Perustiedot:

Makolan nikkelikaivos sijaitsee Nivalan Makolassa ja se oli toiminnassa 1941–1954. Kaivos tuotti nikkeliä ja kuparia.

Malminetsintää harrastanut pienviljelijä Kusti Ainasoja (1895-1950) löysi heinäkuussa 1936 Makolan läheltä serpentiinikiven josta hän lähetti malminäytteitä Geologiselle toimikunnalle. Näytteiden perusteella Makolan malmio löytyi seuraavana vuonna ja samalla löydettiin myös Hituran nikkelimalmio noin kolmen kilometrin päästä Makolasta.

Makolan kaivoksen rakennustyöt aloitettiin 1940 ja malmintuotanto pääsi alkamaan 1941. Kaivos oli toiminnassa vuoteen 1954 saakka. Malmin louhinta alkoi avolouhoksesta mutta jo 1941 aloitettiin 220 metriä syvän tuotantokuilun rakentaminen. Kaivoksen toiminta päättyi 1954 kun käyttökelpoiset malmivarat oli louhittu loppuun. Kaivoksesta tuotti toiminta-aikanaan yhteensä 44 064 tonnia nikkeli-kuparirikastetta.

Kaivoksen tuotantorakennukset purettiin toiminnan päätyttyä. Tuotantokuilu suljettiin betonikannella ja ympäröitiin metalliaidalla. Kaivoksen yhteydessä ollut avolouhos on nykyisin täyttynyt vedellä. Kaivoksen rikastushiekkavarasto on myös jäljellä ja sitä on käytetty rallicrossi- ja moottorikelkkaratana.

Kaivoskylän rakennukset myytiin Nivalan kunnalle ja siellä toimi jonkin aikaa ammatillinen kurssikeskus. Myöhemmin asuintalot myytiin yksityisille ja niistä muutama on vielä asuinkäytössä.

Lähde: wikipedia – Makolan kaivos

 

Makolan kaivos oli Suomen ensimmäinen nikkelikaivos. Kaivos toimi vuosina 1941–48 ja korkean nikkelin hinnan vuoksi uudelleen vuosina 1951–54. Kaivoksen omistaja oli Outokumpu Oy. Malmia louhittiin avolouhoksesta ja maanalaisesta kaivoksesta.

1940-luvulla louhittu malmi sisälsi arviolta 0,81-1,03 % Ni ja 0,42 % Cu. 1950-luvun alussa inventoitu malmiesiintymä sisälsi 0,86 % Ni. Malmimineraaleina oli magneettikiisua, kuparikiisua ja pentlandiittia. Harmemineraalit koostuivat pyroksenista, biotiitista, kloriitista, talkista, oliviinista, tremoliitista ja kalsiitista.

Kokonaislouhinta oli noin 430 000 tonnia. Rikastetun malmin määrä oli noin 413 000 tonnia. Jätealue sisältää noin 380 000 tonnia rikastushiekkaa.

Rikastushiekan läjitysalue (12 ha) on avolouhoksen läheisyydessä suoalueelle padottuna (Kuva 20). Alkupato on ilmeisesti rakennettu moreenista ja korotukset tehty karkeasta rikastushiekasta. Outokumpu Oy:n tekemän arvion mukaan rikastushiekka sisältää 0,15 % Ni, 0,10 % Cu ja 3,7 % S (Saari 1994). Rikastushiekan pintaosa on hyvin voimakkaasti rapautunut ja värjäytynyt suurelta osin ruskeaksi rautasaostumista (sulfaattipitoisia Fe oksihydroksideja) ja pieneltä osin vaalean harmaaksi Mg-sulfaatista, kipsistä ja silikaattien rapautumistuotteista . Havaintojen perusteella rikastushiekka voidaan luokitella happoa tuottavaksi kaivannaisjätteeksi. Kaivosalueelle ei ole läjitetty sivukiveä. Todennäköisesti sivukiviä (0,017 Mt) on käytetty maarakentamiseen (tiepohjana) ja myös maanalaisten louhostilojen täyttönä.

Kaivosalue sijaitsee sora- ja hiekkamoreenikerrosten päällä. Rikastushiekan läjitysalue sijoittuu avolouhoksen luoteispuolelle hiekka- ja soramoreenikerrosten päälle ja osittain saraturpeelle

Kaivosalue kuuluu Kalajoen pienvaluma-alueeseen. Kalajoki on läheisin vesistö. Se sijaitsee noin 3 kilometrin päässä kaivosalueesta. Kaivosalueen lähellä on pohjavesialue. Rikastushiekan läjitysalueen ympärillä on ojia, joihin kulkeutuu mahdollisesti pintavesien lisäksi jätealueen suotovesiä. Ympärysojasta valumavedet kulkeutuvat ojaa pitkin Kalajokeen.

Makolan kaivosalueen rikastushiekan jätealueen kemiallista tilaa ja ympäristövaikutuksia on tutkittu vuonna 1994 GTK:n toimesta Outokumpu Oy:n tilauksesta (Sipilä 1994c). Kairaushavaintojen mukaan jätealueen pintaosa oli hapettunut noin metrin syvyydelle ja hapettuneen pintaosan alla rikastushiekka oli lähes muuttumatonta (paksuus 7 m). Jätealuetta ei ole peitetty ja se on suurelta osin kasvipeitteetön . Männyn taimia kasvaa laikkuina. Jätealueella ajetaan moottoriajoneuvoilla, mikä hidastaa kasvillisuuden leviämistä alueelle. Hapettuneen pintaosan rikastushiekan vesiuute oli hapanta, pH <3,5. Hapettuneissa osissa magneettikiisu oli rapautunut kokonaan ja korvautunut rautaoksidisaostumalla. Muita sulfideja oli rapautumattomina hyvin vähän. Voimakkaimmin hapettuneista osista olivat osittain liuenneet pois rikki, nikkeli, kupari, koboltti ja mangaani. Hapettumaton rikastushiekka (pH>5) sisälsi sulfideina pääasiassa magneettikiisua, ja pieninä pitoisuuksina kuparikiisua, rikkikiisua, magnetiittia ja pentlandiittia. Silikaattimineraaleina olivat serpentiini, talkki, maasälvät, amfiboli, pyrokseni ja biotiitti. Makolan jätealueen ympäristön vesien tilaa on tutkittu hyvin vähän. GTK:n vuoden 1994 selvityksen mukaan jätealuetta reunustavassa purossa Ni-pitoisuus oli jätealtaalta 50 metrin päästä otetussa vesinäytteessä 0,67 mg/l (pH 5,9) ja 700 metrin päästä otetussa vesinäytteessä 0,70 mg/l (pH 6,1). Heikkisen et al. (2002) tutkimuksessa Ni pitoisuudet olivat jätealtaan vieressä Makolanojassa hyvin samalla tasolla ollen 0,5 mg/l (pH 5,8). GTK:n tutkimuksissa avolouhoksen veden Ni-pitoisuus oli 0,013 mg/l (pH 5,9) ja taustakohteen ojaveden 0,003 mg/l (pH 6,1). Sulfaattipitoisuudet vaihtelivat jätealuetta reunustavassa purossa välillä 200-225 mg/l, kun louhoksen sulfaattipitoisuus oli 10, 4 mg/l ja taustaojaveden 3,6 mg/l. Puroveden Cu- ja Co-pitoisuudet vaihtelivat 0,03-0,04 mg/l (taustapitoisuus 0,001-0,002 mg/l). Rikastushiekan jätealueen pohjarakenteena on osassa aluetta tiivistynyt turve ja osassa aluetta moreeni. Tiivistyneessä turpeessa oli metalli- ja rikkikertymiä viitaten turpeen metalleja pidättävään ominaisuuteen. Sen sijaan pohjan moreenissa ei havaittu metallikertymiä, mikä voi viitata metallien kulkeutuvan pohjaveteen. Jätealueen ympäristön suoturpeessa ja purojen purosedimenteissä oli metalli- ja rikkikertymiä valumavesien kontaminaation aiheuttamana. Pölyjen leviäminen näkyi sammalten ja metsähumuksen Ni-, Cu-, Fe- ja Co-kertyminä noin 200 metrin etäisyyteen jätealueesta.

Jätealueen kunnostustarpeen arviointi edellyttäisi rikastushiekan kemiallisen laadun ja ympäristön pinta- ja pohjavesien nykytilan päivitystä. Vuonna 1994 tehty selvitys osoittaa peittämättömällä jätealueella olevan ympäristöön suotovesi- ja pölyvaikutusta. Tulokset viittaavat myös jätealueen valumavesien ympäristöä happamoittavaan riskiin.

Lähde:GTK arkistoraportti 46/2015

Kohteen sijainti:

Kohde sijaitsee Nivalassa Makolan kylässä.

Lähde:GTK arkistoraportti 46/2015

Ilmakuvaa alueesta (linkki: kuva Jari Jyrkkä)

Kohteeseen tutustuminen:

Kohteeseen tutustuttiin elokuussa 2017. Tutustuminen käynnistyi läheiseltä kappelilta, joka sijaitsee viereisen Hituran kaivoksen rikastushiekka altaiden vieressä. Hituran kaivoksen tilanteesta julkaisemme erillisen artikkelin tulevaisuudessa.

Polkupyörällä pääsi metsätietä pitkin Makolan kaivoskylän viereen, ja edelleen louhos alueelle. Yllä olevasta näkyy, että louhos on täyttynyt vedellä, ja ympärysmaasto metsittynyt.

Louhoksen vieressä sijaitsee varsinainen jätealue ns. rikastehiekka-alue, jonka koko on lähdetietojen mukaan 12 hehtaarin luokkaa. Aluetta on ”uusiokäytetty” enduroratana. Karu maasto, jossa ei juurikaan kasvillisuutta lukuunottamatta mäntylaikkuja sielä täällä. Kuva kertokoon 50 vuoden kasvutahdista…

Rikastehiekan pölyämistä ei tapahtunut, koska oli hieman kostea keli. Alueella oli aistittavissa selkeä rauta- tai rikkiyhdisteiden ominaistuoksu.

 

Alueen keskellä on pari pienempää lammenpohjaa. Tutkimushetkellä melko kuivia. Sateella varmasti lammikoituvat, ja näin ollen suodattuvat ajan saatossa rikastehiekkakasan läpi.

Paakkuuntunutta rikastehiekkaa.

Enduron lisäksi alueella on muutakin harrastetoimintaa… Onkohan rikastehiekkaa rikastettu lyijyhaulien muodossa?

Rikastehiekka-alueelta purkava oja. Onko terveen näköistä ojavettä?

Rikastushiekka alueen ulkopuolella ojavesissä oli havaittavissa epäpuhtaita pintavesiä, ja rikastehiekan väristä sakkaa.

Metsäojitus, ja kultainen noro… Suo suodattaa?

Maastosta löytyi vähäisessä määrin vanhaa jätettä, ja merkkejä vanhoista rakennuksista.

Mikä on Coca Colan PH? Wikipedian mukaan vastaus Coca-Colan PH-arvo on 2,56, eli hyvin hapan. Happamampi kuin alueen pahimmat vedet…

Ruosteinen peltiämpäri

 

Kaivosalueen reunalla sijaitsee vanha kaivoskylä. Ainakin puolet rakennuksista vaikutti olevan autioita. Toisaalta toisessa puoliskossa näytti olevan edelleen vireää asutusta.

Lisäinformaatio

Lisäinformaationa löyty vuodelta 1997 tehty GTK tutkimusraportti ”Makolan kaivoksen rikastamon jätealueen kunnostussuunnitelma” (KA 61/97/3). Alueen jätealueen ongelmien laajuutta on tutkittu maa- ja vesinäyttein, sekä tehty riskianalyysi ja 3 vaihtoehtoista kunnostustapaa.

Tutkimusten ympäristövaikutusten yhteenveto:

  • Rikastehiekan pöyämisvaikutus on noin 200 m alueen ulkopuolelle raskasmetellit mm. rauta, nikkeli, kupari, koboltti.
  • Jätealueen vaikutus näkyy selkeästi purkupuron pohjasedimenteissä. Raskasmetallipioisuudet ovat poikkeuksellisen suuria.
  • Puron kohonneet pitoisuudet näkyvät selvästi useamman kilometrin päähän jätealueesta. Pahimmat alueet ovat 1-2 km jätealueesta.

Kunnostustoimena on todettu jätealueen muotoilut ja peittäminen sekä suoto-ojien kunnostus. Yhtenä vaihtoehtona on esitetty rikastehiekan sijoitus vanhaan louhokseen. Eri vaihtoehdoille on esitetty kustannusarviot, jotka olivat 1997 tasolla 550 000-900 000 mk. Kunnostussumman tosin voinee jo vaihtaa vähintäänkin euroiksi, ja tämäkään tuskin riittänee…

Johtopäätökset:

Suurinpana ihmetyksen aiheena kyseisessä kohteessa ei ole suinkaan se, että jätealue saastuttaa lähialuetta. Vaan se ihmetys, että aluetta ei ole saatu yli 60 vuoden aikana perattua yhtään parempaan kuntoon!?! Onko valvovat viranomaiset ja kaivostoiminan harjoittajat täysin edesvastuuttomia. Ihmetyttää myös viranomaistoiminan taso. Tutkimuksia on tehty, ja aivan päivänselvästi todettu, että jätekasa-alue on ongelma. Mitä tehdään? ei sitten yhtään mitään, kuten 90-luvun tutkimukset osoittavat. Entä Outokumpu Oy:n vastuu asiasta? vai onko vastuu siirtynyt kaivosvaltauksen tekijälle eli Beldevere Oy:lle, joka muuten on konkurssissa… Tähän yhtiön ympäristövastuut ovatkin siirtyneet Hituran kaivoksen osalta lopulta veronmaksajien vastuulle… Hituran kaivoksesta ja Beldeveren asioista on suunnitteilla oma artikkelinsa.

Kuten aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, rikastehiekka luokitellaan happoa tuottavaksi kaivannaisjätteeksi.  Myös metallien liukenemista pohjaveteen on todennäköisesti tapahtunut, ja raskasmetalleja valuu lähiojaan sateiden mukana enemmän tai vähemmän. Alue sijaitsee soisen maa-alueen keskellä, joten onneksi pahimmat ja enimmät saasteet jäävät kuitenkin kaivoksen lähialueelle.

Mutta pitäisikö alueelle jo tehdä jotain? Häh!?

 

Tämän informaation tarjosi Kaivostutkijat

Jari