Ojamon kalkkikivikaivos oli Lohjan Ojamolla vuosina 1925–1965 toiminut Lohjan Kalkkitehdas Oy:n omistama kalkkikivikaivos. Kaivoksesta louhittiin 40 vuoden aikana 8,7 miljoonaa tonnia kalkkikiveä, joka kuljetettiin kapearaiteista Virkkalan–Ojamon rautatietä pitkin Virkkalan kalkkitehtaalle. Nykyään vedellä täyttyneessä syvässä avolouhoksessa harjoitetaan muun muassa pelastus- ja sukelluskoulutusta.
Alla Youtube:sta löytyvä drone-video Ojamon kaivosalueelta (Lähde: Jari Temonen).
Avolouhos
Ojamon kaivoksen toiminta alkoi avolouhoksena vuonna 1925. Ensimmäinen työvaihe oli paikoin runsaan irtomaan poistaminen esiintymän päältä. Se tapahtui aluksi lapioimalla irtomaa kotti- ja hevoskärryihin. Hieman myöhemmin toimintaa tehostettiin raidekuljetuksen ja kippivaunujen avulla. Aluksi kippivaunutkin lastattiin lapioiden avulla, mutta työn nopeuttamiseksi hankittiin sittemmin höyrykäyttöinen lastauskone. Myöhemmin hankittiin raappakoneita, joiden avulla vesisuihkulla irrotettu maa voitiin kuljettaa lietepumppuun ja pumpata Lohjanjärveen.
Varsinainen louhinta suoritettiin porraslouhintana, pengerkorkeuden ollessa 2,5–5 metriä. Aluksi räjähdysaineena käytettiin dynamiittia, joka pian korvattiin työmaalla valmistetulla kloraatilla.
Ojamon kaivoslampi syyskuussa 2008. Vasemmalla pelastusvenetakila ja oikealla kaivostorni, kaivoksen ainoa jäljelle jäänyt maanpäällinen rakenne (lähde: Wikipedia).
Lohjan Kalkkitehdas Oy, Ojaman kaivos. 19.-20.7.1949 (Herman Stigzelius, Geologian tutkimuskeskus).
Lohjan Kalkkitehdas Oy, Ojamon kaivos. 19.-20.7.1949 (Herman Stigzelius, Geologian tutkimuskeskus).
Maanalainen louhinta
Kun avolouhos ulottui viisi metriä Lohjanjärven pinnan alle, siirtyminen maanalaiseen louhintaan tuli taloudellisista syistä välttämättömäksi. Valmistelut aloitettiin vuonna 1929 ja vuosina 1931-1933 siirryttiin ensin osittain ja sitten kokonaan maanalaiseen louhintaan.
Louhinnan edetessä kaivos syveni vuosi vuodelta. Kun vuonna 1935 louhittiin 29 metriä Lohjanjärven pinnan alapuolelta, vuonna 1942 oltiin jo tasolla 138 metriä järvenpinnan alapuolella. Räjähdysaineena maan alla käytettiin aniittia ja dynamiittia.
Alla Youtube:sta löytyvä eräs sukellusvideo Ojamon kaivokselta (Lähde Tomi Mustonen).
Kaivostyö Ojamolla
Ojamon kaivoksessa työskenteli eri aikoina vajaasta sadasta 250:een työntekijää kerrallaan. Erityisesti maanalaisessa louhinnassa työ oli ruumiillisesti vaativaa ja vaarallista. Suurin osa kaivoksen työntekijöistä oli nuoria miehiä.
Jatkosodan aikana, vuosina 1941-1944, Ojamolla toimi 150-200 venäläistä sotavankia käsittänyt työleiri. Suuri osa vangeista teki työtä kaivoksessa, muiden tehdessä muun muassa rata- ja rakennustyötä.
Sodan loputtua Ojamolle perustettiin vuonna 1947 Lohjan työsiirtola. Työsiirtolaan hakeutuminen oli mahdollista ensikertalaisille vangeille, joille oli langetettu korkeintaan vuosi vankeutta. Työsiirtolassa oli yleensä samanaikaisesti 60-70 vankia, ja he työskentelivät samoilla työmailla varsinaisten työntekijöiden kanssa. Työsiirtolan vangit vaihtelivat niin taustoiltaan kuin tuomioiltaankin, joista yleisin oli tullut rattijuopumuksesta. Työn vähetessä 1950-luvulla myös työsiirtolan toiminta hiipui, ja vankien käyttö kaivoksen työvoimana loppui kokonaan 12. kesäkuuta 1952.
Kaivoksen loppu
Vielä vuonna 1951 kaivoksessa suoritettiin uuden tason avaustöitä 238 metriä Lohjanjärven pinnan alapuolella. Vuonna 1958 tason 138 metriä yläpuolella olevien kalkkivarojen todettiin riittävän vain muutamaksi vuodeksi, ja kaivos päätettiin ilmeisesti jo tuolloin lopettaa. Samassa yhteydessä myös avaustyöt tasolla 238 metriä lopetettiin. Kaivos suljettiin lopullisesti vuonna 1965 turvallisuussyihin vedoten, vaikka todellisuudessa lakkauttamisen syyt olivat pääasiassa taloudelliset.
Lähteet: Wikipedia, GTK Hakku ja Youtube.
Tämän informaation tarjosi Kaivostutkijat
Jari ja Jarkko
