Soklin kaivoshanke on pitkään suunniteltu fosfaattikaivos Savukoskella Suomen Lapissa. Fosforiesiintymä löydettiin jo vuonna 1967. Kaivosoikeudet kuuluivat ensin Rautaruukille, sitten 1986 Kemiralle ja vuodesta 2007 norjalaiselle Yaralle Kemira GrowHow-kaupan myötä.

Soklin kaivospiirille on määrätty kaivosoikeus 8.11.1976, jonka jälkeen kaivospiirille on myönnetty pidennystä useina vuosina. Tutkimustoimintaa on tehty runsaasti vuosikymmenten aikana kaivoslain antamin oikeuksin. Alueelle on myös rakennettu vanha koerikastamo Rautaruukin toimesta, joka on ollut käytössä 1970–80 luvulla.

Yaran Soklin kaivoshankeen kuvaus
Yara Suomi Oy on hakenut lupaa malmin rikastamiselle, kaivannaisjätteen hyödyntämiselle ja sijoittamiselle jätealueelle, rakentamisessa käytettävän tarvekiven louhinnalle, käsiteltyjen jätevesien johtamiselle Kemijokeen, aluevesien johtamiselle Yli-Nuorttiin ja saniteettijätevesien käsittelylle sekä muille hankkeeseen liittyville toiminnoille, kuten energian tuotannolle ja polttoaineen jakeluasemille. Vesilain mukaista lupaa on haettu putkilinjojen vesistöjen ylityksille ja alituksille, silloille, louhosten kuivatukselle, pohjavesipinnan alentamiselle, uomalle, Yli-Nuortin oikaisulle ja Loitsanan sekä Loitsonlammen kuivattamiselle.

Kaivospiirin koko tulee olemaan 59,3 km2. Suunnitelman mukaan malmi rikastetaan Soklissa ja rikaste kuljetetaan jatkojalostettavaksi Norjaan Yaran omille tehtaille Perämeren satamien kautta.

Hankkeen ympäristövaikutukset on arvioitu YVA-menettelyllä ja hankkeesta on tehty Natura-arviointi.

Soklin hankkeessa on tarkoitus hyödyntää karbonaattimassiivin alueella sijaitsevia fosfaattimalmeja (apatiitti) ja rautamineraalivarantoja sekä mahdollisesti alueella esiintyviä kiillemineraalirikkaita (vermuliitti) yksiköitä ja mangaanin suhteen rikastuneita yksiköitä. Soklin esiintymässä olevia niobimalmeja ja niiden sisältämiä muita arvoaineita (uraani, tantaali, torium) ei oteta talteen eikä rikasteta.

Mineraalivarantoarvion mukaan fosfaattimalmeja on yhteensä noin 122 miljoonaa tonnia (Mt). Kaivoksen tuotteet ovat fosforirikaste (apatiittirikaste) 1,5–1,7 Mt/a ja rautarikaste (magnetiittirikaste) 0,3-0,5 Mt/a.

Kaivoksen tämän hetkinen suunniteltu toiminta-aika mineraalivarantojen perusteella on 20 vuotta. Malminetsintää jatketaan koko kaivoksen elinkaaren ajan sekä kaivosalueella että sen lähiympäristössä, mikä mahdollisesti jatkaa toiminta-aikaa. Kaivoksen suoraksi työllistäväksi vaikutukseksi rakennusvaiheessa on arvioitu noin 1040 henkilötyövuotta. Toimintavaiheessa kaivostoiminnassa on 250–300, rikasteen syöttöliikenteessä Kemijärvelle 150 ja energiapuunkeruussa 60 pysyvää työpaikkaa.

Louhinta tapahtuu avolouhintana ja malmin ominaispiirteistä johtuen pääasiassa ilman räjäytyksiä. Malmi irrotetaan pääasiassa kaivinkoneilla ja/tai pintakaivureilla ja kuljetetaan dumppereilla käsiteltäväksi. Malmia tullaan louhimaan 4-10 Mt/a ja sivukiveä 2,7 Mt/a. Avolouhoksia louhitaan enintään 14 kappaletta, joista tuotannossa on kerrallaan enintään 6 louhosta. Avolouhosten pinta-alat ovat yhteensä 4,4 km2

Malmi kuljetetaan dumppereilla ja kiviautoilla avolouhokselta murskaamolle, jossa se ensin seulotaan ja sen jälkeen murskataan kahdessa vaiheessa. Murskattu malmi kulkee katetuilla hihnakuljettimilla tasausvarastolle, jossa malmi homogenisoidaan. Homogenisointivarastosta malmi siirretään hihnakuljettimilla rikastamon syöttösiiloon, josta se syötetään jauhatukseen. Malmissa oleva magnetiitti rikastetaan heikkomagneettisilla rumpuerottimilla. Magnetiittirikaste sakeutetaan ja sen jälkeen suodatetaan keraamisella imusuodattimella. Suodatettu rikaste viedään hihnakuljettimilla magnetiittirikasteen varastorakennukselle, josta se lastataan päivittäin kuorma-autoihin ja viedään Kemijärvelle edelleen kuljetettavaksi.

Ei-magneettinen fraktio pumpataan apatiitin vaahdotukseen. Apatiittirikaste sakeutetaan ja suodatetaan painesuodattimilla. Sen jälkeen rikaste kuivataan höyrykuivaimella, jonka jälkeen rikasteen kosteus on 0,5-1,0 %. Tarvittaessa suodatettua apatiittirikastetta voidaan viedä väliaikaisesti varastolle, jonka koko on yhden päivän rikastetuotanto. Kuivattu rikaste kuljetetaan pneumakuljettimilla siiloihin, joista se lastataan kuorma-autojen päällä oleviin säiliöihin/kontteihin edelleen Kemijärvelle kuljetettavaksi. Kemijärveltä lähtee päivittäin kaksi junaa johonkin Perämeren satamaan.

Rikastusprosessin jätteet kerätään yhteiseen pumppukaivoon, josta liete pumpataan hydrosyklonille. Syklonin ylite kulkee sakeuttimen kautta ja alite voidaan pumpata suoraan rikastushiekkaaltaalle. Rikastushiekka-altaan läjityskapasiteetti on 61 Mm3 ja pinta-ala 9,8 km2. Vaahdotuksen rikastushiekkaa syntyy vuosittain noin 3,1 Mm3. Liete pumpataan putkilinjaa pitkin 10 km matka rikastushiekka-altaalle, joka sijaitsee Kiimavaaran länsipuolelle Jänesaavan alueella, joka kuuluu Sotajoen valuma-alueeseen. Lietettä pumpataan altaalle keskimäärin noin 830 m3/h. Rikastushiekka-alue on mitoitettu 20 vuodelle ja kokonaishiekkamäärälle noin 61 Mm3. Alueen kokonaispinta-ala on noin 9,8 km2 mikä sisältää rikastushiekka-altaiden lisäksi myös vesien selkeytysaltaat.

Rikastushiekka on luokiteltu pysyväksi jätteeksi. Sen sulfidimineraalipitoisuus on erittäin pieni (alle 0,1 %) eikä materiaali ole missään olosuhteissa happoamuodostavaa.

Toiminnasta syntyy erilaisia käsittelyä vaativia jätevesiä (avolouhosten kuivatus, pohjavesipinnan alentaminen, rikastusprosessi) hydrologialtaan normaalina vuonna 6,2 Mm3 ja sateisena vuonna 9,3 Mm3.

Hankkeen ympäristövaikutukset ja ehdot

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on Yara Suomi Oy:lle antamallaan ympäristölupapäätöksellä nro 59/2018/1 myöntänyt toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan Soklin kaivoksen toimintaan sekä useisiin siihen liittyviin muihin toimintoihin, kuten rikastamo, energiantuotantolaitos, puupolttoaineiden murskaustoiminta, kaivannaisjätteen jätealueet ja talousjätevesien puhdistamo. Lupaan liittyvä valitusprosessi on meneillään hallinto-oikeudessa.

  • Kaikki rikastuksen prosessivedet ja muut toiminnassa syntyvät likaantuneet vedet on määrätty kierrätettäväksi prosessissa tai johdettavaksi käsittelyn jälkeen Kemijokeen Lattunan alueella olevaan purkupaikkaan. Pitoisuusraja-arvot on määrätty typen, fosforin, sulfaatin, natriumin, alumiinin, raudan ja kiintoaineen sekä elohopean ja kadmiumin osalta. Jätevesien johtaminen on rytmitettävä Kemijoen luontaisten virtaamien kanssa siten, että varmistetaan haitallisten aineiden ja ravinteiden riittävä laimeneminen.
  • Luvan saaja on määrätty asettamaan kaivannaisjätealueiden ja maankaatopaikkojen asianmukaisen sulkemisen varmistamiseksi 9 379 360 euron vakuus. Vakuus tarkistetaan ennen toiminnan aloittamista.
  • Rikastushiekka on luokiteltu pysyväksi jätteeksi. Sen sulfidimineraalipitoisuus on mitätön eikä materiaali missään olosuhteissa ole happoamuodostavaa. Rikastushiekka-altaan pohjalle ei ole tarpeen rakentaa teknisiä eristekerroksia estämään suotovesien pääsyä maaperään ja pohjaveteen. Allasalueella oleva turvekerros muodostaan altaan pohjalle riittävän tiivisrakenteen, jolla vähennetään maaperään ja pohjaveteen suotautuvaa vesimäärää. Sille osalle aluetta, jolta turvekerros puuttuu tai on liian ohut ja maaperässä on vettä hyvin johtavia kerroksia, rakennetaan pohjakerros muualta tuodulla turpeella tai hienoainesmoreenilla.

Uraaniongelma

  • Yara Suomi Oy toteaa hakemuksessaan, että kaivosyhtiö ei aio ottaa talteen ja rikastaa karbonaattimassiivin alueella esiintyviä niobimalmeja ja niiden sisältämiä uraania, tantaalia ja toriumia.
  • ”Yara tarkkailee jatkuvasti malmin säteilypitoisuuksia ja raportoi niistä asianmukaisille viranomaisille ympäristöluvan ehtojen mukaisesti. Kaivostoiminta ei aiheuta säteilyriskiä alueen asukkaille, työntekijöille tai luonnolle. Soklin alueen perussäteily on normaalia Lapin tasoa. Fosfaattimalmissa, jota Yara louhisi, radioaktiivisten aineiden pitoisuudet ovat keskimäärin pieniä. Soklin fosfaattimalmien keskimääräinen aktiivisuuspitoisuus jää Säteilyturvakeskuksen määrittämien ilmoitusrajojen alle”
  • Selvityksissä on tarkasteltu vain säteilyaltistusta eikä lainkaan kemiallista myrkyllisyyttä. Hankealueella sijaitsevat säteilevät malmit aiheuttavat säteilyvaaran lisäksi alueen eliöstön kemiallisen myrkyttymisen ja ravintoketjujen myötä myös vaaraa ihmisten terveydelle.
  • YVA-selostuksen mukaan ”kaivosyhtiö tulee tekemään STUK:lle suunnitelmat, miten radioaktiivisten aineiden leviäminen kaivostoiminnassa estetään ja miten radioaktiivisista jätteistä huolehditaan.”
  • Fosfaattilannoitteeseen jää radionuklideja uraanista, radiumista ja toriumista. STUK:in mukaan näitä ei pystytä täysin poistamaan vaan Yara tuottaa uraanipitoista fosfaattilannoitetta viljelyyn ja ruokatuotantoon. Radionuklidit kertyvät kumuloituen lannoitteiden kautta ravinto- ja ruokatuotantoketjuun. Lupahakemuksessaan Yara ei ole arvioinut fosfaattiin sisältyvän uraanin ja uraanin hajoamistuotteiden kemiallisia ja ekologisia ympäristövaikutuksia YVA-asetuksen velvoittamalla tavalla.

 

Lähteet: YVA-selostus ja päätös, Wikipedia.

 

 

Lapin kairassa 5/2020

Kaivostutkijat suuntasivat ottamaan selvää tästä Yaran kaivoshankkeesta keväällä 2020.

Samperin veturi. Nuortin konesavotta tapahtui vuosina 1913-1917. Nyt savotta alkaa uudestaan, sillä Yara hakkauttaa 150 000 m3 puuta vuodessa sen tuotantoprosessissa tarvittavaan lämpölaitokseen (mm. apatiittirikasteen kuivatus). Ekologista toimintaa tosiaan. 20 kymmenessä vuodessa hakkuuta kertyykin 20 000 000 m3. Melkoinen savotta, ja melkoiset hakkuuaukot tulossa…

Kairauksien historiaa Soklissa. Vanha kairauskone.

Infotaulu: vuosina 1967-2005 on kairattu erimenetelmillä 1400 reikää ja 6000 kierrekairausreikää. Siinä voi laskeskella montako uraanisuonta on lävistetty;  monta litraa kairaussoijaa on valutettu maastoon, ja montako kairareikää puskee pohja- ja pintavettä uraanipitoisten kerrosten läpi. Ja lisää kairataan jatkuvasti.

Soklista löytyy Rautaruukin vanha koerikastamo, ja myös vanha jäteallas. Altaalla on kokoa karkeasti 30-40 hehtaaria, ja tavan mukaisesti tehty suopainanteen päälle. Alue sijaitsee myös lähellä Tulppiojokea.

Rautaruukin koerikastuslaitos. Tehty on totta kai teräksestä ja pellistä. Rautaruukin huonompaa PVC-pinnoitetta ei tosin ole käytetty pelleissä.

Rikastamorakennus. Oikealla piilossa on murskauspiste.

Rikastamon hihna.

Soklin metsien kätköistä löytyi myös maa- ja kairanäytevarasto. Avoimet ovet näytti olevan tänne.

Kairattu on. Kuvassa vuonna 2015 perustetun KATI:n kairauksia.

Ja sitten itse asiaan. Säteilyä sisältäviä maanäyteitä… Voisiko sanoa, että radioktiivista jätettä? Luulisi Yaran ydinjätteen sijaitsevan lukittujen ovien takana, etteivät kaiken maailman hihhulit pääse sisään… No, toisaalta…

…rikastamon vieressä olevassa Niobi-jätekasassa säteilylukemat olivat ylimmillään noin 2-3 mikrosievertiä tunnissa, mikä on noin 20-kertainen normaalitaustasäteilyyn verrattuna. Tämä kaikki oli jätetty sateiden armoille, josta radioaktiiviset partikkelit pääsevät helpommin liukenemaan alueen pohjavesiin.

Vanha hylätty toimistorakennus kairassa. Valtiollinen Rautaruukki ei ole vaivautunut purkamaan tätä rakennusta. Tiedoksi vain, että tästäkin löytyy haitta-aineita käsiteltäväksi: ASBESTIA. Saapa nähdä, heivataanko tämä rakennus joskus vain lähimpään monttuun…

Konttorin toiminta on pysähtynyt täällä vuoteen 1980.

Rikastamorakennuksesta tuleva purkuputki, ja vanhaa rikastushiekkaa. Säteilyarvot selvästi koholla ollen noin 0,4-0,6 mikrosievertiä/h. Tämä todistaa sen, että radioaktiivisia partikkeleita on levitetty myös jätealtaalle. Mitenkähän työturvallisuus on toiminut vanhalla rikastamolla mm. haitallisen pölyn suhteen (vastaus: tuskin ei juuri ollenkaan). Purkuputki saattaa olla myös ongelmajätettä asbestin muodossa.

Satelliittikuvissa näkyy, että alueella on tehty paljon koemonttuja, ja näistä syntyneitä malmikasoja löytyy alueelta runsaasti.

Tässä vanhoja koetoiminnan jätekasoja Kemiran tai Rautaruukin jäljiltä.

Säteilyä sisältävä jätekasa. Tämä näyttää enemmän Yaran aikakauden saannokselta. Säteilylukemat noin 0,5 mikroSievertiä/h.

Vanha koelouhos, johon kertynyt vesiä. Paljonkohan tähän on liuennut raskasmetalleja ja uraania? Porot ainakin vaikuttavat käyneen osalla lammikoista juomassa raikasta tunturivettä…

Osa uudemmista kasoista oli peitelty, mutta alkuperäiset olivat edelleen paikoillaan.  Lähtökohtaisesti nämä ovat Yaran vastuulla, mutta syyttävää sormea voisi osoittaa silloisille Kemiran ja Rautaruukin toimijoille.

Jälkisanat

Onko Soklin kaivoshanke uhka vai mahdollisuus? Mahdollisuus on suuri alueen työllistäjänä tulevat parikymmentä vuotta. Kyllä. Onko tämä sen vaivan arvoista? Myytiinkö aikoinaan tämäkin pilkkahintaan ulkomaiselle kaivosyhtiölle? Miten on aikaisempien toimijoiden kaivosvastuu? Kemira Oy ja Rautaruukki Oy? Kairausjätteenne ja muu ongelmajäte löytyy edelleen kairasta. Miten on Yaran kaivosvastuu? Maksimoidaanko voitot jälleen uunottamalla lupaviranomaisia 100-0.

 


Vesistökuormitus

Ensinnäkin kaivoshanke on EU:n vesipuitedirektiivin 2000/60/EY ja Suomen vesilain vastainen.

Hanke tuhoaisi juomakelpoisia erämaan latvavesiä, lähteitä ja vaarantaisi pohjavesiä. Ekosysteemien toimivuuden ja luonnonarvojen menettämisen lisäksi hanke aiheuttaa huomattavaa haittaa porotaloudelle, joten se on myös poronhoitolain vastainen. Hanke haittaa myös huomattavasti alueen matkailua ja sen kehittämistä.

Kaivos ja rikastushiekka-alueen vesistä suuri osa johdetaan käsittelyn jälkeen Kemijoen vesistöön. Ongelmallisimpia vesissä ovat sulfaatti ja fosfori, ja kuormitus voi jatkua kaivoksen toiminnan päätyttyäkin. Yli-Nuorttin oikaisun osalta tullaan niin ikään menettämään taimenen lisääntymis- ja elinaluetta noin kilometrin matkalta.

Veden laatuarvio perustuu Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Soklin kaivoshankkeen malminäytteelle toteutetun koerikastuskokeen rikastushiekalle tehtyihin laboratoriokokeisiin. Rikastusprosessissa käytettävien kemikaalimäärien arviointiin liittyy myös siis selkeää epävarmuutta.

Uraanipitoisen jätteen jälki on pitkä. On täyttä Yaran Y-lannoitettua paskapuhetta, että tuolta voidaan apatiitti kaivaa nätisti koskematta uraanipitoisiin suoniin.  Kaivoshankkeen suuri koko on aina riski. Valtavat massat johtavat väistämättä isoihin vesien ja kemikaalien käytön määriin. Onko taas tulossa uusi kaivos, jonne ei vaadita kunnollista kaivosjätteen tai jätevesien käsittelyä. Sitä kuuluisaa BAT-teknologiaa. Sana toimiva jätevesikäsittelylaitos kun on tuntematon käsite. Perivanhoillinen ja halvin ratkaisu, on käyttää perinteisiä lasketusaltaita kemikaalikäsittelyineen, ferrisulfaatteineen ja kalkituksineen.

Rikastushiekka-altaiden pohjat. BAT- teknologiaa käytössä. Suolle ja painunut turve tiivistää. Enimmäkseen kyllä, mutta onko takuuta asian suhteen, ettei haitta-aineet vuoda kuitenkin läpi? Jos valtaisalta 880 HEHTAARIN jätealueelta löytyy täysin yhtenäinen homogeeninen ja vettä läpäisemätön turvekerros, niin on paljon luvattu. Sisältää kyllä merkittävän riskin useammallekin vuoto ja suotopaikalle!

Ja minkä luokan vakuus olisi kohtuullinen pelkälle rikastushiekka-alueelle? Sulkemiskustannukset: 880 hehtaari kertaa 30€/m2 tekee vähintään 264 miljoonaa euroa. Riittääkö siihen edes tämä?


Puhutaanko lisää rahasta?

YVA:ssa löytyi alla oleva arvio taloudellisista hyödyistä.

  • yhteisövero n. 300 M€ vuosina 2015–2035
  • Energiavero 5,4 M€ vuodessa
  • Liikenteen verot ja maksut 5-9 M€ vuodessa riippuen valitusta liikenneratkaisusta
  • Kaivospiirimaksu 0,3 M€ vuodessa
  • Louhintamaksuarvio 0,36 M€ vuodessa
  • Kiinteistövero 0,3 M€ vuodessa
  • Kaivostoiminnan polttoainevero 1,1 M€ vuodessa
  • Tuloverokertymä palkkatuloista

Ja ne arvioidut malmivarat ovat 20 Miljardia euroa! Erilaisilla verokikkailuilla saadaan valtiolta kupattua rahaa myös epäsuorasti. Sähkölinjan, raide- ja tieyhteyksien parantamiseen tullaan upottamaan todella suuria summia yhteiskunnan rahoja. Lämpölaitoksen tekemiseen ynnä muuhun heltiää varmasti taas jotain energia-avustusta. Lähes kaikki investoinnit Yara Suomi voi lähentää tulevista voitoistaan. Jos ei Soklin hankkeesta, niin konsernin Siilinjärven kaivoksen tai tehtaan voitoista. Näppärää verosuunnittelua, kun voi harrastaa Arkadiamäen Sirkuksen suomin valtuutuksin. Sirkushuveja ja TYÖTÄ. Todellisuudessa suurimman verokertymän maksavat työntekijät ja urakoitsijat erilaisten verojen muodossa.

Kemira GrowHow myytiin vuonna 2011. Valtio sai GrowHowsta aikoinaan omasta osuudestaan 208 miljoonaa euroa, joten silloisen myynnin kokonaishinnaksi muodostui 690 miljoona. Yhtiön arvoksi oli arvioitu 870 miljoona, joten pelkästään myyntihetkellä valtio myi alihintaan. Siilinjärven kaivoksen lisäksi Yara sai käyttöoikeuden Soklin fosfaattikaivokseen. Itse kaivoksen arvoa ei laskettu olenkaan yhtiökaupassa. Yara Suomi sai siis Suomi Oy Ab:lta Suomen fosfaattivarannot käytännössä lahjaksi.


Tässä tuli esille vain pintaraapaisu Soklin uraanipitoiseen fosfaattivarantoon. Hankeen moneen kertaan tehtyy YVA:n sisältö on runsas ja mittava. Se on sen tasoinen katalogi, että joitain OLEELLISIA asioita ei ole huomioitu tai ne on kaivoskonsultin (Pöyry) toimesta vähätelty.

Kaivostutkijat ovat erittäin skeptisiä sen suhteen, että kaivoshanketta voidaan enää tässä vaiheessa pysäyttää. Epäilemättä vuosikymmenien työllistävä kaivoshanke on se poliitikkojen märkä päiväuni, joka ohjaa hanketta. Viranomaisilla ei ole selkeitä työkaluja pysäyttää hanketta. Esimerkkinä voidaan todeta Finnpulp sellutehdashanke.  Tehdashanke sai ensin ympäristöluvan, mutta päätöksestä valitettiin. Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi tehtaan ympäristöluvista tehdyt valitukset puolentoista vuoden käsittelyn päätteeksi (ns. Weser-tuomio). Nyt hanke on kuitenkin kaivettu uudestaan käsittelyyn vain hieman erimuodossaan. Biotuotetehdas…


Aika näyttää tuleeko Soklin hankeesta pitkässä juoksussa jatkoa Samperin savotalle. Samperin kaivoshanke…


Soklin kaivoshankkeen pysättämiseksi löytyy myös adressi. Allekirjoittamalla voit vaikuttaa.

https://www.adressit.com/soklin_kaivoshanke_on_pysaytettav

Tämän uraanipitoisen informaation kairassa kairasi Lantalaiset

Jari ja Jarkko