Avainsana: Kalkkikivi Page 1 of 2

Kolarin kalkkikiviesiintymä

Äkäsjokisuun kylä on tunnettu kalkkikivestään. Sitä louhittiin ja poltettiin esiteollisena elinkeinona tiettävästi jo 1800-luvun alkuvaiheista lähtien. Äkäsjokisuun kalkkia käytettiin tiilentekoon, muuraamiseen, navetoiden kalkitsemiseen ja lannoitteeksi. Yksittäisillä maakiviuuneilla toteutettu kansanomainen tuotanto jatkui lähes siihen saakka, kunnes valtionyhtiö Paraisten Kalkki (myöhemmin Partek Oy) perusti teollisen kalkkikaivoksen ja sementtitehtaan Äkäsjokisuun Kukkutievan – Mannajoen – Aittamaan esiintymiin vuosiksi 1968 – 89. Kylään syntyi teollisuusyhteisö palveluineen ja peräti Suomen pohjoisimpine rautatieasemineen.

Kolarin sementtitehdas

Partek Oy:n kalkkikaivos ja sementtitehdas Äkäsjokisuulla toimi vuosina 1968 – 89. Tuolloin esiintymän laajuus osoittautui n. 10 km²:ksi. Esiintymää pidettiin Suomen suurimpana. Vuonna 1986 yksikkö tuotti 8 % Suomen sementistä, joka tarkoitti 130 000 tonnia. Enimmillään teollisuuslaitos työllisti 140 henkilöä suoraan ja lisäksi 10 urakoitsijaa. Sementin tuotannossa tarvittavaa kiillegneissiä tuotiin Äkäsjokisuulle pitkään Sodankylästä, kunnes 1980-luvulla läheisestä Tapojoen muodostumasta löytyi andalusiittiliusketta samaan tarkoitukseen. Paikalle muodostui louhos. Yhtiö oli rakennuttanut työntekijöilleen betonista ja tiilestä asuntoalueen parin kilometrin etäisyyteen teollisuuslaitoksista. Kaivos ja sementinvalmistus kävivät kuitenkin kannattamattomiksi, joten tuotanto loppui. Työväen kerrostalot ja tehtaan hallit purettiin, tornit räjäytettiin ja kuilut luotiin umpeen 2007. Jäljelle jäivät suuret avolouhosaltaat sekä yksityisille myyty hallintorakennus, ruokala, konehalli ja loput asuintalot. Vuodesta 2008 alkaen teollisuusalueella on toiminut Rudus Oy:n betonimylly sekä malmiyhtiö Northland Explorationin malmintutkimuksien työtiloja, jotka jälleen on syksyllä 2014 ajettu alas.

Lähde: http://muinaistoimisto.blogspot.com/

 

Kolarin kalkkikaivoksella 9/2018

 

Jälkisanat

Kaivosteollisuuden  perintönä autioitunut ratapiha ja autioituneet talot. Työtä on ollut joskus; ei ole enää. Pelkän junaradan rakentamiskustannukset liikkuvat 4-7 M€/km nykyhinnoilla. Ja miksiköhän rataverkko on näille leveysasteille tehty? No kaivos- ja sementtiteollisuuden tarpeisiin verorahoin.

Onneksi kalkkilouhosten ympäristöongelmat ovat yleensä rajallisemmat (ei aina!). Pikakieroksella ei tarttunut silmään isompia ympäristöongelmia.

… mutta rajajoen toisella puolelta löytyykin ongelmapesäke eli Kaunis Iron.

Ylen kuvat Pohjois-Ruotsin kiistellyltä rautakaivokselta paljastavat: kaivos pumppaa rikastushiekkaa tulvivalle suolle Tornionjoen vesistöalueella

lähde: https://yle.fi/uutiset/3-10794996

Jätevedet ja rikastushiekat vain maastoon, josta ongelmat valuvat Torniojokeen asti. Yhdistä tähän vielä Hannukaisen vireillä olevan massiivinen kaivoshanke, ja sen tuoma ympäristökuormitus…

Onko tuloksena Torniojoen Zombie-lohet?

Mystiset zombielohet piinaavat kalastajia Tornionjoella, huljuvat hiljaa pinnan tuntumassa eivätkä syö: ”Viranomaisten pitäisi reagoida tomerammin”

Lohien huono kunto ja voimattomuus ovat piinanneet tänä kesänä kalastajia Tornionjoen alueella.

Tornionjoessa on havaittu sairaita ja kuolleita kaloja.

Kuolleiden ja selvästi haavoittuneiden lohien lisäksi joessa on näkynyt niin sanottuja zombielohia, jotka eivät tartu syöttiin ja uivat laiskasti pinnassa.

Ongelman ratkaisemisen tekee hankalaksi se, että ongelman aiheuttajaa ei ole pystytty selvittämään, vaikka Luonnonvarakeskus Luke ja Ruokavirasto (ent. Evira) sitä ovat yrittäneet päästä syyn jäljille.

Lähde: Iltalehti 19.7.2019

Olisiko aiheellista tutkia vaikkapa Kaunisvaaran jätevesikuormituksen vaikutusta kalakuolemiin ja kalojen vastustuskykyyn taudeille???

Tämän informaation tarjosi Kaivostutkijat

Jari