Maamme kvartsiittialueet valittiin 60-luvulla ensisijaiseksi uraanietsinnän tutkimuskohteeksi. Tämän työn tuloksena löytyivät vuoden 1965 syksyllä ensimmäiset lohkareet Ylläksen Kesänkitunturilta, ja vuoden 1966 aikana sitten paikannettiin uraanipitoisia lohkareikkoja tunturirakassa Kesängin luoteisrinteeltä puurajan vaiheilta.

Lohkaretihentymien yhteyteen porattiin kevättalvella -67 yhteensä 58 pystyä n. 30 m syvyistä reikää.  Kairausrei’istä otettiin soijanäytteitä metrin välein ja reiät luodattiin geigermittarilla. Muutamissa rei’issä tavattiin heikko mineralisaatio, jonka perusteella v. 1969 kesäkuussa aloitettiin uudet kairaukset. Ensimmäiset reiät lävistivät uraanimineralisaation, minkä pitoisuus vastasi hyvin lohkareista saatua keskipitoisuutta n. 0,05 % uraania. Vuonna 1969 kairattiin 15 reikää, yhteensä 2059 m. Mineralisaatio tavattiin lähes kaikissa rei’issä mutta pitoisuus useimmissa näistä oli varsin alhainen ja ”malmi” hajanainen.

Vuoden 1970 kairausohjelma suunniteltiin niin, että kahden tavatun uraanikonsentroituman koosta ja laadusta saataisiin kutakuinkin luotettava käsitys. Edellinen tavoite jäi saavuttamatta, mutta laadusta saatu kuva vastannee likimain todellisuutta. Parhaat analyysit ovat 0,3 %:n paremmalla puolella, mutta hajanaisuudesta ja epähomogeenisuudesta johtuen keskipitoisuus jäi vaatimattomaksi. Vuonna 1970 kairattiin 18 reikää, 3545 m. Kairausalue on noin 0,9 km pitkä ja uraanipitoisien vyöhykkeiden väliä on pari sataa metriä. Syvyyssuunnassa on mineralisoitumaa tavattu vielä 150-200 metrin syvyydellä tunturin pinnasta.

Lokakuun 1970 loppuun mennessä on Kesänkitunturilla kairattu 33 reikää , yhteensä 5605,42 m. Outokumpu malminetsinnän malmiarvio on kahdessa lähekkäin sijaitsevassa vyöhykkeessä noin 1,16 Mt, U-pitoisuus 0,066%. Lisäkairaukset a. o. vyöhykkeisiin todennäköisesti lisäisivat tunnettujen malmivarojen määrää. Vuonna 1972 arvio oli nostettu jo 1,4 Mt:iin, 0,065% (joka vastaa 910 t puhdasta uraania).

Lisätutkimuskaavailut

”Esiintymän tutkimuksia on erittäin paljon vaikeuttanut tunturia peittävä kvartsiittirakka, sen alla olevat hiekkakerrostumat ja edelleen pakkasrapautunut tunturin pinta. Irtomaan vahvuus on 4-20 m ja in situ-rapautuma 30-70 m. Tästä syystä kairaus on ollut hidasta ja kallista; Lisäksi on kustannuksia lisännyt se, että
kairausaikaa on vuodessa vain 4-5 kk.

Vaihtoehtoiseksi tavaksi ehdotetaan maanalaisista tiloista kairaamista, jolloin
– voidaan kairausta jatkaa myös talvella
– vältytään kalliilta maakairaukselta
– vältytään rapautuneen osan semennoinnilta
– päästään tavoitteeseen lyhyemmillä rei’illä

Tunnelin ajosuunnitelma

Suunniteltu tunneli aloitettaisiin Kesänkitunturin pohjoisrinteeltä, läheltä Hangasojaa, korkeudelta 320 m merenpinnan yläpuolelta. Tunneli seuraisi lähes malmiaiheiden kulkusuuntaa, painuen alussa vinoperänä tasolle 300 ja siitä eteenpäin vaakatunnelina. Tunnelista ajettaisiin kaksi poikkiperää lävistämään tunnetut malmiaiheet. Tunnelin kokonaispituudeksi tulisi 1350 m. Tunneli olisi käsityksemme mukaan edullisin ajaa sen kokoisena, että kuorma-autokalustolla voitaisiin hoitaa ajoaikana louheen poiskuljetus. Tämä koko antaisi mahdollisuuden ajaa myös näytteeksi louhittavat malmimäärät suoraan maan alta lähimmälle rautatieasemalle. Lisäksi, jos malmeja joskus ruvetaan louhimaan, palvelisi tutkimustunneli sinänsä osana kaivoksen avausta. Tunnelityön sekä siihen liittyvien työmaatien ja sähkölinjan kokonaiskustannukset olisi n. 2,4 milj. mk.

Työn vaatima kokonaisaika on noin 1,5 vuotta. Mikäli työhön ryhdyttäisiin kuluvana syksynä, olisi työmaatie ja sähkölinja tehtävissä syksyn kuluessa. Varsinainen tunnelin avaus sekä ajo olisi edullisinta aloittaa seuraavana keväänä (1972). jolloin työ olisi valmis syksyllä 1973.”

Lähde: GTK HAKKU
OUTOKUMPU Malminetsintä Oy: raportteja 70-luvun alusta.
Kesänkitunturin uraaniaiheiden jatkotutkimuksista.

Kesänkitunturilla 6/2020

Koronaepidemia on sulkenut keväällä ja kesällä 2020 Suomen ulkomaanrajat. Näin ollen kansalaiset ovat sankoin joukoin päätyneet retkeilemään puhtaan luonnon helmaan, ja erityisesti kansallispuistoihin. Ylläksen Kesäkitunturinkierros on yksi suosituimmista retkeilyreiteistä Ylläksellä. Huikeat näkymät aina Pallastunturille asti. Kesänkitunturin historia olisi voinut olla toisenlainen…

Kaivostutkijat helteisenä kesäkuun päivänä tuntureilla. Uraaniesiintymä on takana näkyvän kivikon alalaidassa.

Pienen etsinnän jälkeen uraanipitoisia lohkareita löytyi kuin löytyikin.

Uraanipitoiset lohkareet erottuivat  muista lohkareista pääasiassa hieman punertavista raemuodoista.

Kaivostutkijoiden kahvitaukopaikka, joka muuten osoittautui uraanipitoiseksi kivilohkareeksi. Suurimat säteilyarvot olivat 0,7 mikrosievertiä/h, kun normaalitaustasäteily alueella oli noin 0,15 luokkaa.

Jälkisanat

50-luvulla alkanut, ja 60-70-luvuilla jatkunut valtiollinen strateginen uraaninetsintä on ollut varsin mielenkiintoista. Muistijälki ei silti puolitu uraaninlailla, ja on syytä nostaa esille uraanikairauksiin liittyvät ongelmat.

Ylläksen alueella on tehty paljon kairauksia. Vaikka tässä yhteydessä emme etsineet tai löytäneet vanhoja kairareikiä, on aikakauden tuntien uraanipitoista kairaussoijaa jätetty maastoon. Uraanin pitkä puoliintumisaika on siis jättänyt alueelle näkymättämän perinnön. Puhdas tunturivesi voikin sisältää ravintoketjussa etenevän perinnön. Tosin kaivosintoilijoiden puolustukseksi voi todeta, että uraanialueilla uraania on kallio- ja maaperässä, ja se voi liueta veteen. Näin pohjavesissä on geogeenistä-, eli luontaista alkuperää olevaa uraania. Toinen kuultu puolustusfraasi kairauksista nojautuu porakaivoihin. ”Kun tavallisia porakaivoja kairataan, kaikki jäte jää maahan, olipa siinä uraanimalmia tai ei. Ihmiset juovat kaivosta tulevan veden kysymättä onko siinä radonia vai ei”.

Oli niin tai näin. Porauksista ja malminetsinnästä jää aina jälkiä. Täysin puhdasta ja ekologista kairausta tai kaivosta ei ole olemassa! Kairaussoija on tässä tapauksessa vaarallista jätettä.

Ylläksen onneksi uraanikaivosta ei tullut. Tarkkaa tietoa tästä ei lähdeaineistosta valitettavasti paljastunut. Mittakaava olisi kuitenkin ollut niin merkittävä, että Ylläksellä olisi suurella todennäköisyydellä merkittävä saastumisongelma uraanista johtuen.

Talvivaaran uraanin keskipitoisuus mustaliuskemalmissa (0,0017 %).  Näillä pitoisuuksilla ja tuotantomäärillä (20 Mt/vuodessa) Talvivaarassa muodostuu sama uraanimäärä noin 3:ssa vuodessa kuin Kesängin malmiarvio oli (910 t puhdasta uraania).

Paikalliset korostavat ympäristövaikutusten lisäksi malminetsinnän sosiaalisia puolia: valtaus ja kaivoksen mahdollisuus eivät ole imagovaltti Ylläkselle ja sen olemassa oleville yritystoiminnoille. Tästä huonona esimerkkinä toimii Hannukainen Mining:n rautakaivoshanke Ylläksen välittömässä läheisyydessä.

Myös valtiollinen strategia nojautua tällä kertaa akkumineraaleihin onkin enemmän ajankohtaista. Onko akkumineraalit enemmän mahdollisuus vai kaivosklusterin taitavaa aivopesua? Poliitikot ainakin ovat nielleet syötin koukkuineen päivineen.  Jatkammeko kultaisen 60-luvun viitoittamalla uraanistrategian jalanjäljillä vain sillä erotuksella, että sana on vaihtunut akkumineraaleihin.

Valtion kirstu Talvivaaraan on pohjaton, ja saastuttaminen saa jatkua!!!

Terrafamelle uusi rahoituspaketti omistajilta – valtio sitoutuu pääomittamaan kaivosyhtiötä noin 80 miljoonalla eurolla- Paketilla pyritään varmistamaan, että akkukemikaalien tuotanto Sotkamossa käynnistyy.

Yle 28.8.2020

Tämän puhtaan uraani- ja akkumineraalihypetyksen tarjosi Kaivostutkijat

Jari ja Jarkko