Luikonlahdella 5/2019 ja 9/2020

Kaivostutkijat palasivat Luikonlahden maastoon keväällä 2019 ja syksyllä 2020. Jatkoa avoimille oville 2017:

https://kaivostutkijat.blogaaja.fi/luikonlahden-kaivos/

Luikonlahti osa II käsittelee alueen pohjoisia osia, jotka ovat pääosin alkuperäisen kaivostoiminnan jäljiltä. Vastaavasti nykyinen Bolidenin kaivostoiminta rasittaa enemmän alueen kaakkoista aluetta eli rikastushiekka- ja Heinälammin alueen suuntaa.

 

Myllypuron kautta Petkellahteen laskevalle Palopuron reitille ei johdeta nykyisen rikastamon prosessivesiä tai muuta kuormitusta. Palopuroa kuormittaa lähinnä alueella aikaisemmin harjoitettu kaivostoiminta.

Myllypuroon kulkeutuu vähäisesti vanhan Pajamalmin avolouhoksen ylivuotovesiä ja sivukivialueiden suotovesiä. Myllypuron suulla on kosteikko, jonka purkupisteessä on vedenlaadun tarkkailupiste. Myllypuron kosteikolta vedet valuvat Retusen Petkellahteen. Myllypuron keskivirtaama on 2,25 Mm3/a.

Rikastamon pohjoispuolella sijaitseva Palolampi on pieni (9,5 ha) lampi, joka kerää vesiä metsä- ja suovaltaiselta valuma-alueelta. Palolampi laskee Palo- ja Myllypuron kautta Retusen Petkellahteen. Osa Palolammesta sijaitsee Luikonlahden kaivospiirin alueella. Palolammen vesipintaa laskettiin noin kolme metriä kuparikaivostoiminnan alkuvaiheessa vuosina 1967–1968, millä mahdollistettiin Asuntotalon avolouhoksen avaaminen. Louhos sijoittuu osin entisen Palolammen alueelle. Louhos on erotettu Palolammesta moreenista ja sivukivestä rakennetulla padolla.

Palolammen puskurikyky on runsaiden (kalsium- ja magnesium-) karbonaattien johdosta hyvä ja pH-arvot luontaisia (pH 6–7). Palolammen veden pH-arvo on noussut 90-luvun jälkeen noin kuudesta lähelle seitsemää. Palolammen veden korkea sähkönjohtavuus johtuu suurista liukoisista metallipitoisuuksista. Kalsiumin ja magnesiumin lisäksi veden korkeat rikki-, rauta-, mangaani-, nikkeli-, koboltti- ja sinkkipitoisuudet viittaavat vanhan kaivoksen sivukivialueelta ja mahdollisesti kaivoksesta suotautuvien vesien kuormitukseen, joka näkyy etenkin lähellä lammen pohjaa.

Geokemiallinen tila on muuttunut selvästi 1960-luvulla alkaneen kuparikaivostoiminnan jälkeen. Lammen veden pinnan lasku ja kuparikaivoksen vaikutukset ovat lisänneet mineraalisen aineksen sedimentoitumista lampeen. Tämä on havaittavissa 25–40 cm paksuna, rautasaostumien värjäämänä ja sähköä johtavana kerroksena pohjasedimentin pinnassa. Vanhan kuparikaivostoiminnan vaikutukset näkyvät erityisesti sedimentin metalli- ja rikkikertyminä.

Vuonna 2005 (GTK) järvisedimentin kontaminoituneissa kerroksissa (0–35 cm) korkeimmat nikkeli-, sinkki- ja kuparipitoisuudet ylittivät PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) ylemmän ohjearvon ja korkeimmat kobolttipitoisuudet ylittivät asetuksen alemman ohjearvon.

”Palolampi on voimakkaasti muutettu vesimuodostuma. Lammen tila on kohtalaisen hyvä johtuen veden hyvästä vaihtuvuudesta sekä metallien pidättymisestä sedimentteihin. Selvityksen (GTK 2005) perusteella ei ole todettu tarvetta lammen kunnostustoimenpiteille”.

Vanhan kaivostoiminnan kuormitus näkyy Petkellahden alusvedessä korkeina sulfaatti-, nikkeli-, koboltti- ja sinkkipitoisuuksina. Sinkki ja liukoinen nikkeli ovat konsentroituneet kymmenen metrin syvyyteen. Voimakkaan kerrostuneisuuden aiheuttamasta happivajeesta johtuen myös pohjasedimentistä liukenee haitta-aineita ja erityisesti rautaa ja mangaania.

Lähde: LUIKONLAHDEN RIKASTAMON SIVUTUOTTEIDEN JA KAIVANNAISJÄTTEIDEN ELINKAARISUUNNITTELU YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 2015

 

 

Kunttisuon louhos

Vanhoja kylttejä jo konkurssiin menneeltä yritykseltä. Joko olisi aika luopua näistä, vai tuleeko sakkolappu kaivostutkijoiden postilaatikkoon?

Kunttisuon sivukivialue. Aluetta on hieman ”tasailtu”. Tässäkö ovat ne loppusulkemistoimet? 80-luvulta!

Rapautuvaa sivukiviaineista maastosta löytyy.

Samoin penkereissä varmasti happoa tuottavaa maa-ainesta.

Kuvataan vaihteeksi niitä kaivostoiminnan perintönä muodostuneita jätevesilammikoita.

Louhosalueen lammikot olivat selvästi paikoin happamia (alimmat pH 3,4) ja sähkönjohtavuus koholla.

Näitä kuuluisia ennallistamisia. Hyvin kuusentaimet kasvavat tässä maaperässä…PUUlidenin kuusikko…

Säteilymittauksen perusteella alueella säteilytaso oli myös lievästi koholla verrattuna normaalialueeseen.

Kaiken kestäviä kaivoskiviä.

Muurahaiskeko vai jotain ihan muuta?

Suomalainen puhdas kaivosvesi on pelkkä myytti.

…mutta luonto korjaa pikkuhiljaa myös tätä paikkaa.

…ja maisema onkin korjaantunut runsaasti 80-luvun alun toiminnan jälkeen…

Palolampi

Kuva Kunttisuolta kohti nykyistä kaivosaluetta. Etureunalla näkyy hieman vanhaa Asuntotalonlouhosta, joka on täyttynyt vedellä. Kaivostoiminta alkoi  Asuntotalon esiintymän avolouhintana 1968–1971. Louhinta jatkui täällä sitten maan alla aina vuoteen 1983 saakka.

Massiivinen pato hallitsee tätä maisemaa. Nykyisen Bolidenin rikastushiekka-allas. Patojen tukipenger on rakennettu louheesta, tiivistysosa moreenista sekä 2 mm:n paksuisesta LLDPE-kalvoeristeestä, joka on padon moreenisydämen päällä. Pato CoNi4 on homogeeninen moreenipato, joka on varustettu 2 mm:a paksulla LLDPE-kalvolla. Altaan pohjan eristerakenteena on bentoniittimaton ja LLDPE-kalvon muodostama yhdistelmärakenne. Patoluiskissa eristerakenteena on patosydämen moreeni-rakenne. Eristerakenteen alapuoli on salaojitettu rakenteen alapuolisen paineen poistamiseksi. Salaojitus toimii myös rakenteen tarkkailuverkostona.

Ilmakuvaa vastaavasta alueesta.

Kaivostornit. Toinen kaivostorneista tehtiin alun perin väärään paikkaan. Luikonlahden kaivosta on pidetty aikoinaan yhdestä Suomen vaarallisimmista, jos tietolähdettä on uskominen. Ja miksei uskoisi Hannu Karpoa.

Palolammesta purkautuva puro, joka yhtyy Myllypuroon. Raskasmetallisakkaa ovan pohjalla.

Pajamalmin louhos

Metsän kätköistä löytyy vanha Pajamalmin louhos, joka on ollut toiminnassa 80-luvun alussa.

Tästä on hyvä tähystää maisemia.

… ja todeta, että malmi on jo silmämääräisestikin paikoin happoa- ja raskasmetalleja tuottavaa.

Tavanmukaisesti metsästä löytyi vanhoja kaivostoiminnan jätteitä.

 

Louhokselta purkautuu ylivuotona vettä kohti Myllypuroa.

Myllypuro

Kaivosalueelta purkautuvaa jätevettä Juukaan menevän tien kohdalla. Kyseessä ei ollut mitenkään ”puhtaan” näköistä purovettä.

Pieni videoklippi, joka kuvaa paremmin vesimäärää ja kuinka paljon raskasmetalleja vedessä ja puron pohjalla on.

Täällä ei varmaan ”vaahdoteta” metalleja talteen? ”Kaivoksen ylivuotovesien ja sivukivialueiden suotovesien vaikutukseen Myllypuron kosteikolla viittaavat selvästi koholla olevat sulfaatti-, rauta-, mangaani-, nikkeli-, koboltti- ja sinkkipitoisuudet. Veden kovuus kertoo myös kohonneista kalsiumin ja magnesiumin pitoisuuksista. 2000-luvulla ei ole Myllypuron veden laadussa tapahtunut merkittäviä muutoksia, sulfaatti- ja mangaanipitoisuuksien pientä laskua lukuun ottamatta.”

Puhdasta on siis suomalainen purovesi.

Kosken kuohuja ja värejä.

 

Nämä vedet lipuvat kohti Retusen järveä ja Petkellahtea. Melkoisen kaivosmainen kosteikko taas kerran.

Happamuus pH 5,5 ja sähkönjohtavuus selvästi koholla. Mikä on kosteikon puhdistava vaikutus? No varmaan tuonne jotain pohjalle sakkautuu, mutta paljonko menee järveen asti?

Palolammesta matkaa Petkelahteen on noin reilu kilometri. Oranssi ”häntä” kulkee ja purkautuu tässä Petkellahteen. Lahden päähän on kertynyt runsaasti vuosikymmenien saastuttamisen seurauksena raskasmetallipitoinen pohjakerrostuma! Raskasmetallit ovat myös kerrostuneet Petkellahden syvänteisiin. Mielenkiintoinen tieto on myös, että tämä lahti on kaivospiiriä!

Myllypuron lähellä löytyi myös kairareikä, josta purkautui paineellisesti metallipitoista vettä.

 Rikastamo

Rikastamon reunalla näytti olevan tehty pienimuotoista massan vaihtoa. Näkyvästä lammikoista saastuneet suotovedet yms. pumpataan ilmeisesti rikastushiekka-altaalle.

 

Jälkisanat  

Paljon on vettä Myllypurossa virrannut. Jos virtaama on ollut tasaisesti 2,25 miljoonaa kuutiota vuodessa alkaa siitä kertyä iso määrä siitä, kun kaivostoiminta on kohteella alkanut 60-luvun lopussa. 50 vuoden saldo olisi reilut 100 miljoona kuutiota! Siinä voi alkaa laskemaan paljonko haitta-aineita kaivostoiminnasta on kertynyt lähivesistöihin, vaikka pitoisuudet olisivat kuinka pieniä.

Luikonlahden aikaisemmat kaivostoimijat ovat päätyneet konkurssiin, ja jälkihoitoasiat ovat päätyneet pahasti retuperälle. Tai sanoisiko Retuselle. Nykyinen toimija Boliden on ostanut edellisen konkurssipesän ympäristövastuineen päivineen. Kiertopokaali jätteiden suhteen on siis edelleenkin kierrossa. Kysymys kuuluukin ovatko myös nämä aikaisempien toimijoiden ongelma-alueet mukana täysimääräisesti ympäristövastuissa, vai kuuluuko vain nykyisen toiminta-alueen ympäristövaikutukset vastuualueisiin? Pohjoispuolella Bolidenillä ei periaatteessa ole mitään toimintaa vanhojen alueiden suhteen. Lisäksi miten ihmeessä on taas mahdollista, että viranomaiset eivät ole puuttuneet vanhan alueen jätevesien olemassaoloon viimeisimmän luvituksen yhteydessä? Paljon kerkeää virrata jätevettä Myllypurossa ennen kuin jotain tapahtuu… Bolidenin avoimissa ovissa ei kyllä kerrottu sitä mitä yrityksen takapihalla löytyykään…

Bolidenin Kylylahden sulkeminen on jo alkanut. Myös Luikonlahti siirtyy ”ylläpitotilaan” epämääräiseksi ajaksi. Eli mitään pakottavaa tarvetta kunnostamiselle ja alueen sulkemiselle ei ole! Odotellaanko monta (kymmentä) vuotta tämänkin asian kanssa? Samanlainen vuosien seisokki on menossa esimerkiksi Pampalossa. Mitään takuita milloin toiminta jatkuu, tai ei jatku, ole olemassa.

No onneksi on paljon avustus- ja tutkimushankkeita, jotka voivat veronmaksajien rahoilla lisärahoittaa tulevia kunnostuksia suorasti tai sitten epäsuorasti. Olisiko rahoitus syytä vaatia täysimääräisesti kaivosyhtiöiltä tai vaikkapa kaivosjäteveron muodossa?

Jos kaivostutkija lirautaa pikku pisun tai kakan pönttöön ja huuhtoo sen puhtaalla suomalaisella vesijohtovedellä viemäriin, ja edelleen jätevesipuhdistamoon, joutuu hän pulittamaan siitä karkeasti 2-4 €/kuutio jätevesimaksua. Kun kaivostoiminta päästää jätevettä suoraan vesistöön, ei tästä aiheudu minkäänlaista maksua! Tai jos kaivostutkija tyhjentää loka-autonsa suoraan läheiseen ojan reunaan, kutsutaan tätä ympäristörikokseksi. Vastaavasti, jos kaivostoimija ajaa sianlantaa louhokseen, kutsutaan tätä BAT-teknologiaksi ja vesistöjen kunnostukseksi!

Loppukevennyksenä kaivosten BAT-ratkaisu jätevesien käsittelyyn: ”Radikaali – lisäaine”?

 

Tämän Radikaalin informaation tarjosi Kaivostutkijat

Jari ja Jarkko