Rämepuron kultaesiintymä löytyi Outokumpu Oy malmietsinnän tuloksena 1980-luvun puolivälissä. Tällöin arvioitiin 250 000 tonnissa malmissa olevan noin 1250 kg kultaa (5 g /tn). Rämepuron kultaesiintymän kaivosoikeuden on saanut alun perin 1993 Outokumpu Finnmines Oy. Kaivosoikeus on siirretty 2003 Polar Mining Oy:lle ja 2006 edelleen Endomines Oy:lle.
Rämepuron kaivokselta on louhittu tuotantovuosina 2013–2016 malmia avolouhintana yhteensä 169 080 tonnia ja sivukiveä 866 917 tonnia. Kaivoksen toiminta on käsittänyt malmikiven louhinnan lisäksi malmilouheen välivarastoinnin sekä sivukivien ja poistettavien pintamaiden läjityksen niille varatulla alueella. Malmi on kuljetettu murskattavaksi ja rikastettavaksi Pampalon rikastamolle. Tuotannollinen toiminta ja avolouhoksen kuivanapitopumppaus on päättynyt helmikuussa 2016, minkä jälkeen avolouhos on alkanut täyttyä vedellä. Ylivuotoa kaivoksesta alkoi tulla keväällä 2017. Sivukivialueenmaisemointi toteutettiin elo-marraskuussa 2016 ja sitä on jatkettu vuonna 2018 maisemointi-istutuksin. Jälkihoitotoimenpiteenä vesien käsittely on hakemuksessa esitetty jaettavan aktiiviseen ja passiiviseen vaiheeseen.
Aktiivisessa vaiheessa maisemoidun sivukivialueen suotovedet käsitellään vesienkäsittelyaltaissa neutraloimalla vettä lipeällä tai vaihtoehtoisesti kalkilla metallien saostamiseksi. Tämä menettely vastaa alueen tämän hetkistä vesienkäsittelyä. Kaivosalueelle rakennetaan arvion mukaan vuoden 2019 aikana vesienkäsittelykosteikko.
Passiiviseen jälkihoitovaiheeseen siirrytään, kun kosteikon toiminta todetaan tarkkailutulosten perusteella olevan riittävällä tasolla. Passiivisessa vaiheessa alkuun osa sivukivialueen valumavesistä johdetaan kosteikolle ja loput käsitellään edelleen kemiallisesti vesienkäsittelyaltailla. Kun kuormituksen raja-arvoihin pääseminen ei tarkkailutulosten mukaan enää edellytä vesien kemiallista käsittelyä altaissa, kaikki sivukivialueen valuma- ja suotovedet, sekä vesienkäsittelyaltaiden vedet johdetaan kosteikkokäsittelyyn.
Sekä aktiivisessa, että passiivisessa vaiheessa avolouhoksen ylivuotovedet johdetaan mittapadon ja kalkkiverhoillun ojan kautta Rämepuroon. Hakija ei arvioi jälkihoitotoimenpiteistä aiheutuvan nykytilasta poikkeavia ympäristövaikutuksia. Jälkihoitotoimenpiteiden toteuttamisentarkoituksena on pienentää ympäristöön, pääasiassa vesistöön, kohdistuvia vaikutuksia. Jälkihoitotoimenpiteiden vaikutusten arvioidaan näkyvän vesistökuormituksen pienenemisenä vähitellen tulevien vuosien kuluessa.
Lähde
Lausuntopyyntö, Itä-Suomen aluehallintovirasto, Rämepuron kaivoksen toiminnan lopettaminen. Ilomantsin Kunnanhallitus 18.02.2019
Lupa saastuttaa? Näin Pampalon kultakaivos sai laillisesti sotkea lähiseutuaan Pohjois-Karjalassa
”Tuonne on lipeää pumpattu ihan vitusti.”
”Tästä vesi tulvi keväällä padon yli. Naapurin taimikko oli veden peitossa. Ei ole mitään tietoa, mitä siinä vedessä oli.”
”Seuran vieraillessa Ilomantsissa toukokuussa myös Pampalon kaivoksen rikastushiekka-allas oli kuivana. Tuuli kuljetti sieltä suuria pölypilviä kaivoksen ympäristöön. Altaan tulisi olla vesipinnan alla, etteivät haitalliset aineet pääse leviämään tuulen mukana.”
”Mitä heikompi kaivoksen taloudellinen tilanne oli, sitä heikommaksi muuttui myös työsuojelu.”
***
”Endominesin talousjohtaja Marcus Ahlström: Pampalon kaivos ei ole elinkaarensa aikana ollut tarpeeksi kannattava, jotta sitä olisi nykyisellään ja kullan nykymarkkinahinnalla kannattavaa jatkaa. Teemme tällä hetkellä alueella malminetsintää.”
”Yhtiö vakuuttaa, että kaivokselta valuu pois vain ympäristönormit täyttäviä vesiä”
***
”Vielä vuonna 2012 meillä oli erinomainen vesi. Kun kaivos täyttyi vedellä, kaivoon rupesi tulemaan kuparia, lyijyä ja arseenia. Nyt kaivovesi on sellaisenaan käyttökiellossa. Sitä ei saa juoda, eikä siinä saa peseytyä”
”Kaivosyhtiö yritti tarjota sopimusta, jossa yhtiö olisi korvannut puhdistamon kertakorvauksena myöntämättä syyllisyyttään veden pilaantumiseen”
Arseeni on maaperässä luonnostaan esiintyvä terveydelle haitallinen raskasmetalli. Arseenin pitoisuus maaperässä on paikoitellen hyvin korkea ja se voi liueta pohjaveteen ja kulkeutua porakaivoihin. Arseeni ja sen yhdisteet luokitellaan EU-direktiivin 67/548/EEC mukaan myrkyiksi ja ympäristölle vaarallisiksi aineiksi.
Arseeni on radonin ohella pahimpia yksittäisten kaivojen veden laadun ongelmia Suomessa. Talousveden laatuvaatimusten mukaan arseenin määrä juomavedessä ei saa ylittää ohjearvoa 10 µg/l.Lähde: Wikipedia
Kultaryntäyksen jäljet Pampalossa 2019
Kirjoitusvirhe. JÄTEvedellä täyttynyt avolouhos. pH 3,5 ja sähkönjohtavuus koholla. Rikin hajun aisti selvästi louhoksen vedestä.
Louhoksesta purkautuu koko ajan hapanta metallipitoista vettä. Tämä kultasuoni ei ehdy samalla tavalla kuin aikaisempi suoni. Jäteveden määrä ei vähene vaan ympäröiviltä soilta kulkeutuu koko ajan lisää pohjavettä, jonka vuoksi louhokselta on ylivuotoa. Lieneekö tätä huomioitu YVA-arvioinnissa riittävällä tavalla? Tai ylipäänsä alueen vesivirtauksia…?
Päälouhoksen rapautuvia kiviä. Aikamoisen näköistä malmikiveä. Rikkipitoista kiveä on täytynyt olla louhoksessa melkoinen määrä, jos kivet näyttävät tässäkin tältä. Mitä kaikkea sivukivikasan uumeniin onkaan loppusijoitettu?
Jätevesialtaat ja takana ansiokkaasti peitelty sivukivikasa. Maisemoituja sivukivikasoja näkee Suomessa turhan vähän!
Sivukivikasalta tulee kuitenkin erittäin hapanta (pH 3,3) ja metallipitoista vettä, joka pumpataan erikseen jätealtaisiin. Miten pumppaus toimii pakkaskausina tai sähkökatkotilanteissa?? Hyvä puoli tässä on, että sivukivialueen ympärillä on kokoojaojat, jotta isommat sivukivialueen suotovedet saadaan hallintaan. Tuskin kuitenkaan kaikkea. Paljonkohan menee pohjavesiin? Sivukivikasan päällyskerros estää hapettumisreaktioita, mutta ei kaikkea, josta esimerkkinä nuo suotovedet. Onko peittoprosessi siis onnistunut vai ei?
Jätealue on tehty tutusti suon päälle. Kalvorakenteita pohjalla ei luultavasti ole.
Jätevedenkäsittelyallas. Ja kuten näkyy: on ollut vettä altaissa kukkuroillaan.
Jätevesien kultaista väriloistoa.
BAT-teknologiaa parhaimmillaan. Hämmennetään manuaalisesti sammutettua kalkkia jätealtaaseen. Tällöin kaivoksen jätevesien pH saadaan nousuun, ja sen sisältämät metallin sakkautuvat altaan pohjille. Kuka käy hämmentämässä keitoksen, jos ja kun Endomines menee joskus konkurssiin? ELY:n viranomaiset työpöytänsä äärestä?
Sammutettua kalkkia oli iso kasa odottamassa sekoittajaansa. Taivasalla…
Vesien purku maastoon. Ei kovin edustavaa BAT-eristyksiä putkissa. Havainto hetkellä ei ollut juoksutusta, ja suon oja oli kuiva ja puhdas. Vaikutti siltä, että saostuskäsittely on kohtuu toimiva. Ehkä? Kalkkikiviojasta ei ollut kylläkään havaintoa.
Pampalon kaivoksen avoimet ovet 2018. Edustavat tulokset esitettynä, mutta itse alueesta ei kyllä oikeaa kuvaa esitetty. Mahdolliset ongelmat salattiin esittelyssä tai esitettiin muunneltua totuutta.
Tietoisku! Kaivoksien jätevesien käsittelyratkaisut
Aktiiviset kaivosjätevesien puhdistusmenetelmät
Passiiviset kaivosjätevesien käsittelymenetelmät
Lähde:
Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt. Suomen ympäristökeskus 2011
Poimintoja ympäristöluvasta
”Kaivoksen sulkeminen on huomioitu BAT:n mukaisesti jo suunnitteluvaiheessa. Sulkemissuunnitelmaa tullaan päivittämään toiminnan aikana. Sulkemissuunnitelmassa on huomioitu BAT, Kaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt sekä Kaivoksen sulkemisen käsikirjassa esitetyt ratkaisumallit ja periaatteet. Kaivoksen sulkemisen jälkeinen aika on huomioitu myös hankkeen ympäristöriskinarvioinnissa.”
”Kaivostoiminnan lopettamiseen liittyvän jälkihoidon päätavoitteet ovat:
1.Varmistaa yleinen turvallisuus kaivostoiminnan muuttamilla alueilla
2.Varmistaa, että alueen ympäristökuormitus on hyväksyttävällä tasolla ilman aktiivisia käsittelytoimia ja edelleen pienentää ympäristökuormitusta mahdollisimman alhaiseksi kohtuullisilla kustannuksilla
3. Saavuttaa fyysisesti ja kemiallisesti pysyvät olosuhteet alueella sulkemisen jälkeen
4. Palauttaa käytöstä poistuvat alueet luonnonympäristöksi tai muuhun myöhempään maankäyttöön
5. Huolehtia osaltaan, että kaivostoiminnan päättymisestä aiheutuvia negatiivisia sosioekonomisia vaikutuksia voidaan pienentää
6. Saavuttaa passiivinen jälkihoidon vaihe kohtuullisessa ajassa toiminnan lopettamisen jälkeen
7. Alueen palauttaminen mahdollisimman luonnontilan kaltaiseen tilaan ja ympäröivän alueen maisemaan sopivaksi.”Kommentti: Näistä ei täyttynyt kohdat 2, 3, 5, 6 ja 7.
”Jätevesien selkeytysaltaat voidaan jättää paikoilleen kaivoksen sulkemisen jälkeen ja pitää toimintavalmiudessa mahdollisten käsittelyä vaativien vesijakeiden osalta. Sulkemisen jälkeisten tarkkailutulosten perusteella päätetään erikseen altaiden purkamisesta. Mikäli altaat puretaan, ne voidaan täyttää kivi- ja maa-aineksella ja tasoittaa ympäröivän maanpinnan tasoon.
Kommentti: Altaita on kohtuullisesti, mutta ylivuotoakin on ollut. Altaiden sulkeminen ei tule kysymykseenkään, sillä niitä tarvitaan aktiiviseen jätevesien puhdistukseen.
”Louhoksen ylivuotovesien osalta varaudutaan myös toiminnan päättymisen jälkeiseen vesien käsittelyyn. Kaivoksen sulkemisen jälkeen vesienkäsittelyssä on tarkoituksenmukaista hyödyntää menetelmiä, jotka ovat passiivisia, kustannuksiltaan alhaisia, eivätkä vaadi merkittävää seurantaa ja huoltoa. Yksi mahdollisuus vesienkäsittelyyn on sulfaatinpelkistäjäbakteerien toimintaan perustuva louhoskäsittely, joka on hakemuksen mukaan toimiva menetelmärikkipitoisten louhosvesien käsittelyssä. Vedellä täyttynyttä avolouhosta käytetään bioreaktorinalisäämällä louhokseen bakteeri-lähdettä sekä tarvittaessa sopivia hiilen- ja ravinteiden lähteitä. Sulfaatinpelkistäjä-bakteerien toiminnan tuloksena louhosveden sisältämät metallit saostuvat ja palautuvat avolouhoksen pohjalle ja seinämille. Tällöin avolouhoksen vesi muuttuu lähes metallivapaaksi.”
Kommentti: Kova lause, että käytetään passiivisia menetelmiä ja halvalla. Ei toteudu tässä kohteessa. Lieneekö bakteeriymppiä vielä käytetty, ja sen tehokkuus pitkässä juoksussa kyseisessä kohteessa? Tämä on niitä ”kokeillaan” ratkaisuja, ja pitkän ajan kuluessa nähdään onko niillä vaikutusta.
”Avolouhoksen, malmin välivarastointialueen ja sivukiven läjitysalueen kuivatus-, suoto-ja valumavedet on kerättävä hallitusti ja käsiteltävä ennen johtamista vesistöön. Puhtaat vedet voidaan johtaa vesistöön ilman allaskäsittelyä. Louhos- ja suoto- sekä muut epäpuhtauksia sisältävät vedet voidaan puhdistaa hakemuksessa esitetyllä tavalla. Puhdistustehon varmistamiseksi tulee olla välitön valmius kemikaalien käyttöön.”
”Kuivatusvesien käsittelyjärjestelmästä juoksutettavan veden pH:n on oltava välillä 5,4–9,5. Vesienkäsittelyaltaasta vesistöön juoksutettavan veden osalta on saavutettava seuraavat virtaamapainotteiset aineiden pitoisuuksia ja määriä koskevat vaatimukset neljännesvuosikeskiarvoina: arseenin pitoisuus enintään 0,5mg/l, nikkelin pitoisuus enintään 0,5mg/l, kiintoaineen pitoisuus enintään 30mg/l ja määrä enintään 10 tonnia vuodessa ”
”Malmikiviä tai muita potentiaalisesti happoa tuottavia tai haitallisia aineita sisältäviä kiviaineksia ei saa läjittää merkittävissä määrin sivukivialueelle. Sivukivien läjitysalueen pohja voidaan toteuttaa hakemuksen mukaisesti. Tiivistyneen turvekerroksen paksuuden on oltava vähintään 0,5 m ja vedenläpäisevyys saa olla enintään 1×10-8m/s. Tiivistysrakenne voidaan korvata vaihtoehtoisella rakenteella, jos sen osoitetaan täyttävän vastaavat tiiveyttä ja rakenteellista kestävyyttä koskevat vaatimukset. Pohjan korkeussuhteet ja suotovesiojat tulee suunnitella ja toteuttaa suotovesien keräilemiseksi ja johtamiseksi hallitusti vesienkäsittelyn kautta ympäristöön toiminnan aikana ja sen päätyttyä.”
” Louhoksen kuivanapitovesiä arvioidaan pumpattavan keskimäärin 360 000 m3/a ja niistä pääosa johdetaan vesienkäsittelyn kautta ympäristöön. Nettosadanta alueelle 60 000 m3/a. Louhokseen purkautuvan pohjaveden määrä 300 000 m3/a.”
Kommentti: Vesien hallinta on alueella haasteellista, sillä soilta puskee vettä louhokseen jatkuvalla syötöllä. Miten pohjavedet käyttäytyvät? Kulkeutuuko louhoksen vedet paineellisesti suoraan kaivospiirin ulkopuolelle, kuten naapurin vesikaivon pilaantuminen on osoittanut.
”Alueen jälkihoitotyöt on tehtävä kolmenvuoden kuluessa toiminnan päättymisestä. Alueelle jäävät rakenteet on viimeisteltävä kestävällä tavalla, ympäristön ja terveyden kannalta haitattomaan ja vaarattomaan kuntoon”
Kommentti: Keväällä 2019 sivukivialue oli peitelty, mutta varsinaista kosteikkoallasta ei ollut.
”Ennen läjitysalueiden käyttöönottoa luvan saajan on asetettava kiinteä 150 000 euron suuruinen hyväksyttävä vakuus kaivannaisjätteiden jätehuollon ja vesienkäsittelyn varmistamiseen, kaivannaisjätealueen käytöstä poistamiseen ja jälkihoidon toteuttamiseen liittyviin toimenpiteisiin sekä toiminnan päättymisen jälkeiseen tarkkailuun. Summasta 50000 euroa koskee jälkitarkkailun järjestämistä. Lisäksi on asetettava ja pidettävä voimassa muuttuva 30 000 euron suuruinen vakuus jokaista käytössä olevaa sivukivien läjitysalueen alkavaa hehtaaria kohti, kunnes jälkihoitotoimenpiteet on saatettu loppuun hyväksytysti”
Kommentti: 50 tuhannella ei kovin pitkään noita jätevesien tarkkailua järjestetä. Vielä vähemmän jos ilmenee pohjavesi- tai muita ongelmia. Hehtaarikorvauksesta puuttuu nolla.
Yleisesti jos ongelmia ilmenee merkittäviä määriä, on melkein halvempaa ajaa kaivosyhtiö nurin kuin alkaa kalliiseen kunnostustoimiin. Kaivosyhtiön velkasaneeraus yms. voi estää ja seisauttaa kunnostustyöt välittömästi vuosikausien ajaksi.
Ehdottomasti vakuussummat ovat alalla arvioitu rankasti alakanttiin kuten aina!
AVI:Rämepuron kaivoksen ympäristölupa ja vesitalouslupa sekä toiminnanaloittamislupa, Ilomantsi 9.5.2014
Kultamainareiden jälkisanat
Tässäpä kultainen perintö Endomines korporaatiolta. Oliko tässäkään 3-4 vuoden kultakuumeesta mitään järkeä?! Muutaman vuoden louhinnan tuloksena saatiin perinnöksi pienimuotoinen ongelmapesäke vuosikymmenien ajaksi. Ja todennäköisin vaihtoehto on, että lopulta myös veromaksajat saattavat olla ongelman maksajia. ”Juniori-yritys” on lähtenyt kultaseikkailulle rapakon taakse American Idahoon. Pampalon kaivos on ”odottamassa” parempia aikoja ties kuinka kauan…
Tämä kohde osoittaa myös erinomaisesti kaivoslainsäädännössä, ympäristövaikutusten arvioinnissa ja takuissa piilevän perusongelman. Mitä haastavampi malmikivi (esim. suuri rikkipitoisuus ja liukenevat muut raskasmetallit), sitä suurempi ongelma saadaan aikaan. Mutta huomioidaan tätä juurikaan käytännössä? Mitä vaativampi ympäristö kaivostoiminalle, sitä suuremmalla syyllä luvituksen pitäisi olla moninkerroin tiukempi. Tässä on peiliin katsomisen paikka, tai voi peilata kuvaansa noiden rikkipitoisten jätelampien pinnasta.
Jälkihoito on tosin hoidettu jotenkuten eteenpäin, mutta onko tämä tarpeeksi? Onko löperö kaivoslaki sallinut sen taas? Miten jälkihoidon pitkäaikaisvaikutukset tiedetään riittävällä tarkkuudella vai arvataan vain?
Ainakin passiivisien menetelmien käyttöön pitää olla joku tolkku. Huonoina esimerkkeinä on aikaisemmin toiminut ainakin kalkkikiviuomien käyttö. Helvetin huonoja esimerkkejä! Nykyinen louhosalue ja sivukivialueet olivat vielä kaukana passiivisien puhdistusmenetelmien käytöstä. Yhtiön suunnitelmien mukaan sen piti olla ajankohtainen jo 2019. Eipä ollut! Kysymys kuuluukin saadaanko tätä hallintaan noin vain?
Huhut yhtiön vastuuttomasta toiminnasta ovat huolestuttavia, ja kertoo paljon alan vanhoillisesta asenteesta. Kun menee huonosti, niin silloin säästetään työturvallisuudesta ja ympäristöasioista. Pitäisikö näiden juniori yhtiöiden osalta olla vieläkin tarkempana lainsäädännön ja ympäristövastuiden suhteen? Pampalon kultakaivos ei ole ollut koskaan taloudellisesti kannattava, kuten myöskään ei veronmaksajien rahoituksella pyörivä Terrafamekaan.
Rämepuron louhos oli ainoastaan Pampalon satelliittikaivos. Varsinainen rikastamisprosessi on tehty pääkaivoksella, jossa sijaitsee myös varsinainen rikastushiekka-allas. Rämepuron louhos herättääkin kysymyksiä, miten tämän rikastushiekka-altaan toiminta on hoidettu ja miten pelaa, kun yhtiö on seisauttanut toimintansa Ilomantsissa? Rikastusprosessissa on käytetty kaliumamyyliksantaattia. Ksantaatit ovat vesieliöille jo pieninä määrinä myrkyllisiä tai erittäin myrkyllisiä. Lisäksi eliöille on haitallista ksantaattien hajoamistuote rikkihiili. Vaikka ksantaatteja on käytetty kaivosteollisuudessa jo vuosikymmeniä, toistaiseksi tiedetään hyvin vähän siitä, miten ne vaikuttavat ympäristössä pieninä pitoisuuksina. Suomessa ksantaateille ei toistaiseksi ole pitoisuusrajaa. Rikastushiekka-altaaseen on mennyt myös vähäisiä määriä syanidia, joka on peräisin tutkimuskäytöstä. Itse rikastusprosessissa ei syanidia ole käytetty.
Tämän kultakuumeen tarjosi poikkeuksellisesti
Avustavat mainarit ”Dille ja Jönssi” sekä ”Keijo”
