
Päälouhos.
Kuvakulmaa aiheeseen.
Kaivoskuilun päällä on teräsbetonikansi, joka on jo jonkin verran pakkasrapautunut.
Kesäisiä kaivoksen värejä.
…ja värejä toisesta näkökulmasta. Rikkipitoista maa-ainesta löytyy…
…ja luonto kiittää ylimääräisistä mineraaleista…
Sivulouhos
Linja-autojen päätepysäkki. Oli muuten jokunen kappale linja-autoja parkissa. Paljokohan öljypohjat ovat vuotaneet…
Jälkisanat
Siinäpä tarjolla taas taattua kaivosvastuullisuutta. Pikkuisen maita päälle niin luonto hoitaa loput!? Nämä neutralisointi / kosteikkotouhut on kyllä pääasiassa ihan naurettavaa puuhastelua, jos kosteikon loppupäässä purkautuu vesistöihin kaiken kattava metalli- ja akkumineraalipitoinen jätevesi. Parhaat teknologiat ja Outokummun kaivosvastuu loistaa poissaolollaan. Onhan ”vähän maata päälle” -taktiikka se halvin ratkaisu. Samalla saadaan kuva, että kaivos on suljettu vastuullisesti. Onko näin? Ei!
Samalla nähdään mitä kaivosteollisuus on valtion käsissä. Reisillehän se menee ja rankasti. Onhan poliitikkojen ykkösaihe saada työpaikkoja kansalle. Outokummun ajoista onkin siirretty Suomen malmijslostus Oy:n ja Terrafamen kaltaisiin kuppauksiin. Päivän trendisana onkin akkumineraalit. Suomen malmijalostus oy onkin suuremmanluokan poliittinen suhmurointi, jota on avokätisesti pääomitettu verovaroin. Hyvä Kepu & Co.!
Arvosana kohteelle:
Tämän informaation tarjosi Kaivostutkijat
Jari ja Jarkko
