Keretin kaivos
Outokummun kaivoksen malmion loppuosan taloudellisen käytön vaatiman uuden nostokuilun paikaksi valittiin 1950 tasainen hietakangas. Paikkaa kutsuttiin Keretiksi.
Keretin kuilu louhittiin vuosina 1951–1954 ja ”pohja tervattiin” 14. huhtikuuta 1954 tasolle +436,5 m.Keretin kaivos avattiin vuonna 1954, jolloin se oli Euroopan toiseksi suurin kuparikaivos. Hissikuilun kokonaispituus on 407 metriä maanpinnasta. Päätasoja oli kolme: +250 m, +285 m ja +320 m, sekä +405 metrissä malmin kappalastaamo. Keretin kaivoksessa on yhteensä noin 500 kilometrin mittainen kaivoskäytäväverkosto.
Kuljetukset
Pääkuljetustaso oli +320 m, jossa liikennöitiin rautatiekalustolla; sähkö- ja dieselvetureilla sekä malmi- ja miehistönkuljetusvaunuilla. Rautatietä oli kymmeniä kilometrejä. Maan alla liikennöitiin vuoteen 1984 asti veturikalustolla. Kaasilan 4 kilometriä pitkä vinotunneli valmistui 1973 ja samalla siirryttiin kumipyörälliseen kuljetuskalustoon.
Pääkuljetustasolta malmi meni maanalaisen murskaamon 1500 tonnin siiloihin, siitä leukamurskaimen läpi 3000 tonnin siiloon ja murskaimelta hihnakuljettimella kappalastaamoon mittataskuihin. Nämä toimivat maan alla tasolla +400, josta tapahtui malminnosto. Nostonopeus oli 7 m/s Malmi nostettiin ylös tornimurskaamon yläpuolella olevaan 900 tonnin siiloon automaattisesti. Tornimurskaamossa oli kaksi kartiomurskainta, joiden alla 4500 tn siilo, josta malmi lähti käsiteltäväksi rikastamoon. Siellä kuparirikasteen tuotantoprosessiin kuuluivat jauhatus-, vaahdotus-, sakeutus-, suodatus- ja kuivausvaiheet.
Lopetus
Kaivostoiminta Keretin kaivoksessa päättyi lopullisesti viimeisen kaivostyövuoron poistuessa 25. toukokuuta 1989. Syksyllä 1989 alettiin purkaa koneita ja laitteita lähetettäviksi muille yhtiön kaivoksille, romutukseen, säilytykseen tai museoitavaksi.
Vuonna 1995 purettiin tuotantolaitokset tornia lukuun ottamatta: toimistorakennus, korjaamot, kaivostupa/ruokala, lämpökeskus, rikastamo, jätevedenpuhdistamo, voima-asema valvomoineen sekä kompressoriasema, jonka kolme kompressoria tuottivat tarvittavan paineilman koko kaivoksen alueelle. Keuruun Pioneerirykmentti purki harjoitustyönä alueella rakennuksia sekä Outokumpu–Keretti-rautatieosuuden. Ratapohja erottuu maisemasta edelleen. Keretin rikastushiekka-altailla toimii nykyään golfkenttä. Tunnelit ovat täyttyneet vedellä pääpumppuaseman purkamisen jälkeen. Asemalla oli kolme pumppua, jotka poistettiin aseman purkutyön ohessa.
Vesivoimalaitos
Kaivokseen kuului myös Outokumpu Oy:n Palokin vesivoimalaitos, josta saatiin sähköä valtakunnan verkkoon 110 kV sekä 45 kV varayhteytenä Palokki-Keretti -linjaan. Vuosituotto oli 29 500 MWh. Voimalaitos valmistui 1961 ja sen putouskorkeus oli 20,7 m, teho 7,4 MW ja suunnitteluvirtaama 40 m3/s. Laitos on edelleen toiminnassa ja sen omistaa Pohjois-Karjalan Sähkö. Nykyisin 45 kV johto on purettu.
Lähde: wikipedia
Kohdevierailu
Kohteella on tullut vierailtua 2016 syksyllä ja 2017 keväällä.
Torni on 96 metriä korkea. Korkeus lienee otettu johtajien ja herrojen pirtupullon kyljestä rankan työviikon päätteeksi saunaillassa…
Syksyllä paikalliset korppikotkat kiertivät komeasti tornia ympäri.
Kaivostornin juurella. Betoniterästen korroosiota ja rakenteiden halkeilua havaittavissa. Rakennus koostuu nostotornista, tornimurskaamosta ja lohkaresiilosta. Korkeimmassa tornissa sijaitsi nostotorni ja sen huipulla oli nostokonehuone.
Joku ”Thor-sankari” oli moukaroinut aukon siilon seinään. Ei varmastikaan kovinkaan terveellistä tavaraa tuolla sisässä…
Väriloistoa siilon kyljessä. Runsasta halkeilua. Näinköhän pysynee kasassa pitkään?!
Kaivoksen rakennuksia on purettu, vain torni on enää jäljellä. Torni on suojeltu rakennussuojelulailla.
Torni rikastehiekkakasan suunnalta päin. Etualalla suotovesien kokoojaoja.
Rakennuksen alaosien ovia on rikottu, joten rakennuksen alaosiin pääsi sisään. Rakenteet olivat paikoin huonossa kunnossa. Betoniholvituet ovat tuskin loistoratkaisu pitemmällä ajanvälillä…
Erinäisiä putkistolaitteita 
Ja kuilu ylös. Syvä vesimonttu alla…
Jälkisanat
Uutislähteistä on saanut lukea, että kiertotalous on valtaamassa tämänkin kaivoksen uudelleen. Yksityinen suomalainen kaivosalan kehitysyhtiö FinnCobalt (Vulcan Hautalampi Oy) on käynnistänyt Outokummussa hankkeen sähköautojen akuissa käytettävien koboltin ja nikkelin tuottamiseksi. FinnCobalt hankki maa-alueet ja mineraalioikeudet omistukseensa noin vuosi sitten ja on kehittänyt hanketta siitä lähtien. Seuraavan kahden vuoden aikana yhtiön tavoitteena on selvittää malmista saatavien rikasteiden soveltuvuus akkukemikaalien tuotantoon. Keretin kaivostorni on myös siirtynyt FinnCobaltin omistukseen. Kysymys kuuluukin miten yhtiö huolehtii Keretin tornin kunnosta ja korjaustarpeista? Entä jos yhtiö hakeutuukin konkurssiin, niin kuka maksaa kunnostuksen? Niinpä…
Vandalismikin olisi suotavaa saada kuriin!
Kaivostutkijat koittavat palata kohteelle joskus, ja ujuttautua mukaan Keretin nousuun, joita järjestetään kesäisin.
Tämän informaation tarjosi Kaivostutkijat
Jari ja Jarkko
