VIHANNIN (LAMPINSAAREN) SINKKI-KUPARI-LYIJYKAIVOS
Vihannin suljettu sinkki-kupari-lyijykaivos sijaitsee Lampinsaaren taajamassa Vihannin kunnassa. Ensimmäiset viitteet Vihannin malmiesiintymästä saatiin lohkarelöydöstä vuonna 1939. Varsinainen kaivostoiminnan käynnistänyt malmio löytyi 1952. Kaivokselle oli suunniteltu 300 000 tonnin vuosituotantoa, jolloin malmia laskettiin riittävän yli 20 vuodeksi.
Kaivoksen paikalla Lampinsaaressa sijaitsi suo, joka täytyi kuivata ennen kaivoksen rakentamisen aloittamista. Vuoden 1952 aikana alueelle valmistui maantie, junaratayhteys sekä puhelinlinja. 86 metriä korkea kaivostorni valmistui Ristonaholle 1953 ja malmin tuotanto voitiin aloittaa syksyllä 1954. Kaivostorni, jonka harjannostajaiset järjestettiin 17. lokakuuta 1953, oli valmistuessaan maailman toiseksi korkein kaivostorni. Lampinsaaren kaivoskylän asuintaloja alettiin rakentaa jo 1952. Kylään valmistui 250 asuntoa ja siellä asui enimmillään yli tuhat asukasta. Kylässä oli kolme kauppaa ja pankki, terveysasema-apteekki, kansakoulu, seurakuntakoti, urheilukenttä sekä Kaivoshovi-niminen kokoontumispaikka.
Kaivostoiminta päättyi kannattamattomana kesällä 1992. Kaivoksen tuotantorakennukset purettiin pari vuotta myöhemmin ja kaivostorni räjäytettiin. Myös kaivokselta Vihannin asemalle vienyt junarata on purettu Vihannin päässä olevaa 1,5 kilometrin pituista vetoraidepätkää lukuun ottamatta. Kaivoksen toimistorakennukset säilytettiin. Osa kaivosalueesta on aidattu sortumavaaran vuoksi.
Lampinsaaren kylän asukasmäärä on pudonnut noin tuhannesta noin 400:aan kaivoksen lopettamisen jälkeen. Kaivoshovi on suljettu ja monia kauppoja on lopetettu.
Kaivoksen omisti Outokumpu Oy ja sen tuottamaa sinkkirikastetta kuljetettiin vuoteen 1969 saakka Raahen kautta ulkomaille, mutta tämän jälkeen rikastetta alettiin jalostaa Kokkolan uudessa sinkkitehtaassa. Vihannin kaivoksessa työskenteli sen toimintavuosina 300–500 työntekijää. Malmia louhittiin maanalaisesta kaivoksesta.
Kokonaislouhinta oli noin 30,8 Mt ja rikastetun malmin määrä noin 28 Mt. Malmien rikastuksesta syntyi 24,4 Mt rikastushiekkaa, josta 13,7 Mt on sijoitettu jätealueelle ja noin 10,7 Mt maanalaiseen kaivostäyttöön. Malmiesiintymä sisälsi keskimäärin 5,1 % Zn, 0,5 % Cu, 0,4 % Pb, 25 g/t Ag ja 0,5 g/t Au.
Outokummun tekemän testin mukaan rikastushiekka olisi happoa tuottava kaivannaisjäte.
Sivukiven jätealuetta ei karttahavaintojen mukaan ole kaivosalueella. GTK:n maastokäynnin yhteydessä löytyi pienialainen sivukivikasa rikastushiekan jätealueen eteläpuolelta. Oletettavaa on, että suurin osa sivukivistä on kaivostäyttönä ja osa on käytetty jätealtaan patojen verhoukseen ja kaivosalueen teiden rakentamiseen.
Rikastushiekan jätealue (90 ha) on padottu suolle, turve- ja silttipeitteiselle moreenimaalle. Jätteenalapuolella turvekerros on massan painosta tiivistynyt muodostaen vesitiiviin pohjarakenteen. Jätealue jakaantuu kolmeen osaan: I-allasta täytettiin vuosina 1954-67, II ja III-altaita vuosina 1968-92. Jätealueen alkupadot on tehty alueen savimoreenista. Patojen korotukset on tehty jätteen karkeasta fraktiosta, joka on verhottu osassa penkereitä sivukivilouheella. Jätealueen länsipuolella on suolle padottu entinen selkeytysallas, joka on kaivostoiminnan päätyttyä muuttunut luontaisesti kosteikkoaltaaksi. Jätealueen keskellä on ollut myös kiintoaineksen laskeutumisallas, joka on nykyään aika-ajoin veden täyttämä (lähinnä keväällä lumen sulamisvesistä).
Vihannin kaivosalue sijaitsee Alpuanojan valuma-alueella. Alpuanoja laskee länteen Vihanninjokeen. Jätealueen valumavedet on ohjattu avo-ojia pitkin Alpuanojaan. Osa jätealueen valumavesistä suotautuu entiseen kaksiosaiseen selkeytysaltaaseen. Jätealueen ulkopuoliset pintavedet on ohjattu ulompaan, jätealuetta kiertävään ojaan, joka myös laskee Alpuanojaan.
Ympäristön pintavesien nykytila
Rikastushiekan jätealueelta ei ole tehty kunnostusarviointiin perustuvaa nykytilaselvitystä. Alpuanojan veden laatua tarkkaillaan edelleen Outokumpu Oy:n toimesta. Kaivoksen sulkemisen jälkeen 1990-luvulla jätealue on maisemoitu ja peitetty. Alueen osat I ja II on peitetty noin puolen metrin paksuisella moreenilla ja muulla maa-aineksella. III-osa on peitetty turvekerroksella, jonka päälle on levitetty perunatehtaan pesu- ja kuorimajätettä. Ilmakuvan mukaan suurin osa jätealueesta on kasvillisuuden peitossa, puustona nuorta lehti- ja havupuupuustoa. Jätealue on yleisessä virkistyskäytössä. Alueella on ajoväyliä, kävely- ja pyöräilypolkuja sekä muutamia tulentekopaikkoja.
Rikastushiekan jätealtaan pohjarakenteena on tiivistynyt turve, mikä estää pohjaveden kontaminaation jätteen alapuolisissa maakerroksissa. Rikastushiekan pintaosa on hapettunut jätealueen reunaosissa ja heikommin keskiosissa, mikä viittaisi rikastushiekan olevan vielä suurimmaksi osaksi hapettumaton ja siten veden kyllästämä alemmissa rikastushiekkakerroksista.
Tätä tukevat myös GTK:n havainnoit suotovesistä, joiden pH oli lähes neutraali. Jätealueen itäpuolen kosteikkoaltaiden vedet olivat happamia (pH<4). Happamuuden aiheuttaja on todennäköisesti kosteikkoaltaita rajaavan tiepenkereen sulfidipitoiset, voimakkaasti rapautuneet kivet. Jätealueelta Alpuanojaan tuleva kuormitus lisäsi veden suolaisuutta (sulfaatti-, alkali- ja maaalkalipitoisuutta) ympäristön vesiin verrattuna. Jätealueen pohjavesivaikutukset rajautuvat jätealueen lähiympäristön alueelle.
Lähteet:
- GTK ARKISTORAPORTTI 46/2015
- http://www.lampinsaari.fi/historia.html
- Kansalaisenkarttapaikka.fi
Dokumentti kaivoksen alkuajoista.
Kohteella elokuussa 2017 
Länsipuolen selkeytysallas. Pinnassa useamman sentin paksuinen limainen kerrostuma.
Osin allas on varsin viehättävä kosteikkoalue majoineen.
Selkeytysaltaan vesienpurku Hi-Tech padon kautta…
Rikastushiekka-alueen keskellä sangen tuuhea kasvillisuus. Ensimmäinen koivikon harvennushakkuukin oli parhaillaan menossa.
Maisemia rikastushiekkakasan päältä. 
Vanha selkeytysallas itäpuolella aluetta.
Sakkakertymiä ojan pohjalla…
Sortumavaara-alueet merkitty hyvin.
Muistomerkki Lampinsaaren taajamassa. Myös Vihannin keskustasta, pääkirjaston pihasta löytyy vanhoja kaivoskoneita ja malmikiviä (Blogin pääkuva).
Lampinsaaressa on vanha kaivoskyläalue rintamamiestaloineen. Monet tosin olivat jo autioituneet.
Loiston päivät ovat menneet ohitse paikallisessa Kaivoshovissa ja ikkunat vaneroitu umpeen.
Taikasana: ”Uraani – atominumero 92”
LAMPINSAAREN URAANI-FOSFORIMINERALISAATIOT
Radonin olemassaolo paljastui kaivoksella sangen myöhään – vasta 1970-luvun alussa. 1960-luvun lopulla oli Ruotsin eräissä sinkkikaivoksissa todettu kohonneita radon-pitoisuuksia. Ruotsalaiset kokemukset ovat olleet taustalla säteilyn ja radonin tutkimusten aloittamiselle Vihannin kaivoksella. Tutkimuksien perusteella radon lähteeksi paljastui uraani- ja fosforimineralisaatiot. Vuoden 1985 arviossa niitä todettiin olevan 2.59 miljoonaa tonnia, jossa keskimäärin 280 ppm U ja 3.18 % P205. Positiivista taloudellista merkitystä niillä ei ollut.
Maksimipitoisuudet tavanomaisissa kairasydannaytteissä olivat 0.15 % uraania ja 20 % fosforimineraalia.
Lähde: VIHANNIN KAIVOKSEN LOPPURAPORTTI 20.5.1992
Loppusanat
Tämänkin kohteen osalta vesistöasiat olivat jääneet pysähtyneisyyden tilaan. Enimmät epäpuhtaudet jäävät rikastushiekkakasojen vieressä oleviin kosteikkoaltaisiin ja ympärysojiin. Loput ylijäämät suodattuvat lähi soissa ja niiden ojissa. Olisiko näitäkin syytä kunnostaa määräajoin eikä jättää ”luonto hoitaa”- menetelmän hoiviin? Vai mitä, entinen omistaja Outokumpu Oy? Rikastushiekkakasat on peitelty kohtuu hyvin, mutta jyrkillä rinteillä on edelleen rapautuvia kiviaineksia, joista aiheutuu happamia vesiä, ja raskasmetallipäästöjä.
Uraanin esiintyminen valkeni vasta jälkikäteen tausta-aineiston kätköistä. Uraanin esiintyminen jäi tällä reissulla todentamatta, ja säteilymittaukset tekemättä. Lienekköhän kovinkaan moni asukas tietoinen asiasta, ja asiaa sen enemmän tutkittu?! Onko kenelläkään oikeaa tietoa minne uraanipitoisinta jätekiveä on loppusijoitettu?! Tosin hysteerian taso painottuu todennäköisesti radonin esiintymiseen, ja sen kulkeutumiseen esimerkiksi maaperästä asuinrakennuksiin, tai mahdollisen kaivoveden käyttöön.
Kulta-ajat ovat tämänkin kaivoskylän suhteen ohitse, mutta kylätaide elää…
Tämän informaation tarjosi Kaivostutkijat
Jari
