Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com

Siilinjärven kaivos osa IV

Kaivoksen laajennussuunnitelmat

Yara on arvioinut, että kaivostoiminta voi jatkua Siilinjärvellä vuoteen 2035 saakka. AVI myönsi sille 2021 aloittamisluvan sekä valmisteluluvan Jaakonlammen kuivattamiseksi. Jaakonlampi on kaivosalueella oleva vesiallas, joka on ollut prosessivesikäytössä 40 vuoden ajan. Vuoden 2035 jälkeisestä ajasta yhtiö on käynnistänyt ympäristövaikutusten arvioinnin. Yara selvittää mahdollisuuksia laajentaa kaivostaan Laukansalon suuntaan kohti Siilinjärven keskustaa. Laajennus mahdollistaisi Yaran toiminnan jatkumisen Siilinjärvellä kymmeniä vuosia eteenpäin.

Arviolta noin kaksi vuotta kestävän YVA-prosessin aikana selvitetään eri toteutusvaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia ympäröivään luontoon, ihmisiin ja yhdyskuntarakenteeseen. YVA-menettelyn valmistelut käynnistyivät syksyn 2021 aikana, ja vaihtoehdot tulevat nähtäville tämän hetkisenarvion mukaan kesällä 2022.

Paljon ei julkisuudessa ole mainittu, että tehdas ja jätealtaat on tehty lähtökohtaisesti väärään paikkaan, sillä malmisuoni kulkee osin niiden läpi. Taitaa kipsikasakin olla osin edessä rautatiestä ja tielinjasta puhumattakaan.

Jos laajennus toteutuu , niin yhtenä vaihtoehtona on tielinjauksen muuttaminen. Olisiko hyvä linjaus laittaa se kiertämään tuo rikastushiekka-alue? Olisi siinä kuntalaisille ja matkaajille ihmettelemistä kerrakseen. Tiensiirtoon varmasti löytyy mukavasti kehittämisapurahoja Ely-keskukselta.

Historiaa alkuajoilta

Jo kaivostoiminnan alkuaika oli vahvasti politisoitunut työpaikkojen varjolla:

  • 1960-luvun teollisuuden toimintatapoja kuvaa hyvin kunnanjohtajan muistion loppukaneetti: ”Vesiasiassa on suotavaa, että kunta ei myöhemminkään, jos olisi havaittavissa jossain määrin veden likaantumista, vaikeuttaisi yhtiön toimintaa, sama koskee myös mahdollista ilman saastumista.”
  • Kunnanhallitus perusti myös ”lobbariryhmän” kokouksessaan 7.2.1967.
  • Nauhoitteelta ja asiakirjoista välittyy selkeästi, että tehtaan saaminen Siilinjärvelle koettiin kuitenkin niin tärkeäksi, ettei mikään puolue halunnut tehdä kunnallistekniikan rakentamisesta kynnyskysymystä.

 

Alkuajan ympäristövaikutukset

Ympäristöliike oli vielä syntymättä, joten tehtaan paikasta tai ympäristövaikutuksista ei juuri keskusteltu julkisuudessa. Jukka Kasurinen (kok) pohti kysymystä 1969 paikallislehdessä: Mikä on tämän kaiken hinta? Se on maaseutuidyllin särkyminen. Se on monien rakkaiksi käyneiden kotipaikkojen menetys, tosin rahallista korvausta vastaan. Se on pelko vesien, luonnon ja kaiken luonnon turmeltumisesta… Mutta jos näiden uhrausten kautta saadaan turvattu toimeentulo monille siilinjärveläisille ja pohjois-savolaisille, se kannatti maksaa. Näin varsinkin, jos huolehditaan siitä, etteivät tehdasrakennelmat rumenna, vaan kaunistavat maisemaa ja ettei korvaamattomia luonnonsuojelullisia vahinkoja pääse tapahtumaan.

Säröjä tehtaan ja kunnan asukkaiden suhteisissa koettiin varsin nopeasti. Tehdas oli ehtinyt toimia vasta vuoden, kun ensimmäiset huomiot ympäristön saastumisesta tehtiin 1970. Puut kuolivat tehtaan lähettyviltä. Neulaset tippuivat, niissä oli liikaa fluoria, rautaa ja rikkiä. Tehtaalta luvattiin ryhtyä pikaisiin toimiin ilmansaasteiden vähentämiseksi.

Viikkoa myöhemmin Kallavedellä havaittiin sinilevää. Edellisenä kesänä tehtaalla oli tapahtunut ”pieni fosforihappovuoto”, johon oli kuitenkin ehditty varautua. Rikkihappo Oy laski suurimman osan jätevedestään Juurusveteen, josta se kulkeutui Kallaveteen. Tämän pelättiin aiheuttavan vaikeuksia Kuopion puhtaan juomaveden ja raakaveden saannille. Makuhäiriöitä oli ilmennyt Kuopiossa asti. Juurusvedessä kalastavat paikkakuntalaiset kertoivat, että vesi on sameaa ja kalat kuolevat kovin nopeasti pyydyksissä. Veden laatu koettiin tärkeäksi, sillä katselmustapaamiseen kunnantalolla osallistui satakunta asianomistajaa.

Rikkihappo Oy sai luvan laskea jätevetensä vesistöön, mutta sille asetettiin joitakin ehtoja ja määriteltiin korvaussummat loma-asuntojen ja maatalouden haitan osalta. Vuonna 1973 Kemiraksi muuttunut yhtiö sai Kekkosen ympäristönsuojelupalkinnon nimenomaan vesiensuojelusta.

Lähde: Blogi Hajamietteitä Pöljältä

 

Vanha kartta ennen kaivostoimintaa. Kaivostoiminnan vuoksi satoja hehtaareja maata pakkolunastettiin, ja useiden tilojen historia on jäänyt nyt kaivosjätteiden alle ja äestetty auki kaivostoiminnalle.

Kaivoksen sulkeminen

Rikastushiekka-alue on Euroopankin mittakaavassa niitä suurimpia kokoluokassaan. Miten rikastushiekka-alueen sulkeminen on tarkoitus tehdä? Suora lainaus YVA-selostuksesta:

Rikastushiekka alueet maisemoidaan ja hiekkapintaiset alueet jätetään heinää kasvaviksi ketoalueiksi. Tukipenkereiden annetaan maisemoitua luonnollisesti. Rikastushiekka-alueen pohjoisosiin ja länsireunalle jätetään vesialtaita ja vesilinnuille hiekkaisia ranta-alueita. Kyseinen tekniikka on parasta käyttökelpoista tekniikkaa kaivannaisjätteiden hallinnan MWEI BREF -vertailuasiakirjan mukaisesti (Kasvillisuuspeitto, BAT 38 c). Kasvillisuuspeitto lisää alueen biodiversiteettiä ja vähentää kaivannaisjätteen sijoitusalueista aiheutuvia maisemavaikutuksia. Rikastushiekka-alueen aktiivisen läjitystoiminnan kohteena oleva alue eli maisemoimaton alue on noin 432 ha

Siis kerrottiinko tässä juuri, että mitään peittoa ei edes kustannussyistä tulla kauttaaltaan edes tekemäänkään!? Aivan käsittämätön veto, että tuleville sukupolville jäisi parin heinänkorren maisemoimat hiekkadyynit?

Yaran kaivospropagandan mukaan kaivostoiminta lisää oikein runsaasti luonnonmonimuotoisuutta ja biodiversiteettiä!

Alueella päiväperhoset, kololinnut ja kahlaajat on lisääntyneet räjähdysmäisesti. Lisäksi rikastehiekan läjitysalueelle syntyy myös sisämaassa hyvin harvinainen uusi mineraalipitoinen ”merivesi” ja merenranta Luontotyyppi.

Läheisimmälle meren rannalle on täältä matkaa useampi sata kilometriä. Muinainen Yoldiameri-vaihe oli vastaavasti täällä noin 10 000 vuotta sitten. Miten kummassa keskellä sisämaata on luonnollista merenranta luontotyyppi?!?Kuka helvetti näitä tarinoita keksii YVA-selostuksiin, ja miksi tämä on mahdollistettu!? Ihmetellä täytyy miten kaivosteollisuuden lobbarit ovat saaneet tämänkin kirjauksen menemään läpi kuin vettä vain…

Propagandaan on hienosti mennyt mukaan myös paikallinen lintuyhdistys Kuikka. Kyllä vain! Monimuotoisuus voi lisääntyä, mutta vieressä on satojen hehtaarien edestä raiskattua kivipeltoa, jossa ei paria heinän kortta enempää kasva yhtään mitään. Oliko lintuyhdistykselle mainittu kuinka nonyylifenolietoksylaatti on kivasti rikastuttamassa myös Mustin allasta, ja jossa se pahimmassa tapauksessa voi rikastuttaa myös ravintoketjua, uraanin ohella?

Yaran maan mainio Youtube-probaganda hehkuttaa kaivosalueen luontoa lisää:

 

Vesienhallinta

Miten vesienkäsittely hoidetaan kaivostoiminnan loputtua. Vastaus on varmasti, että passiivisilla menetelmillä, kuten kosteikkoaltailla. Palataanpa kaivoksen vesitaseeseen. Pelkästään Mustin alueelle on sadantaa noin 3 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Jos Yaran alueella ei olisi merkittävää ”vesienpuhdistusta” ferrisulfaatilla, olisi suotovesien kanssa melkoinen ongelma, joka paljon paljon suurempana kuin nykyään on. Mitä sitten, kun toiminta loppuu ja ferrisulfaatin käyttöä vähennetään? Luonnollisesti suotovesien vesikirjo ainakin tulee kasvamaan.

Sulfaatin käyttöä ei pitäisi vähätellä edes nytkään.

Aivan käsittämätöntä, jos kaivoksen loppuun sulkeminen tulee olemaan ”ketomainen” hiekka-alue. Suotovesien kanssa tulee olemaan tulevien sukupolvien riesa, jos kunnon peittoa ja suotovesien käsittelyä ei saada aikaan. Korjaan vaadita! Tuleeko kohta muuallekin ketomaisia rikastushiekka-alueita kuten Talvivaaraan?

Kipsi

Useissa lausunnoissa ja mielipiteissä on kiinnitettu huomiota siihen, että kipsin hyötykäyttömahdollisuuksia on tutkittava ja lisättävä nykyisestä, jotta jätteen määrää saadaan vähennettyä. Lähtökohta ei saa olla kipsin läjittäminen kaatopaikalle. Joissakin mielipiteissä epäillään myös laajennushankkeen mielekkyyttä, koska raaka-aineiden kierrätystarve lisääntyy koko ajan.

ELY-keskus vielä huomauttaa, että kipsin läjitysalueelta on päästöjä maaperään ja pohjaveteen ja tätä kautta edelleen Sulkavanjärveen ja Sulkavansalmeen. Nyt kun toimintaa suunnitellaan jatkettavaksi useiksi vuosikymmeniksi eteenpäin, tulisi suunnittelun lähtökohtana olla jo havaittujen ympäristövaikutusten vähentäminen. Lisäksi jo suunnittelun aikana tulee kiinnittää huomiota alueen jälkihoitoon. Tämä jo yhteysviranomaisen ohjelmavaiheessa asettama tavoite ei YVA-menettelyssä valitettavasti ole konkretisoitunut. Lieventämiskeinoja on selostuksessa käsitelty, mutta varsin yleisellä tasolla.

Jätteet

Pitää muistaa, että rikaste-, kipsi-, ja tehdasalueen jätekasojen ja altaiden vaikutukset jatkuvat vielä pitkään toiminnan loppuminen jälkeen. Suotovesiä on. Entä ympäristömyrkyt kuten nonyylifenolietoksylaatti? Tätä ei ”huomioida” millään ”lailla” eikä siitä kukaan joudu ”vastuuseen”. Siellähän ne ovat penkoissa ja vesistöjen pohjissa.

Jos edellinen on absurdia, niin sitä on myös jätelainsäädäntö, ja kaivoksien erillisvapaus siitä. Kun kansalaiset auliisti kierrättävät ja maksavat jäteveronsa, on kaivoksilla oma erillisvapautensa. Penkkaan jätettä, ja jatketaan jätettä, jolloin pitoisuudet laskevat (jätevedet). Jätealtaissa on valtavat määrät haitta-aineita ”loppusijoitettuna”, mutta onhan tätä ”lupa” tehdä.

Onko kaivosjätteen rajaton tuottaminen perusteltua ja kestävää kehitystä?

Vuoteen 2035 mennessä nykyiset kipsikasat ja sivukivimassat tulevat kasvamaan sekä korkeutta että laajuutta. Tämä on jo hyväksytty erilaisilla päätöksillä. Mitä tämän jälkeen, minne jätealtaat seuraavaksi laajenevat?

Mahdollisuudet

Siilinjärven kaivoksen tulevaisuus on vähintäänkin kysymyksiä herättävä. Nykyinen omistaja on kehittänyt todellisen megaluokan louhintatason. Isot louhinnat ja pienemmät yksikkökustannukset. Samalla voidaan todetta mikä ennen olisi riittänyt 2100-luvulle, teholouhitaan se nyt moninkertaisella nopeudella. Mitä jäisi jäljelle tuleville sukupolville, siis muutaman sukupolven päähän katsottuna? Moni kaivosalue on joutunut rakennemuutoksen kouriin, eikä ne ole olleet kovin valoisia.

Kyllä tuolla noin 1,5 miljoonan euron vuosittaisella Yaralta kunnalle tulevalla yhteisöverolla ja 400:lla suoralla sekä muutamalla sadalla välillisillä työpaikoilla on valtava merkitys. Nyt ja tulevaisuudessa. Mutta joskus tämäkin riemu lopulta loppuu. Rakennemurros tulee olemaan kova, jos ei löydetä korvaavaa toimintaa.

Mielenkiintoista on tietää jääkö alueelle jotain kemian toimintaa kaivoksen sulkemisen jälkeen. Voisiko alueelle syntyä matkailua tukevaa toimintaa sinisestä laguunijärvestä tai Siilinjärven alppirinteistä. Vai tehdään alueelle joku narratiivi kärkihanke akkumineraaliteollisuudelle tai Super-fosfaattituotannolle?

Tunnetusti näiden mahdollisuuksien rahoitus jää usein Ab Veronmaksajat Oy:lle erinäisten kehittämishankkeiden varaan.

Raasion altaan patorakennelma. Sulautuu nätisti maisemaan…

Muut uhkat

Voisiko yhtiön myynti olla riski? Mikä estää yrityskauppoja vaikkapa Pojat & Pojat Co:lle. Ympäristövastuut siirtyvät siinä sivussa. Onko riski, että alimitoitetuilla ympäristövakuuksilla ympäristöongelmat päätyvät konkurssipesän hoideltaviksi?

Ei ole varmastikaan kaukaa haettua, että Yara saattaa vetäytyä jossain vaiheessa Siilinjärjen alueelta mainettaan säästäen. Jo Soklin tapaus antaisi viitteitä, että Suomen Malmijalostus saattaisi olla se, joka olisi mahdollinen jatkaja (jos tällaisella ajatusleikillä saa leikkiä). Epäilemme, että Soklin kaivoshankettakaan ei ole todellakaan unohdettu. Ei todellakaan! Valtion superfosfaatti-strategia voi olla jo oven takana kolkuttelemassa… Kemira Growhow myytiin valtion toimesta pilkkahinnalla Yaralle. Yara louhii helpot malmit itselleen, ja myy loput kalliilla valtiolle. Työpaikkojen varjolla.

Vuoriteollisuustilastojen mukaan kaivoksen kokonaislouhinta oli vuosina 1966–2017 huimat 478 695 526 tonnia! Ja tahti ei kuin kiihtyy sillä 2035 mennessä siihen tulee n. 25 Mt vuosilouhinnalla reilut 300 000 000 t lisää. Entä sen jälkeen?

Loppusanat

Siilinjärven kaivoksen blogin synnytys kesti kokonaiset 4 vuotta. Yhdestä syntyi kokonaiset 4 kappaletta, koska asiaa olisi ollut kokonaiseen eepokseen asti. A4 saastetta on synnytetty niin paljon, että tavallinen kansalainen tai lupaviranomaistasot tuskin kaikkea koskaan tulevat ymmärtämäänkään.

Jälkitarinaa varmasti tulee riittämään, sillä eihän kunnan suurinta työnantajaa suinkaan lahdata vuoteen 2035. Sehän jo nyt päivän selvää. Ei nykylainsäädännöllä ja politikoinnilla tähän voida mitenkään puuttua. Kaivos väittää vasta tutkivansa asiaa, eikä sillä ole suunnitelmia. Uskoo kuka haluaa. Halu jatkaa kaivostoimintaa vuoteen 2060 saakka ilmaistiin kaivosyhtiön toimesta jo vuosia sitten.

Toivotaan, että BAT-teknologiat saataisiin ”taloudellis-teknisistä”-syistä riippumatta kohdalleen, ja tarpeeton saastuttaminen loppumaan. Kallavesi ei kaipaa lisä lannoitteita, kemikaaleja tai valtavaa sulfaattikuormaa taakakseen. Kaivos ottaisi oikeasti KAIVOSVASTUUTA tekemisistään, niin että jälkisukupolville jäisi muutakin kuin valtavat määrät kaivosjätettä, raudalla kyllästettyt hiekkarannat  ja ”heinää kasvava ketoalue”.

 

Tämän informaation ja jatketun mielipiteen tarjosi Kaivostutkijat

Jari ja Jarkko

Previous

Siilinjärven kaivos Osa III

Next

Brödtorp (Nyckeln)

1 Comment

  1. kaivostutkijat

    Siitä se alkaa: Ympäristövaikutusten arviointiohjelma
    https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asiointi_luvat_ja_ymparistovaikutusten_arviointi/Ymparistovaikutusten_arviointi/YVAhankkeet/Yara_Suomi_Oyn_Siilinjarven_kaivoksen_laajentaminen_TULEhanke_Siilinjarvi

    Lopputulema suurin piirtein tiedetäänkin (kaivos laajenee), mutta vielä voi vaikuttaa miten (jos voi). Miten hoidetaan vesienkäsittely, miten rikastekasojen sulkutyöt tehdään, miten huomioidaan jo saastutetut pohjavedet ja rehevöityneet järvet, onko Oululammen pilaaminen jo unohdettu, miksi sanaa uraani ei löydy arvioitiohjelmasta, eikä nonyylifenolietoksylaatti sanaa, saako kaivos-/prosessijättettä (rikastehiekka, kipsi, sivukivi) tuottaa loputtomasti, kuka paljastaa kaikki poliittiset lehmänkaupat ja saunaillat, vaaditaanko oikeita BAT-tekniikoita vai halvinta hyväksyttävää, mitä jätteitä alueelle on aikojen saatossa kuopattu?

    Weser-tuomion perusteella pintaveden ekologista tilaa heikentävälle tai hyvän tilan tavoitteen saavuttamisen vaarantavalle hankkeelle ei voida myöntää lupaa ilman vesipuitedirektiivin mukaista poikkeusta. Miten tähän on suhtauduttava, koska lähijärvet on jo pilattu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi