Historia
Metsämontun sinkkikaivos sijaitsi Kiskossa Varsinais-Suomessa ja se oli toiminnassa 1952–1958 ja 1964–1974. Kaivos tuotti sinkin ohella myös kuparia, lyijyä ja jonkin verran kultaa ja hopeaa. Malmia louhittiin toiminta-aikana malmikiveä 1,51 miljoonaa tonnia (kokonaislouhinta 1,7 Mt). Malmia louhittiin avolouhoksesta ja maanalaisesta kaivoksesta. Malmi kuljetettiin Aijalan rikastamolle rikastettavaksi. Malmin pitoisuudet olivat 3,34 % sinkkiä, 0,28 % kuparia, 0.74 % lyijyä ja 14,1 % rikkiä. Hopeaa oli 24,8 grammaa tonnissa ja kultaa 1,43 grammaa tonnissa. Metsämontun esiintymä löydettiin 1946. Kaivoksen omisti Outokumpu Oy.
Läjitysalueiden sijainti ja ympäristövaikutukset
Kaivosalueella on nykyisin vedellä täyttynyt avolouhos sekä ränsistyneet kaivostornin ja malmin murskausrakennuksen jäännökset. Sivukiven jätealue sijaitsee moreenimaalla louhoksen ja sen viereisen kaivostorni- ja murskaamorakennuskompleksin pohjoispuolella. Rakennuksen seinän putkesta virtaa louhoksen ylivuotovesiä sivukivialueelle. Ylivuotovesiä jää myös rakennuksen sisäosiin vesilammikoiksi. Kaivosalueen ja sen jätealueen ympäristövaikutuksista Kiskonjokeen ei ollut saatavilla tutkittua tietoa.
Maastotarkastus ja veden laatumittaukset vuonna 2016
GTK:n toukokuun maastotarkastuksen yhteydessä varmistui, että Metsämontun suljetulla kaivosalueella on sivukiven jätealue. Se sijaitsee kaivostornirakennuksen pohjoispuolella. Sivukivikasan läpi ja yli vuotaa louhosvesi, joka purkautuu rakennuksen seinämän alaosasta, putken suusta. Rakennelmasta tulevat uomat ovat värjäytyneet ruskeista ja valkeista sakoista, vedet yhdistyvät alempana ja laskevat purona sivukivialueelle. Näköhavaintojen mukaan kasan kivistä osa sisälsi hapettuneita sulfidimineraaleja. Louhosveden ja kivikasalle purkautuvan ylivuotoveden pH oli lähes sama vaihdellen välillä 7,2–7,3. Kivikasan päällä virratessa veden pH vaihteli välillä 5,6–7,4. Kivikasan alapuolella valumaveden pH oli 7. Vesi imeytyi kiviseen moreenimaahan eikä alajuoksun metsäojasta saatu kuivuuden takia mittaustulosta. Louhoksesta sivukiven jätealueelle virtaava vesi sisälsi runsaasti sulfaattista rikkiä, kalsiumia, natriumia ja magnesiumia . Metalleista eniten oli rautaa (12 mg/l) ja mangaania (n. 1 mg/l), kun taas metallipitoisuudet (Zn, Cu, Pb) olivat pieniä, alle 15 µg/l. Arseenia oli niihin verrattuna kaksinkertainen määrä, 30 µg/l.
Sivukivien yli virtaava louhosveden koostumus muuttui sinkkipitoiseksi (3,35 mg/l). Myös kadmiumin pitoisuus (11 µg/l) kasvoi yli sen ympäristölaatunormin (0,1 µg/l, Vna 868/2010). Suolaionien, sulfaatin ja maa-alkali- (Ca, Mg) sekä alkalimetallien (Na) pitoisuudet hieman laskivat veden virratessa sivukivialueelta metsäojaan. Purouoman varteen oli muodostunut pieni kosteikkosaareke, jota ympäröi paljas maa. Sivukivialueen ylivirtaavissa vesiuomissa oli runsaasti rautasaostumia, joihin arseeni ilmeisesti sitoutuu niukkaliukoisena. Uomissa esiintyi myös valkoista sakkaa, mikä koostuu todennäköisesti happamuutta neutraloivasta kipsistä, kalsiumsulfaatista.
Kaivoksen lupatilanne ja valvonta
Kaivoksella ei ole ollut ympäristölainsäädäntöön liittyviä lupia. Metsämonttu on toiminut Aijalan satelliittikaivoksena. Metsämontun ympäristössä on ollut ilmeisesti aktiivista malminetsintää 2000-luvulla, viitaten kaivosrekisterissä karenssissa olevaan Oy Fennoscandian Investment Group Ab:n varaukseen (Tukes 2016).
Vaikutus maankäyttöön ja suositukset jatkotoimenpiteiksi
Alue on kaavoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi. Maastohavaintojen ja muutaman vesianalyysin perusteella Metsämontun kaivosalueen jätekivialueen valumavedet olivat lievästi happamia tai neutraaleja. Ne sisälsivät alapuolisen vesistön suolaisuutta lisääviä anioneja ja kationeja sekä sinkkiä ja kadmiumia. Maastokäynnin ajankohtana Kiskonjokea kuormittavan veden määrä oli silmämääräisesti arvioituna pieni. Koska kaivoksen sivukivistä osa on luokiteltavissa happoa tuottaviksi jätekiviksi, olisi suositeltavaa tehdä tarkempaa selvitystä sivukiviläjityksen kemiallisesta nykytilasta ja kaivosalueen valumavesien ympäristövaikutuksista Kiskonjoen veden ja eliöstön tilaan. Selvityksessä tulee tutkia myös avolouhoksen ja maanalaisen kaivoksen ylivuotovesien kemialliset vaikutukset sivukivikasan kemialliseen tilaan.
Tärkeää on luoda perusteet ylivuotovesien puhdistukselle ja mitä reittiä puhdistetut vedet voidaan johtaa Kiskonjokeen. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla alueelle syntyneen pienen luonnonkosteikon leviämismahdollisuuksien edistäminen ja laajentuneen kosteikon vaikutusten monitorointi. Nykytilaselvitys antaisi paremmat edellytykset kaivosalueen mukaan lukien jätealueen kunnostustarpeen arvioinnille. Kunnostustoimien suunnittelu ja toteuttaminen edellyttävät ennakkoyhteydenottoa luonnonsuojeluviranomaiseen.
Suomen ympäristökeskuksen raportteja 12 | 2018
Wikipedia
Metsämontulla 9/2021
https://kaivostutkijat.blogaaja.fi/aijalan-kaivos/
Jälkisanat
Metsämontun kaivoksen voi laskea joukkoon Suomen kaivosteollisuuden vastuuttomuudesta. 70-luvulta lähtien kaivos on suoltanut ”lähdevettänsä” maastoon ja pohjavesiin asti. On täysin käsittämätöntä ettei viranomaiset tai muut vastuulliset tahot ole laittaneet asioita vastuulliseen kuntoon.
Satelliittikaivoksen ympäristövaikutukset eivät ole jääneet tähän, vaan iso (isompi) ongelmapesäke sijaitsee Aijalan rikastushiekkakasalla, joka lienee Suomen kaivoshistoria yksi karuimmista. Vastuullisuudessaan se pääsee häntäpäähän.
Kuka tästä vastaisi? Outokumpu? Miten olisi Kaivosteollisuus ry:n jäsenet pienet vastuullisuus talkoot?! Piikki auki ja asiat kuntoon. Katsotaan sen jälkeen niitä vastuullisuusraportteja ja kunnostusten BAT-teknologioita…
Tämän kaivoslähteen vedet tarjosi Kaivostutkijat
Jari
Mauritz Mäkelä
Metsämontun kaivoksella ei ole koskaan murskattu kaivannaisia. Sittemmin kaikki rakenteet purettu.