Kipsi ja fosfori
Siilinjärven fosforihappotehtaalla syntyy sivutuotteena noin 1,5 Mt kipsiä, kun apatiitti liuotetaan rikkihappoon. Kipsin läjitysalueen pinta-ala on noin 86 hehtaaria. Kipsin läjitysalue on luokiteltu tavanomaisen jätteen kaatopaikaksi.
Kipsin läjitysalueella on yhteisvaikutuksia vesistöihin kaivostoiminnan kanssa. Kipsin läjitysalueen suoto- ja valumavedet ja puhtaat ympärysvedet pidetään erillään läjitysaluetta kiertävällä kaksinkertaisella ojituksella. Läjitysalueen suoto- ja valumavedet kerätään läjitysalueen ja puhdasvesiojien välissä oleviin suotovesiojiin, jotka ulottuvat tiiviiseen maakerrokseen tai kallioon. Pohjoisessa läjitysalueen ja radan välissä pintavedet virtaavat radan vierusojaan ja edelleen kohti Särkilahtea sekä etelässä kohti Oulunlampea. Nilsiän tien ja radan vierusojiin päätyneet pintavedet virtaavat lopulta kipsinläjityksen pohjoiskulmalla radan ali ja kohti Särkilahtea. Vanhimmilta läjitys- ja kiertovesialtaiden alueilta voi aiheutua vesistökuormitusta Oulunlampeen sekä Sulkavanjärveen ja Sulkavansalmeen maaperän kautta vanhojen pohja- ja allasrakenteiden vuoksi.
Suojapumppausvesien laatu Kipsin läjitysalueen ja Sulkavanjärven välissä on seitsemän suojapumppauspistettä. Pumpatut vedet johdetaan kiertovesialtaille ja edelleen tehtaille prosessivedeksi. Suojapumppausvesissä on näkyvissä sulfaatin, fosfaatin ja fluoridin liukeneminen kipsistä niiden korkeina pitoisuuksina. Vesien pH on 5,0–7,5.
Pohjaveden laatu Kipsin läjitysalueen ympäristön maaperän vedet virtaavat pääasiassa kohti Sulkavanjärveä. Kulkeutumisreiteille olevista pohjaveden tarkkailupisteistä on todettu kohonneita sulfaatti- ja fosforipitoisuuksia. Läjitysalueen eteläpuolella sulfaatin pitoisuudet ovat selvästi alhaisempia. Fluoridipitoisuudet ovat olleet pohjavesinäytteissä alhaisia täyttäen talousvesiasetuksen laatuvaatimukset
Pintaveden laatu Fosforihappo- ja lannoitetehtaan kiertovesialtaiden sekä kipsin läjitysalueen vieritse virtaa Sulkavanoja, joka laskee Sulkavanjärven Särkilahteen. Toimintojen vaikutus näkyy vedenlaadussa Sulkavanojan tarkkailupisteessä. Sulkavanojan veden sulfaattipitoisuus on vaihdellut paljon. Vuosina 2005–2018 tammi- ja heinäkuussa sulfaattipitoisuus on vaihdellut välillä 50– 1 500 mg/l. Fluoridin suurimmat pitoisuudet (4,5 mg/l), on todettu ennen vuotta 2014, jonka jälkeen pitoisuus on ollut korkeintaan 1,5 mg/l. Veden ravinnepitoisuudet (P ja N) ovat vaihdelleet ja pitoisuuspiikkejä on ollut kaikkina vuodenaikoina. Fosforikuormitus on pääosin liukoista fosfaattifosforia, joka on helposti levien ja kasvien hyödynnettävissä. Vesi on ollut viime vuosina lievästi emäksistä ja pH on noussut hieman vuosien mittaan.
Lähde: YVA-selostus
Sivutuotteena syntyvälle kipsille on tehtaan historian aikana löydetty vain vähän käyttötapoja syntyneeseen määrään nähden. Kipsiä on tästä johtuen kasattu alueella olevalle loppusijoituspaikalleen toiminnan alusta alkaen. Siilinjärven Alpit saanut vuori koostuu arviolta 55 – 60 miljoonasta tonnista kipsiä.
”Vanhimmilta läjitys- ja kiertovesialtaiden alueilta voi aiheutua vesistökuormitusta Oulunlampeen sekä Sulkavanjärveen ja Sulkavansalmeen maaperän kautta vanhojen pohja- ja allasrakenteiden vuoksi.” Voi ja voi! Voi voi, kyllähän niistä aiheutuu vaikutuksia! Tällainen purkuputki suoltaa vettä Oulunlampeen. Sähkönjohtavuus koholla joka viittaa selvästi muuhunkin kuin puhtaaseen pintaveteen…
Oululampi kipsikasan vieressä on oikeasti merkittävässä määrin pilaantunut. Kemiran kirkastuskemikaalit ja hapettimet ovat olleet käytössä. Haitta-aineet löytyy lammen pohjasta.
”Fosforikuormitus on pääosin liukoista fosfaattifosforia, joka on helposti levien ja kasvien hyödynnettävissä”. Hassun hauska YVA-mietelauselma. Tarkoittaako, että tämä kaikki fosfori on vain hyväksi? Onko hieman vähättelyn makua tässäkin!? Näyttääkö Oulunlampi hieman… hassun väriselle? Entäpä Viereinen Sulkavanjärvi. Kevyttä rehevöitymistä.
Pasutekasa
Rikkihapon valmistuksen sivutuotteena syntyy vuosittain noin 250 000 tonnia rautaoksidia eli pasutetta (Fe2O3). Kemikaali- tai kuljetussäädösten mukaan sitä ei ole luokiteltu vaaralliseksi. REACH-rekisteröintiä varten tehtyjen tuoteanalyysien mukaan tuote ei sisällä vaaralliseksi luokiteltuja kemiallisia ainesosia yli niiden pitoisuusrajojen, jotka edellyttäisivät tuotteen luokitusta vaaraa aiheuttavaksi. Pasutteessa noin 65 % on rautaa. Läjitettävä pasute luokitellaan tavanomaiseksi jätteeksi.
Läjitysaluetta ympäröi kaksinkertainen ojitus. Läjitysalueen ulkopuoliset puhtaat pintavedet kerätään ulompaan ojaan ja johdetaan Kuuslahteen. Läjitysalueen valuma- ja suotovedet johdetaan sisempään pasutevesiojaan. Pasutteen läjitysalueen ja pasutevesiojan välissä on 10 m:n suojakaista. Vanhalla alueella pasutevesiojat ovat 0,5 m syvempiä kuin puhtaille pintavesille tarkoitetut ojat. Laajennusalueilla pasutevesioja ulottuu läjitysalueen pohjan tiivisterakenteen alapuolelle ja ojan ulkoreunan tiivisterakenne on ulomman keruuojan pohjan tason alapuolella. Rakenne estää näin pasutevesien joutumista Kuuslahteen.
Läjitysalueen suoto- ja valumavedet (noin 360 m3/d) kerätään kolmeen altaaseen, joiden yhteistilavuus on 58 000 m3 ja pumpataan rikkihappotehtaalle prosessivedeksi. Kolmas allas on laajennusalueen vesille.
Altaan pohja ja luiskat on tiivistetty moreenilla, jonka välissä on kalsiittikerros. Tiiviin kerroksen paksuus on 1,65 m. Uuden ja vanhojen altaiden väliin on rakennettu kallioon ulottuva 3 m leveä tiivistysura, jonka pohjalta kalliohalkeamat on tiivistetty. Altaan pohja ja luiskat sekä tiivistysura on tehty moreenista. Tällä estetään läjitysalueen käsittelemättömien vesien pääsy läjitysalueen ulkopuoliseen maaperään, pohjaveteen ja vesistöön.
Lähde: YVA-selostus
Ei liity suoraan kaivostoimintaan, vaan tehdasprosesseihin. Miksi siis käsittelemme pasutekasaa? No sateliittikuvien perusteella rantakaista näytti punertavan. Miksiköhän?
No vastaus löytyi rantapöheikön keskeltä. Vanha kuivunut purouoma on aikoinaan kuljettanut pasutejätettä mukanaan Kuuslahteen. Voi olla kaukaisia Kemiran peruja, mutta mielenkiintoista että asiat ovat ”unohtuneet” tälle tasolle.
Luonnonmukainen ”hiekkaranta”. Rannalla on myös punertavia rautasaostumista johtuvaa kirjavuutta. Monta kiloa on lipsahtanut Kuuslahteen ja sedimentoitunut järven pohjaan. Paljonpa ei YVA:ssa ole mainittu, että alueen yhdellä nurkalla pohjavedet ovat myös saastuneet. Pasutekasan alta olevista pohjavesistä puhumattakaan.
Nykyinen purkuoja suoraan Kuuslahteen. Veden sähkönjohtavuus oli selvästi koholla, joten ihan luonnonmukaista ”puhtaita purkuvesiä” ei tässä kyllä liiku. ”Läjitysalueen ulkopuoliset puhtaat pintavedet kerätään ulompaan ojaan ja johdetaan Kuuslahteen.” Mitäpä tähän toteamukseen sanoisi?
Tarkkailutiedot kertovat oja ”kolomosesta”, että pasutekasalta poistuu sulfaattia 5,7 t/v ja sinkkiä 229 kg/a Lähde vesikuormitusraportti 2019. Tämäkin on arvio! Mitä todellisuudessa tapahtuu mittausten välissä?! Tämän on täysin toimijan itsensä vastuullisuuden varassa. Paljonko on suotovedet ohi ojien?
Jätteiden käsittely
Siilinjärven kaivoksella tuntuu olevan melko runsas mahdollisuus penkata eri tavanomaisia ja muita jätejakeita alueelleen. Näistä muutamia poimintoja:
”Kipsin läjitysalueelle sijoitetaan kipsiä ja tehtaan vesien neutraloinnin sakkaa. N-laajennukselle sijoitetaan lisäksi tehtaan kemiallisen puhdistamon lietettä, kiertovesialtaiden ruoppausmassoja, tehtaiden kipsistä ja happoista jätteitä, kipsin ja happamien suolojen likaamaa metalli-, muovi ja puujätettä sekä fosforihapon valmistuksessa ja varastoinnissa syntyviä sakkoja. Kipsin läjitysalue on luokiteltu tavanomaisen jätteen kaatopaikaksi.”
”Pasutteen läjitysalue on luokiteltu tavanomaisen jätteen kaatopaikaksi. Alue koostuu vanhasta läjitysalueesta sekä laajennusosista. Vanha läjitysalue ei ole enää käytössä ja se on pääosin maisemoitu. Sillä ei ole pohjarakenteita eikä salaojitusta ja se liittyy laajennusalueisiin ilman eristävää siirtymärakennetta. Laajennusalueiden pohjille on rakennettu tiiviit pohjarakenteet ja salaojitukset. Pasutteen läjitysalue ja siihen kuuluvat vesienkeräily- ja varastoaltaat ovat tehtaiden koillispuolella. Pasutteen läjitysalueen likaisen pasutteen alueelle sijoitetaan pasutteen likamaa metalli-, muovi- ja puujätettä (jätenimike 06 09 03) viiden vuoden keskiarvona laskettuna vuosittain 10 t.”
”Vaarallisen jätteen kaatopaikka Asbestijätteen (jätenimike 17 06 04) sijoituspaikka on luokiteltu vaarallisen jätteen kaatopaikaksi. Asbestin purkutyöt tekee urakoitsija työsuojeluviranomaisten vaatimalla tavalla. Asbestijäte pakataan muoviin. Kaatopaikalla se peitetään välittömästi. Asbestin ajoista täytetään sisäinen vaarallisten jätteiden siirtoasiakirja. Asbestipitoista jätettä syntyy viiden vuoden keskiarvona laskettuna vuosittain 19 t.”
Lähde: YVA-selostus
Tyylinäyte jätteiden penkkamisesta. Olisikohan Yaran, kun löytyy logot ja kaikki tästä kuvasta…
Jos esittäisimme validin kysymyksen jätteistä Yaralle, ei tarkkaa vastausta todennäköisesti tulisi. Miksi? Koska Kemiran aikana, ja tapana, on jätettä todennäköisesti dumpattu kipsi- ja pasutekasoihin X määrä. Tätä määrää tuskin kukaan tietää.
Huhut kertovat sentään, että urakoitsijoita on jopa velvoitettu kaivamaan penkkaan ajettuja jätteitään pois kasoista, jos niitä sinne on päätynyt.
Mitä sanoo jätelaki ja Yaran toimintaohjeet:
Mitenkähän tämäkin on niin ristiriidassa. Sanat ja teot ei kohtaa! Tämä nyt koskee ensisijaisesti massiivista kipsin, rikastushiekan ja sivukiven määrää.
Jälkisanat ympäristövaikutuksista
Edellä mainitusta listasta puuttuvat mm. melu, pöly, maisemavaikutukset ja sosiaaliset haitat. Esimerkiksi Yaran toimipaikkaa koskevia kuntalaisten yhteyden ottoja on viime vuosina tullut kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle eniten liittyen kaivostoiminnan aiheuttamaan meluun. Myös sosiaaliset haitat alkavat olemaan merkittävä tekijä tulevaisuudessa, sillä Yara suunnittelee kaivoksen laajenemista Siilinjärven keskustan suuntaan.
Yara Siilinjärven ympäristöasioista puhutaan liian vähän. Työpaikat ja investoinnit tuntuvat kiinnostavan suurata yleisöä enemmän. Satoja miljoonia euroja sijoitetaan tuotantoon, mutta ympäristöasioita kyllä suoraan sanottuna tehdään ”tuotannollis-taloudellisten”-periaatteiden mukaan. Eli halvimmalla sallitulla menetelmällä. Ja sallitut menetelmät (BAT) ovat tässä maassa varsin väljät.
Suotovedet ovat hieno esimerkki, kuinka BAT-tekniikat eivät teoriassa eikä käytössä eikä viranomaistasolla kohtaa. Satoja miljoonia on investoitu tuotantoon, mutta suotovesille ei sitten ei oikeastaan mitään. Suotovedet eivät ole mikään pieni asia! Mustin altaalta noin 1,5 miljoonaa kuutiota vuodessa! 1 500 000 000 litraa vuodessa. Ikuisesti! Kyllä siinä sivussa kulkee liuennutta haitta-ainetta, kuten rikastuskemikaaleja, sulfaattia ja uraania. Syytkin löytyvät loputtomasta raporttikasasta. ”Teknillis-taloudellisien” syiden vuoksi suotovesien käsittelyä ei tehdä. Verottaisihan aktiivinen suotovesien käsittely miljoonia euroja vuodessa. Eli talous ja työpaikat menevät edelle…
Outoa erivapautta edustaa myös ”veroton” jätejakeiden penkkaus. Saako tuotannosta syntyvää jätettä tehdä loputtomasti (kipsi, rikastushiekka, sivukivi jne.)? Kemiran aikojen jätteet ja perintö olisi myös oleellista; mitä kaivosmörköjä kasoihin onkaan penkattu. Valtiollisen Kemiran peruja löytyy muualtakin (teollisuustoiminta) mm. Vaasan Pukinjärvi lienee yksi Suomen saastuneimmista järvistä, ja vastuuta kunnostamisesta on kierrelty ja kaarreltu vuosikausia. Vuorikemia Oy (myöhemmin Kemira) Porin titaanioksiditehdas päästi mereen vuosittain kymmeniä tuhansia tonneja rautasulfaattia ja rikkihappoa sekä raskasmetalleja ilman että toimintaa valvottiin. Kun sen saastepäästöt saatiin kuriin niin tilanne alkoi parantua. Valtakunnallista julkisuutta saivat paikallisten kalastajien verkoistaan löytämät ”silmättömät silakat”, minkä ansiosta päästöihin myös lopulta alettiin kiinnittää huomiota. Tuskin Siilinjärvi on poikkeus.
Kokoonsa nähden Yaran kaivoksen ympäristövaikutukset eivät ole sieltä pahimmasta päästä. Tämä johtuu pääasiassa malmin laadusta, joka ei suuressa määrin tuota happoa tuottavaa jätekiveä. Mutta kaivannaisjätettä tulee. Ja tulee paljon! Noin 3,6 % malmi vaatii suunnattomasti louhintaa, jonka sivuvirtana syntyy melkoinen määrä rikastushiekkaa ja sivukiveä. Tuotannosta virtaa taas huima määrä kipsiä ja rautapasutetta. Onko maksuttoman jätteen tuottaminen itse oikeus? Saako sitä tuottaa rajattoman määrän ja kasata se kaivosalueelle? Esimerkiksi kipsin osalta hyötykäyttö on minimaalista, vaikka sitä taitavasti markkinoidaan myös suureellisesti ”pellon parannus materiaalina”. Totuus on, että hyötykäyttö on erittäin vähäistä. Pitäisikö näiltä osin tulevaisuudessa vaatia hyötykäyttövaatimus, jota jäteverolla ohjataan. X €/kg vaatisi hieman ohjaamaan kaivannais- ja tuotantojätteiden hyötykäyttöä. Mutta tämä nyt ei poliittisesti ole realismia, sillä akkumineraalistrategiahan siitä kärsisi pahasti…
Rikastushiekka ei sisällä paljon haitta-aineita (näin väitetään), mutta tämä on toisaalta melko absurdia. Esimerkiksi tuhannet kilot uraania kiintokalliossa on täysin eri asia kuin tuhannet kilot uraania jauhettuna hienoksi hiekaksi, joka sade- ja pintavesien kautta pääsee rikastuttamaan Suomen luontoa ja eläimistöä. Sama pätee rikastuskemikaaleihin: sulfaattiin ja nonyylifenolietoksylaatteihinkin. Perusajatus, joka on pahasti pielessä lähes kaikissa YVA-selostuksissa. Eihän Talvivaaran n. 400 000 kg vuodessa uraania tule näkymään pitkällä aikavälillä misään, kun pitoisuudet ovat pienet…
Siilinjärven kaivoksen suuri koko luo kuitenkin omat haasteensa. Samaa voi sanoa ympäristövaikutuksista. Sulfaatin määrä vesistöön on karkeasti 3-4 henkilöauton painon verran PÄIVÄSSÄ! Ei siis puhuta mitenkään pienistä määristä. Joissakin sanamuodoissa paistaa selvästi VÄHÄTTELEVÄ maku ympäristövaikutuksista, kuten YVA-selostuksen ”voi”,”saattaa” ja ”taloudellis-teknisestä syistä” sanamuodot kertovat . Puhdasta kaivosta ei ole eikä koskaan tule olemaankaan. Onko BAT-teknologiat sivuutettu työpaikkojen varjolla, vaikka näitä on olemassa. Menevätkö työpaikat ”taloudellis-teknisten” syiden vuoksi etusijalle. Myös lupakäytännössä!? Mitenkä tässä suhteessa voidaan tulkita vesipuitedirektiiviä, kun rikastusainekemikaalit ovat sedimentoituneet Kuuslahteen ja sulfaattia tuutataan samaa rataa järveen?
Viimeinen 4.s osa käsittelee kaivoksen laajentamiseen liittyvää tietoa, ja sen aiheuttamia kysymyksiä. Miten kaivoksen loppuun sulkeminen hoidetaan? Tutustumme myös, miten kaivostoiminta jännästi lisää luonnonmonimuotoisuutta…
Tämän informaation ja mielipiteen tarjosi Kaivostutkijat
Jari, Jarkko ja Andrus
