Kaivostoiminnan historia
Kivimaan suljettu kuparikaivos sijaitsee Tervolan kunnassa, Pohjois-Suomessa. Outokumpu Oy louhi Kivimaan kupariesiintymää vuonna 1969. Malmi rikastettiin Vihannin rikastamolla talvella 1970. Malmia louhittiin kahdesta avolouhoksesta, joita yhdistää maanalainen kaivoskäytävä.

Kivimaan kaivoksen kokonaislouhinta oli vajaat 26 000 tonnia, josta rikastetun malmikiven määrä oli noin 18 000 tonnia. Sivukivien määrä on arviolta noin 8000 tonnia. Ilmakuvatulkinnan mukaan ne on läjitetty louhoksen lounais- ja pohjoispuolelle. Esiintymän karbonaattipitoisuuden perusteella voidaan olettaa, että sivukivet ovat happoa tuottamattomia kaivannaisjätteitä. Malmin rikastuksesta syntynyt rikastushiekka on läjitetty Vihannin rikastushiekan jätealueelle.

Kupari-kultamalmi sisälsi 1,2 % kuparia ja 2 g/t kultaa. Päämalmimineraalit olivat kuparikiisu, rikkikiisu ja magnetiitti. Arseenikiisua, magneettikiisua, vismuttia ja lyijyhohdetta esiintyi pieninä pitoisuuksina.

GTK:n vuoden 2016 syyskuun maastotarkastuksen mukaan vedellä täyttyneen louhoksen etelä- ja pohjoispuolella olevat sivukiven jätealueet ovat peittämättömiä ja kasvavat harvassa nuorta koivua ja mäntyä. Kivet näyttivät silmämääräisesti tarkasteltuina rapautumattomilta ja siten oletettavasti jätealueen ympäristövaikutukset ovat pieniä. Louhoksen itäpäädystä ei ollut ylivuotoa.

Edellä mainittujen havaintojen perusteella suositellaan Kivimaan suljetun kaivosalueen poistamista kunnostustarpeen arviointia koskevasta EU-luettelosta

Kivimaan kaivoksesta ei ole merkintöjä VAHTI-tietojärjestelmässä. MATTI-tietojärjestelmään kohde on taltioitu yhtenä PIMA-kohteena. Järjestelmän lisätiedoissa on mainittu, että ympäristövaikutuksista ei ole tietoa, mutta olisi syytä selvittää, onko jäte pysyvää. AHJO- ja USPA-järjestelmistä löytyi merkintä valtaushakemuksesta Tervolan Kivimaa-alueelle, mutta itse aiempaan kaivostoimintaan liittyviä asiakirjoja ei ole taltioitu. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston kaivosrekisterin mukaan Endomines Oy:llä on ollut vuonna 2016 voimassa oleva malminetsintäaluemerkintä Kivimaan vanhalla kaivosalueella ja sen ympäristössä (Tukes 2016).

Nykyisin (2022) ison alueen on varannut malminetsintään Rio Tinto Exploration Oy.

Lähteet:

Suljettujen ja hylättyjen kaivosten kaivannaisjätealueiden jatkokartoitus (KAJAK II).

Suljettujen ja hylättyjen metallikaivosalueiden nykytila ja arvio jätealueiden ympäristöriskipotentiaalista ARKISTORAPORTTI 46/2015.

 

Kivimaalla 6/2022

Kivimaan louhokset ovat täyttyneet vedellä, ja kesä vallannut alueen vihreydellään.

Jätekivialueella kasvavat tutut Outokumpu Oy:n perintökoivikot. Tukevaa kasvua 50 vuoden aikana.

Kiisumalmeja kyllä löytyi sivukivikasoista.

Kvartsia ja katinkultaa (rikkikiisua)

Patinoitunutta kuparia.

Milloin akkumineraalien etsijät löytävät tiensä tänne? Tässäpä taas yksi oiva kohde kaivoskeinottelijoille. No, kaivosteollisuuden isopaha Rio Tinto Exploration Oy on jo varannut ison alueen malminetsintään…

Kaivosalueelta löytyi myös rauhoitettuja tikankontteja aivan louhoksen reunalta.

Tikankontti
Cypripedium calceolus

Tikankontti on usein sijoitettu muista kämmeköistämme erilleen omaan tikankonttikasvien heimoonsa. Sillä ei ole kämmekkäkasveille tyypillisiä, pitkälle erikoistuneita siitepölymyhkyjä, vaan kahden heteen siitepöly on massamaisen tahmeaa. Alkeellisuudestaan huolimatta tikankontti on monen mielestä komein kämmekkämme.

Tikankontin kukka on kokonaisuutena kasvistomme suurimpia, halkaisijaltaan hyvinkin kymmenkunta senttimetriä ja tuoksuu hyvältä. Kukan rakenne on sopeutuma sen erikoiseen pölytysmekanismiin. Tikankontti ei eritä mettä eikä mitään muutakaan pölyttäjien syötäväksi soveltuvaa materiaalia. Kukan ulkonäkö houkuttelee monenlaisia hyönteisiä, etenkin pistiäisiä ja kärpäsiä, jotka suuntaavat kohti keltaista huulta. Huomattuaan tulleensa medettömään kukkaan isot hyönteiset, kuten kimalaiset, lähtevät pettyneinä samaa tietä kuin tulivatkin, huulen isosta aukosta ja siis pölyttämättä tikankonttia. Kukan pölyttävät tavallisesti pienet maamehiläiset, jotka huulelle laskeutuessaan lopulta lipsahtavat tai putoavat kontin sisälle. Kontin reuna on liukas ja sisäänpäin kääntynyt, eikä pieni hyönteinen pääse palaamaan samaa tietä takaisin. Kontin takaosassa on kuitenkin läpikuultavia kohtia, ikkunoita, jotka ohjaavat hyönteisen ryömimään oikeaan suuntaan: ahtaaseen käytävään kaksihaaraiseen siitintukun ja huulen välissä. Poistuessaan kukasta käytävää pitkin hyönteinen koskettaa selällään ensin suurta luottipintaa ja sitten jompaakumpaa hedettä, josta sen selkään tarttuu tahmeaa siitepölymassaa. Raskaasta ja palkkiottomasta urakasta huolimatta mehiläiset eivät karta tikankontin kukkia – mikä kasvin kannalta olisikin valitettavaa. Tikankontin vastustamattoman vetovoiman salaisuus on sen tuoksuaineissa, jotka ovat osittain samoja kuin maamehiläisten feromonit. Paitsi että kukka itse erittää näitä aineita, kontin pehmeä karvapeite harjaa tehokkaasti ulos pyrkivästä hyönteisestä tuoksuaineita käyttöönsä. Eri puolilla levinneisyysaluettaan tikankontit ovat sopeutuneet paikalliseen pölyttäjälajistoon, mikä näkyy ainakin huulen mittasuhteissa, mutta todennäköisesti tuoksuaineissakin on eroja.

Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä, rauhoitettu koko Suomessa, myös Ahvenanmaalla.

Lähde: Luontoportti

Jälkisanat

Pari pientä ihmetystä herättävää asiaa. Suljettujen ja hylättyjen kaivosten kaivannaisjätealueiden jatkokartoitus KAJAK II:ssa mainitaan ”Kivimaan kaivosta ehdotetaan poistettavaksi 20.11.2012 päivitetystä EU-kaivannaisjäteluettelosta, koska on pieni alue, joka toiminut tutkimustyömaana, ei hapanta kaivosvesivalumaa”. No onpa heppoisin perustein tapahtumassa poistaminen, jos kaivosklusterin käsikassana toimiva GTK näin lausuu.

Miten on metallipitoiset louhos- ja pohjavedet? Onko ok, jos metallipitoisuudet mitataan vain pintavesistä, ja unohdetaan louhoksen pohjalle kertynyt metallisakka? Sulffidimalmia löytyy kyllä sivukivikasoista, vaikka onkin vain pieniä määriä. Raskasmetalleilla pilaantuneet maat ovat luku erikseen, ja vaatisi toimenpiteitä jos näin on.

Jännää törmätä TAAS Outokummun entiseen kaivokseen, jonka ympäristöasiat on aikoinaan jätetty luonnon hoidettavaksi, ja asioita ihmetellään sormien läpi 50 vuotta kaivoksen sulkemisen jälkeen… Ei luulisi olevan niin vaikeaa saada näin pieni alue kunnostettua loppuun asti. Vai mitä Kaivosteollisuus ry? Ekologista kompensaatiota tuleville kaivoshankkeille tästäkin (viittaus Anglo American Sakatti Oy:n Viiankiaavan soidensuojelualueen kaivoshankkeeseen). Voidaan viherpestä kaivoshankeiden haittoja, kun varataan suojelualueeksi vaikka rauhoitettu tikankontti Kivimaan kaivosalueella. Tutkimus- ja kunnostusrahat löytyy totuttuun tapaan veronmaksajilta.

Mitä seuravaksi? Yksi maailman suurimmista ja kyseenalaisimmista kaivosyhtiöistä Rio Tinto on iskenyt silmänsä Lounais-Lappin kupariesiintymiin…

 

Tämän informaation tarjosi Kaivostutkijat

Jari ja Jarkko