Paakkilan asbestiesiintymä on tunnettu jo varhaisina aikoina, sillä Juojärven seuduilta on löydetty kivikaudelta peräisin olevia saviastian sirpaleita, joissa on sideaineena asbestia.
Alkuaan Paakkilan alueen hankki omistukseensa vuonna 1900 perustettu Suomen Asbesti Oy. Vuosina 1901–1903 saksalainen Krusenberg louhi alueelta kiveä koemielessä, mutta toiminta loppui kannattamattomana. Seuraavaksi asbestia louhi 1907–1910 tanskalainen Smith & Co toiminimi, joka koetti myös rikastaa asbestia Tanskanniemeen perustamassaan rikastuslaitoksessa. Asbestikuitu ei kuitenkin ollut sopivaa yhtiön tarpeisiin ja rikastuslaitos purettiin.
Suomen Mineraali Oy osti Paakkilan alueen 1917 ja aloitti siellä sitten uudelleen asbestin louhinnan ja rikastuksen, joka jatkui sitten keskeytyksettä vuoteen 1975 saakka. Ensimmäinen rikastuslaitos valmistui 1920 ja se oli käytössä aina 1940-luvun lopulle saakka. Toinen tehdas rakennettiin 1931 ja se oli toiminnassa vuoteen 1950 saakka, jolloin se tuhoutui tulipalossa. Kolmas aputehdas valmistui 1938 ja se toimi päätehtaana vuodesta 1950 alkaen aina uuden rikastamon valmistumiseen saakka. Uusin rikastuslaitos valmistui 1956 ja se oli sitten toiminnassa aina kaivoksen sulkemiseen saakka vuonna 1975.
Paakkilasta louhittiin 1950–1970-luvuilla keskimäärin 15–20 000 tonnia asbestia vuodessa. Louhittu kivi pienittiin murskaajassa, kuivattiin ja murskattiin sitten kuulamyllyssä noin 10mm raesuuruuteen. Murske meni sitten seuloihin joissa kevyt asbestikuitu erotettiin siitä imurien avulla edelleen puhdistettavaksi ja lajiteltavaksi kuitujen pituuden mukaan. Lajitellut kuidut säkitettiin ja lähetettiin sitten eteenpäin muun muassa Suomen Mineraali Oy:n Tapanilan tehtaalle.
Vuonna 1959 kaivoksen omistajaksi tuli Paraisten Kalkkivuori Oy (myöhempi Partek). Kaivos oli aikanaan Euroopan merkittävin asbestikaivos ja sieltä louhittiin yhteensä 586 076 tonnia antofylliittiasbestimalmia
Nykytilanne
Kaivoksen kaksi avolouhosta sijaitsevat noin 100 metrin päässä toisistaan ja niitä yhdistää tunneli. Avolouhokset ovat nykyisin täyttyneet vedellä ja paikka on suosittu urheilusukelluskohde muun muassa kirkkaan veden ansiosta. Isommassa avolouhoksessa on kaivostoiminnan jäljiltä vielä pieni rautatievaunu, ajoramppeja ja muita pienempiä rakennelmia. Kaivoksen ympäristössä on edelleen maastossa pieniä määriä asbestia, joka saattaa pölytä kuivalla säällä.
Kaivoksella työskennelleillä henkilöillä on todettu keuhkomuutoksia, asbestoosia ja myöhemmin keuhkosyöpää. Miesten keskimääräinen elinikä Paakkilassa oli 1970-luvulla 57 vuotta, kun koko maassa se oli 67 vuotta.
Lähde: Wikipedia
Pari hyvää dokumenttia kohteesta löytyy Ylen arkistoista:
Ylen Elävä arkisto : Paakkilan asbestikylä, ohjelma vuodelta 1977
Ylen Elävä arkisto : MOT Uimakoulua asbestijärvellä, ohjelma vuodelta 1997
Ympäristö ja terveysvaikutukset
1970-luvulla asbestin terveydellisistä vaikutuksista kaivoksen työntekijöihin alkoi olla riittävästi kiistatonta näyttöä. Vuonna 1976 valtioneuvosto antoi päätöksen asbestin käytöstä aiheutuvien haittatekijöiden torjunnasta ja valvonnasta. Suomen ja Pohjoismaiden ainoa asbestikaivos suljettiin ja asbestinrikastus Paakkilassa lopetettiin vuonna 1976. Kesällä 1996 Paakkilan asbestikaivosalueen tilanne tuli pitkän tauon jälkeen esiin. Tuolloin huvila-asukkaiden keskuudessa heräsi epätietoisuus ympäristössä olevan asbestin haitallisuudesta.
Pohjois-Savon ympäristökeskus katsoi lokakuussa 1996 tarpeelliseksi teettää ympäristöministeriön rahoittamana tutkimuksen, jonka tavoitteena oli kartoittaa asbestin esiintyvyyttä maaperässä ja ilmassa Paakkilan ja Maljasalmen ympäristöissä. Asbestia sisältäviä kallioita esiintyy muuallakin lähialueilla, vaikka Paakkila ja Maljasalmi ovatkin ainoat kohteet, joissa sitä on teollisessa mitassa louhittu. Asbestipitoisia kallioita ja lohkareita esiintyy poikkeuksellisen runsaasti Tuusniemen, Outokummun, Kaavin ja Heinäveden kuntien alueilla, koska geologiset olosuhteet ovat siellä olleet erittäin suotuisat asbestin muodostumiselle.
Asbestijäte on jätelain mukaan luokiteltu ongelmajätteeksi. Ympäristöhaitta- alueiksi luokiteltiin jätelain mukaisesti ne alueet, joiden maaperä sisältää asbestikuituja. On kuitenkin tähdennettävä, että niin kauan kuin asbestikuidut pysyvät maassa, ne ovat ainoastaan ympäristöhaitta. Terveysriskin ne aiheuttavat vasta päästyään ilmaan. Ympäristöhaittaa määriteltäessä on täten keskeistä arvioida kuitujen mahdollista pääsyä maasta ilmaan eli pölyämisalttiutta. Kolme päätekijää vaikuttavat tähän eniten: kuitujen sijainti maassa, niiden määrä ja alueen käyttö. Tekijöiden merkitystä pölyämisalttiudelle on arvioitu ja lopullinen ympäristöhaitan suuruus ja alueiden luokittelu neljään haittaluokkaan on tehty näiden osatekijöiden yhteisarviona.
Paakkilan haitta-alueluokitus I-IV (ennen kunnistustöitä). Luokka I on arvioitu suurimman haitan omaavaksi alueeksi ja luokka IV pienimmän haitan alueeksi (katso teksti).
Luokka I
Ensimmäiseen ympäristöhaittaluokkaan kuuluvia alueita on Paakkilassa yhteispinta-alaltaan 3,8 ha. Tähän luokkaan kuuluvat
- jätehiekka-alueet (pölypenkat)
- 1,6 km:n matka tiestöä.
Alueiden tämänhetkinen tila sisältää terveysriskin, sillä asbestikuituja pääsee niiltä vapaasti ilmaan ja työsuojeluhallituksen turvallisuustiedotteessa annettu HTP-arvo, 0,3 kuitua/cm3 ilmaa, voi tietyissä oloissa ylittyä.
Luokka II
Toisen asteen haittaluokkaan kuuluvia alueita Paakkilassa on yhteensä 3,5 ha. Tähän luokkaan kuuluvat
- osat ranta-alueista, joissa asbestikuituja on runsaasti, joko rantavyöhykkeessä kuivalla maalla tai järven pohjassa matalassa vedessä
- jätekivialueet, jotka sisältävät rapautuvia antofylliittiasbestipitoisia kiviä
- antofylliittiasbestipitoinen louhosseinämä.
Luokka III
Ne kaivoksen keskeiset toiminta-alueet, jotka eivät kuulu edellisiin riskiluokkiin, sijoittuvat tähän luokkaan. Näiden alueiden maaperän pinnassa on runsaasti kuituja ohuen multakerroksen alla tai kasvillisuuden sitomana humuksessa.
Luokka IV
Pienimmän haitan luokkaan IV kuuluvat ne alueet, jotka sisältävät kohtalaisesti kuituja mutta eivät terveysriskin ylittävää määrää. Kuopio-Joensuu- tien varrella olevien asutusten pihapiirit kuuluvat tähän luokkaan ja samoin kohteet, joissa perusmaa sisältää luontaisesti runsaasti kuituja syvällä maassa.
Ympäristöperäinen asbestialtistuminen ja riskinarvio
Asbestista koituu mahdollinen terveysriski, jos asbestikuidut pääsevät maasta hengitysilmaan. Asbestikuidut ovat ohuita ja pitkiä ja siksi ne leijuvat ilmassa. Ohuet kuidut kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin, ja osa niistä jää sinne. Asbestikuidut eivät liukene vaan saattavat pysyä keuhkoissa kymmeniä vuosia aiheuttaen tulehduksia ja syöpää.
Maaperän luontaisia asbestipitoisuuksia ei ole totuttu pitämään riskinä eikä tiedostettu ongelmaksi. Maaperän asbestipitoisuuksia ei ole haitan arviointia varten aiemmin kartoitettu. Maaperän pintaosan asbestipitoisuudet ovat suuret Paakkilan ja Maljasalmen kaivosalueilla. Näiden alueiden ulkopuolelta valikoidusti tutkituista 62 maaperänäytteestä 23 näytteessä eli yli kolmasosassa havaittiin yli 50 000 kuitua/g maata. Näiden näytteiden asbesti on luontaista alkuperää eli mannerjäätikön toiminnan vaikutuksesta kalliosta irronnutta ja jäätikön alla kovassa paineessa jauhautunutta.
Maaperästä voi nousta asbestikuituja ilmaan, kun käsitellään maata esimerkiksi maan muokkauksen, kaivamisen, soranoton tai muun toiminnan yhteydessä erityisesti kuivalla ja tuulisella säällä.
Pienen Kaartrasen lammen sedimentin yläosan suuri kuitujen määrä viittaa siihen, että viime vuosina Paakkilan tielinjan kohdalla tehdyt maansiirtotyöt ovat aiheuttaneet asbestin uudelleen pölyämistä ja leviämistä ilmaan.
Itäsuomalaisilla on muuta väestöä runsaammin keuhkopussin molemminpuolisia kalkkeumia Tällaisten kalkkeumien yleisin syy on asbestille altistuminen. Keuhkopussin kalkkeumaplakkien yhteyttä keuhkosyöpään ei ole voitu osoittaa.
Kaivos- ja rikastustoiminnan aiheuttaman asbestikuormituksen haittojen minimoimiseksi esitettiin Paakkilan ja Maljasalmen alueille kunnostussuosituksia. Pahimmat asbestihaitta-alueet suositeltiin peitettäviksi riittävällä multakerroksella ja nurmettaviksi.
Lähde:http://fi.opasnet.org/fi/Asbesti
Kohteella 2017 ja 2018
Sininen laguuni keskellä Savoa. Päälouhos.
Varoittavia kylttejä. Kaikki asbestivaroitukset loisti kylläkin poissaolollaan…
Päälouhos toimii aktiivisena sukellusharratuskohteena.
”Avolouhoksen seinämät laskeutuvat pohjalle portaittain ja keskellä vettä on n. 30 metriä. Louhoksessa on yksi tunneli jonka suuaukko on n. 20 metrin syvyydessä. Tunneli johtaa n. 100 metrin päässä sijaitsevaan toiseen pienempään avolouhokseen. Tunnelin puolessa välissä on pieni sosiaalitila.
Muuta nähtävää louhoksessa on mm. rautatievaunu, auto, moottoripyörä sekä hissikuilun suuaukko, joka laskeutuu avolouhoksen reunalta syvälle maan uumeniin.”
Metsikön keskeltä löytyy sammaloituneita kiviä…
Aarteitako?
Vai itse asbestimalmia?
Sivukivialueet olivat sangen suurikokoisia, mutta veronmaksajien rahoilla maisemoituja. Alueelta löytyy silti rapautuneita kiviä ja asbestimalmikiveä.
Todettua asbestituotteita alueella:
- Asbestilaatat (katto, seinät, lattia; ulko- ja sisäpuolilla)
- Asbestirappaus
- Kermieristeet
- Paloeriste
- Maali (todennäköisesti)
- Muut levyt (luja-levyt seinässä, katossa, lattiassa)
- Julkisivulevyt
- Varttikatteet
- Betoniharkot (todennäköisesti)
- Mustaliima
Vanha murskaus- ja jauhatuspiste.
Asbestisiilo? Useamman sentin kerros harmaata pölyä. Tuskin on jauhettu vehnäjauhoja… Paljonkohan asbestikuituja täällä?!
Vanha asbestitehdas. Luonnollisesti vuorattu ympäriinsä asbestituotteilla…
Puinen toteemi? Ei asbestikiveä…
Ajanhammas on sammaloittanut tämänkin kaivoksen.
Jäläkijäkätykset ja mäkätykset
Entä se poliittinen korruptio? Partek sai Tuusniemen virkamiehien suosiollisella voitelulla kaavoitettua kaivosalueen rannoille loma-asuntotontteja. Tosin ei kerrottu, että asbestilietettä on rantojen pohjissa, ja muutoinkin alueen jälkihoito tekemättä. Saatiinko ketään vastuuseen?! EI
Järjestelmän kuppaus osa II. Veronmaksajat maksajat rahoittivat tämänkin alueen jälkikunnostuksen.
Jälkiseuraukset. Kansa maksaa ja kalliisti! Asbesti tappaa edelleen noin 1oo henkeä vuodessa. Asbestituotteiden kartoitukset remonttien yhteydessä, ja poispurkaminen maksaa miljoonia ja taas kymmeniä miljoonia… satoja miljoonia. Työllistävä vaikutus siis kehdosta hautaan… Tämä kaivos lienee Suomen yksi kalleimmista jälkikustannukseltaan vaikka kaikki asbestituotteet eivät olekaan tämän kaivoksen peruja. Omistusjärjestelyt ovat tavan mukaisesti olleet moninaiset. Kaivos oli lopettamishetkellä Partek:n omistuksessa. Valitettavasti vastuut eivät ole siirtyneet aikojen saatossa uusille omistajille!
Kaivostutkijat suosittelevat kohdetta kaikille asbestikartoittajille ja asbestiurakointia tekeville. Kaivostutkijat EIVÄT suosittele paikkaa viranomaistason tai Tuusniemen poliittisille henkilöille…
Tämän informaation tarjosi Kaivostutkijat
Jari ja Jarkko
