Partek Oy:n kalkkikaivos ja sementtitehdas Äkäsjokisuulla toimi vuosina 1968 – 89. Tuolloin esiintymän laajuus osoittautui n. 10 km²:ksi. Esiintymää pidettiin Suomen suurimpana. Vuonna 1986 yksikkö tuotti 8 % Suomen sementistä, joka tarkoitti 130 000 tonnia. Enimmillään teollisuuslaitos työllisti 140 henkilöä suoraan ja lisäksi 10 urakoitsijaa. Sementin tuotannossa tarvittavaa kiillegneissiä tuotiin Äkäsjokisuulle pitkään Sodankylästä, kunnes 1980-luvulla läheisestä Tapojoen muodostumasta löytyi andalusiittiliusketta samaan tarkoitukseen. Paikalle muodostui louhos. Yhtiö oli rakennuttanut työntekijöilleen betonista ja tiilestä asuntoalueen parin kilometrin etäisyyteen teollisuuslaitoksista. Kaivos ja sementinvalmistus kävivät kuitenkin kannattamattomiksi, joten tuotanto loppui. Työväen kerrostalot ja tehtaan hallit purettiin, tornit räjäytettiin ja kuilut luotiin umpeen 2007. Jäljelle jäivät suuret avolouhosaltaat sekä yksityisille myyty hallintorakennus, ruokala, konehalli ja loput asuintalot. Vuodesta 2008 alkaen teollisuusalueella on toiminut Rudus Oy:n betonimylly sekä malmiyhtiö Northland Explorationin malmintutkimuksien työtiloja, jotka jälleen on syksyllä 2014 ajettu alas.
Kolarin sementtitehtaan purku:
Valutalkoissa 6/2022
Ensimmäinen reissu kalkkikaivokselle 2018
Vuonna 2022 kalkkikivilouhos löytyy edelleen vanhalta paikaltaan. Luulisi, että tällekin löytyisi jotain hyötykäyttöä vaikkapa matkailun saralla…
Ei kulje junat tänne vieläkään…
Ratapihalla olevan vesiojan värit ovat melkoisen kohdillaan.
Sulffidipitoista raidesepeliä. Olisiko Rautaruukin ”kiertotaloushanke” Rautuvaaran kaivoksen ajalta?
Toisaalta rikkikiisua löytyy kyllä jonkin verran kalkkikaivoksen sivukivistäkin.
Sodankylän Mantovaara louhos, josta ajettiin kiillegneissiä Kolarin sementtitehtaalle vuosina 1971-1981. Kokonaislouhinta oli 101 000 t. Aluetta ei ole ennallistettu.
Tapojärven Piilolasta louhittiin andalusiittia Kolarin sementtitehtaalle vuosina 1982-1989. Kokonaislouhinta oli 170 000 t. ”Andalusiitti (Al2(SiO5)) on yksi kolmesta alumiinisilikaatin muodosta. Sillä on täsmälleen sama kemiallinen koostumus kuin sillimaniitilla ja kyaniitilla”. Verrattuna Mantovaaraan, tässä on jo sentään yritetty jonkin sortin ennallistamista. Kovin tukevaa metsikköä kuitenkaan ei ole vuosikymmenten saatossa syntynyt.
Perimmäinen syy sementtitehtaan vierailulle oli tämä! Partek:n sementtiteollisuuden perintö on suodattumassa läheisellä suolla. Melkoisen irvokas näky! Oikealla puolella jätepenkka, jossa kevyt pintamaakerros päällä.
Jätepenkka on noin 400 m pitkä ja 50 m leveä.
Onko tämä suosuodattamo ihan asiallinen puhdistamo teollisuuden sementtisakoille? Miten tämäkin on taas mahdollista!?
Vuonna 1959 Oy Partek Ab käynnisti asbestisementtilevyjen tuotannon Muijalassa. Perintönä Kolarin sementtitehtaalta on huonosti penkatut asbestipitoiset jätteet. Partekilla oli kuitusementtisiä rakennuslevyjä valmistava tehdas Lohjalla vuoteen 1992 saakka, jolloin se myytiin Dansk Eternit Holding A/S:lle. Tehtaan nimi on nykyisin Cembrit Oy.
Tämän tiedon betonoi Kaivostutkijat.
Jari ja Jarkko
Vastaa