Juomasuon kaivos
Juomasuon ja Hangaslammen kulta-kobolttiesiintymät sijaitsevat Kuusamossa n. 40 km kuntakeskuksesta pohjoiseen ja 3 – 4 km Käylän kylästä kaakkoon. Esiintymien etäisyys toisistaan on n. 1 km
Molemmat esiintymät ovat Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) löytämiä ja alustavasti tutkimia. GTK:n kairaukset Juomasuolla alkoivat v. 1985 ja jatkuivat vuoteen 1991 asti. Outokumpu Finnmines Oy osti Juomasuon valtausoikeudet 0,5 miljoonalla markalla v. 1990 Kauppa- ja teollisuusministeriöltä. Hangaslammen oikeudet se osti vastaavasti v. 1992.
Juomasuon malmista louhittiin vuoden 1992 lopulla n.17 000 tonnin koe-erä, joka rikastettiin Kolarin Rautuvaarassa. Kokonaislouhinta oli noin 60 000 t. Juomasuon esiintymän koelouhinta käsitti myös n. 100 000 m3:n maanpoiston. Koelouhinnan ja -rikastuksen oleellisin havainto oli se, että rikastamon syötteen pitoisuus jäi oleellisesti malmille laskettua pitoisuutta pienemmäksi.
Alkuperäinen malmiarvio on ollut noin 1 Mt, jossa kultapitoisuus on noin 5 g/t ja koboltin osuus 0,15 %.
Malmi sisältää kullan ja koboltin lisäksi magneetti- ja rikkikiisua. Muita paikallisesti rikastuneita malmimineraaleja ovat kuparikiisu, uraniniitti, scheeliitti ja molybdeenihohde.
”Kulta esiintyy pääasiassa mikroskooppisina rakeina ja raekasaumina sekä sulkeumina rikkikiisussa, kobolttihohteessa ja uraniniitissa”
”Selvimmin kulta näyttää rikastuneen uraniniittirakeisiin sekä niiden välittömään läheisyyteen”.
Rikkiä esiintyy noin 5-10 % malmista.
Kultakaivosta puuhattiin alueelle ensimmäisen kerran 90-luvun puolivälissä. Hanke ei koskaan toteutunut.
Lähteet:
-Wikipedia
-Juomasuo ja Hangaslampi -nimiset kaivospiirit hakemus. Outokumpu Finnmines Oy
-Kitka Gold Oy, Kuusamo-projekti LTS 1994 – 1996
-GTK:Kuusamon Juomasuon Co-Au-esiintymän malmitutkimukset 1985-1989
Kultaa, akkumineraaleja ja uraania (6/2020)
Kesäisen aurinkoinen Juomasuon kaivos löytyy Kuusamosta. Päälouhos oli aidattuna.
Päälouhos, jonka kohdalta pintamaa on poistettu. Osa kalliopinnasta on näkyvissä alueen keskiosilla. Muutoin louhos on täyttynyt vedellä.
Kaivoksesta saattaa tapahtua ylivuotoa joistain kohdin. Pohjoispäässä oli sora- ja hiekkakerrostumaa, jota pitkin ylivuotovedet pääsevät mahdollisesti virtaamaan helposti pohjavesiä pitkin. Hiekka- ja sorakerrokset ovat helposti vettä läpäisevää.
Timanttisahahattu näyteenottokohta.
Poikkeavia säteilyhavaintoja alueelta löytyi paikoin. Kuvassa säteilytaso 3 mikrosievertiä/h. Tämä osoittaa selkeästi sen, että alueella esiintyy myös uraania.
Lähikuvaa uraanipitoisesta malmikivestä.
Suurimmat säteilyhavainnot olivat noin 7 mikrosievertiä/h (mittari kiinni kivessä), kun normaali taustasäteily oli 0,20 luokkaa. Säteilyhavainnot vaimenevat nopeasti louhosalueen ulkopuolella normaalille taustasäteilyn tasolle.
Malminetsijöiden kultasuoni…
Timanttisahattuun uraan oli kertynyt sadevettä, ja happamuus oli 2,7. Pitäisikö perustaa näin ollen Operaatio Akkuhappo…
Rapautuvaa sulfidipitoista malmikiveä. Kun sulfidipitoinen malmi joutuu tekemisiin sadeveden sekä ilman hapen kanssa, liukenevat malmissa olevat metallisulfidit veteen metalli-ioneiksi. Metallien liukeneminen alueen vesiin aiheuttaa pinta- ja pohjavesien happamoitumista.
Alueella on paljon sulfidikiviä (rikkikiisu yms.), joiden takia sivukivet ovat happoa tuottavaa KAIVOSJÄTETTÄ!
Hapettunut malmin pintastruktuuri.
Vesien käsittelypisteenä on ollut aikoinaan kaksi allasta, joiden jälkeen purkautumispiste oli tutusti maastoon, ja Hangaspuroa kohden.
Hangaspuro kulkee aivan louhosalueen vierestä, ja päätyy suoraan Kitkajokeen. Kitkajoki taas virtaa kohti Oulangan kansallispuistoa. Onko tämä kaivoshanke siis riski merkittävälle luonto- ja matkailukohteelle Kuusamossa?
Sivukivialueita on peitelty olevilla pintamaakerroksilla. Osin penkereet ovat voimakkaasti eroosioitunut sateen vaikutuksesta. Lähtökohtaisesti pintamaa on hiekka- ja sorapeitteistä, joka ei sovellu kunnolliseksi pintakerrokseksi, eikä kasvualustaksi. Hiekka- ja sorakerros läpäisee helposti vettä, jolloin peiteltyjen sivukivien epäpuhtaudet pääsevät peittorakenteesta huolimatta edelleen liukenemaan pohjavesiin.
Hangaslammen toinen koekuoppa. Takana myös ”peitelty” kivikasa. Mahdollisesti sivukiveä. Kasaan oli istutettu puutaimia, jotka osa kuolleita ja osa muutoin huuhtoutunut sateiden mukana pois.
Hangaslammen louhos 2. Hangaslammen louhoksia ei ole ympäröity aidoin.
Hangaslammen ja Juomasuon louhokset sijaitsevat mäen päällä, josta näkee myös Rukalle asti. Hangaslammen louhoksista ylivuoto tapahtuu hiekka- ja sorakerroksien kautta pohjavesiin.
Myös Hangaslammen louhoksilla oli havaittavissa poikkeavaa säteilyä. Mitähän näiden kahden louhoksen vedet sisältävät? Riista saanee hyvät metalli- ja uraaniravintonsa tästä luonnonvaraisesta lammikosta?
Siinäkö se kultasuoni kulkee? On kulkenut jo kohta 30 vuotta…
Näkökulma aiheeseen pitää hakea joskus maanpinnan tasolta.
Juomasuon louhoksen pH-taso ja sähkönjohtavuus olivat normaalilla tasolla. Tosin mittaukset tehtiin ainoastaan pintavedestä.
Louhoksen reunalla on osin rapautuvaa malmikiveä.
Hapettuneen malmikiven väriloistoa.
Latitude 66 Cobalt Oy ja Operaatio Akkumalmi
Kuusamon koboltti-kultaesiintymät ovat osa laajempaa Kuusamo–Kuolajärvi-malmiprovinssia. Niiden hyödyntämistä valmistelee vuonna 2017 perustettu australialais-suomalainen yritys Latitude 66 Cobalt Oy, joka hankki esiintymien oikeudet Polar Mining Oy:ltä ja Kuusamo Gold Oy:ltä.
Alueen esiintymiä ovat Juomasuo, Hangaslampi, Pohjasvaara, Meurastuksenaho ja Sivakkaharju Kuusamon ja Posion alueella. Nämä esiintymät sisältävät kultaa ja kobolttia sekä paikoin myös kuparia, uraania ja harvinaisia maametalleja. Mineraalivaroiksi on arvioitu 3,4 miljoonaa tonnia ja kultapitoisuus on 4,2 grammaa tonnissa. Mineraalivaroista 80–90 % keskittyy Juomasuon ja Hangaslammen esiintymiin. Polar Miningin aikanaan suunnittelema eteläinen satelliittikaivos Meurastuksenahon ja Sivakkaharjun alueella olisi sijainnut Kuusamon tärkeimmän matkailukeskuksen Rukan välittömässä läheisyydessä.
Juomasuon kaivospiiri on myönnetty 9.9.1993 Outokumpu Finnmines Oy:lle. Juomasuon kaivospiirin oikeudet siirtyivät 27.10.2003 Polar Mining -nimiselle yhtiölle (sittemmin Dragon Mining), ja tämän jälkeen 6.11.2015 Kuusamo Gold Oy:lle. Nero Projects Australia Pty Ltd osti 8.1.2016 Kuusamo Gold Oy:n. Kuusamo Gold Oy:n ylimääräinen yhtiökokous 1.11.2017 päätti muuttaa yhtiön nimen Latitude 66 Cobalt Oy:ksi.
Nero Projects Australia Pty Ltd myi Latitude 66 Cobalt Oy:n osakekannan 18.1.2018 uudelle yhtiölle Latitude 66 Cobaltd Ltd. Kaivospiirille annetussa kaivoskirjassa kaivostyöhön ryhtymiselle ei ole määritelty erikseen aloittamispäivää. Kaivosoikeus on voimassa toistaiseksi. Juomasuon kaivospiirin kaivosoikeuden mukaisen toimintaan ryhtymisestä on aiempia päätöksiä seuraavasti:
– Tukes on kaivosviranomaisena erillisellä päätöksellään 30.6.2014 määritellyt, että lupamääräystä tulee tarkistaa uudestaan 1.6.2019 mennessä ennen rakentamiseen ryhtymistä.
”Latitude 66 Cobaltin tavoitteena on käynnistää kobolttikaivokset Kuusamossa ja Posiolla tulevien vuosien aikana. Haluamme olla keskeinen osa suomalaista kobolttiklusteria. Kobolttiklusterilla tarkoitamme kaivostoimintaa, mineraalien jatkojalostusta sekä tulevaisuudessa toivottavasti myös akkuteollisuuta.”
”Muutos polttomoottoreista sähkömoottoreihin on ilmastomuutoksen kannalta yksi keskeisistä toimenpiteistä. Nykyisten sähköautojen käyttämien kaikkien kolmen akkutyypin keskeisenä raaka-aineena toimii koboltti.”
Operaatio Akkumalmi etsii mahdollisuuksia pitkäaikaiseen kaivostoimintaan
”Uusien varausilmoitusten myötä yhtiö käynnistää vuodet 2020–2022 kattavan projektin, jota varten se kerää kansainvälisen tutkijaryhmän kartoittamaan geologisesti lupaavien alueiden parhaiden kobolttimalmioiden mahdollisia sijainteja. Projektin tavoitteena on tuottaa tietoa alueiden kallioperän rakenteesta ja ohjata yhtiön malminetsintälupahakemukset pitkäaikaisen kaivostoiminnan mahdollistaville alueille.”
”Kaikki varausaikainen toiminta maastossa tapahtuu jokamiehenoikeuden puitteissa.”
”Uusinta etsintä teknologiaa käyttäen”
Juomasuon kaivoshanke
Latitude 66 Cobaltin tavoitteena on käynnistää kobolttikaivokset Kuusamon Juomasuon alueella tulevien vuosien aikana.
”Uudet kairaustulokset osoittavat kullan ja koboltinosalta merkittäviä pitoisuuksia. Etenkin koboltin ja mahdollisten muiden hyödyntämiskelpoisten mineraalien talteenotto edellyttää kuitenkin sekä louhintaan että talteenottoon liittyviä lisätutkimuksia.”
”Kobolttipitoisuuden osalta esiintymä on yksi merkittävimmistä tunnetuista kobolttiesiintymistä Euroopan Unionin alueella”
”Kaivoksen toiminta-aikana sivukiven määränon arvioitu olevan n. 390000 tonnia. Pääosa sivukivestä on tarkoitus sijoittaa takaisin louhoksiin kaivoksen toiminnan aikana. ”
”Vuosittainen kokonaislouhintamäärää (malmi + sivukivi) on n. 400000 tonnia vuodessa. Erityisesti kaivoksen rakennusvaiheessa kokonaislouhintamäärä voi olla suurempi, mahdollisesti ylittäen 550000 tonnia vuodessa.”
”Toiminnassa syntyy erityisesti maa-aines- ja sivukivijätettä sekä pienehköjä määriä talousjätettä ja vaarallisia jätteitä.”
”Ympäristön tilan kuvaaminen ja ympäristövaikutusten arviointi on meneillään. Latitude 66 Cobalt Oy on todennut, että kaivospiirin edellisen omistajan teettämiä selvityksiä (Dragon Mining) ei niissä esiintyneiden puutteiden vuoksi tulla käyttämään ympäristön tilan kuvaamiseen taikka vaikutusarvioinnin lähtötietoina. Myös YVA-yhteysviranomainen totesi edellä mainitun YVA-selostuksen puutteelliseksi.”
”YVA-menettelyn mukaisesti kiinnitetään erityistä huomioita hankkeen ja sen vaihtoehtojen mahdollisten ympäristövaikutusten sekä mahdollisesti tarvittavien lieventämis- tai estämistoimien selvittämiseen”
”Latitude 66 Cobalt Oy sitoutuu asettamaan kaivostoiminnan lopetus- ja jälkitoimenpiteitä varten vakuuden. Juomasuon osalta on aiemmin määrätty asetettavaksi 10 000 euron suuruinen vakuus. Latitude 66 Cobalt Oy asetti Tukesille vakuuden 20.7.2018. Tämä on tarkoitettu kattamaan aikaisempien omistajien tekemien toimenpiteiden ennallistamisen, kuten pintamaakasojen loiventamisen ja tutkimuskaivantojen peittämistä, sekä olemassa olevan avolouhoksen aitaamisesta aiheutuvat kustannukset.”
Alustava havainnekaavio rikastusprosessista, josta huomataan myös mahdollisen syanidiliuotuksen mahdollisuus.
Lähde: Hakemus kaivosluvan (kaivospiirin) raukeamisen lykkäämiseksi sekä yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisten määräysten tarkistamisesta. Latitude 66 Cobalt Oy 30.4.2019.
Jälkisanat
Taas nähtiin miten malminetsintää Suomessa voidaan harjoittaa. Uraania ja sulfidikiveä sisältävä avolouhos on sijainnut alueella jo kohta 30 vuotta! Outokummun jäljiltä tämäkin koelouhos on alunperin. Eikä tämä ole suinkaan tähän jäämässä, sillä entisöinnille ei ole minkäänlaista aikamäärävelvoitetta. Tosin tälle ympäristön kannalta herkälle alueelle ollaan puuhaamassa akkuhypen seurauksena epäilyttävää kaivoshanketta, jossa piilee enemmän riskejä kuin niitä paljon puhuttuja mahdollisuuksia.
Huomioitavana isona riskinä hankkeessa on jälleen ns. juniori-kaivosyhtiö. Sillä ei ole aikaisempaa kokemusta kaivoshankkeina, ja toimintaa harjoitetaan pääosin velkarahalla ja omistajien rahoituksien turvin. Osa rahoituksesta tulee jälleen kerran epäsuorasti veronmaksajien pussista eri tukirahoituksien kautta. Onko oikein, että sinun veroeurojasi käytetään tähän akkumineraalihuumaan ja malminetsintään?
Ihmetystä herättää myös ”merkittävä kobolttiesiintymä”. Pieni laskelma mittasuhteista (teoreettinen):
- Juomasuo, 0,13 %, 0,4 Mt/vuodessa => 520 t /vuodessa ( yhteensä arvioitu kobolttimäärä alueella olisi noin 9000 t.
- Talvivaara, 0,02% 20 Mt/vuodessa => 4000 t/vuodessa.
Kuten huomataan louhintamäärä korvaa laadun, jos asiaa tarkastellaan näin. Tosiasiassa tässä puuhataan kultakaivosta, koska kullan hinta on ollut voimakkaasti kasvussa ja koboltin hinta laskussa. Koboltin tähti on jo hiipumassa, sillä akkuteknologia menee eteenpäin, ja Teslakin on jo julkistanut ettei kobolttia tarvita kohta sen akuissa lainkaan!
Mielenkiintoista on myös malmimääräarvion huomattava nousu alkuperäisistä arvioita nähden (1 Mt => 3,2 Mt). Malmimääräarviot pitäisi olla riippumattomia (JORC), mutta onkohan näin? Voisi helposti kuvitella, että määräarviota hinataan ylemmäksi, jotta rahoitus olisi helpompaa kaivostoiminnan aloittamiseen…
Latitude 66 Cobaltin kullanrikastusprosessi on hankkeen tässä vaiheessa syanidiliuotus. Onko tämä sitä kuuluisaa BAT-teknologiaa, vai löytyykö tosiaan parempia menetelmiä? Mitä jos syanidia ”lipsahtaa” pohjavesiin tai Kitkajokeen asti? Esimerkiksi Terrafamen kalvolliset jätealtaat vuotavat lähtökohtaisesti aina, nyt ja ikuisuuksiin asti. Pumppamalla vain koitetaan saada enemmät vuodot talteen…
Hangaslammen uraanipaljastuma. Ympärillä rapautuvaa kiviaineista.
Pohjavesien pilaantuminen koboltin, uraanin ja muiden raskasmetallien vuoksi on merkittävä riski. Riski pilaantumiselle on jo kairausvaiheessa huomattava. Vaikka kairausliete otetaan talteen, ei niitä kaikkia saada talteen. Tästä esimerkkinä on Latituden talvella tekemät kairaukset, joissa osa lietteestä on jäänyt kevät hankien alle. Yhtiön vastine tälle oli, että loppuliete käydään keräämässä pois lumien sulamisen jälkeen…
Tämän lisäksi kairarei’istä voi kulkeutua mm. pohjavesien mukana metalli- ja uraanipitoisia aineksia eteen päin. Juomasuon alueella on runsaasti hiekka- ja soramuodostumia, joita pitkin saastunut pohjavesi pääsee kulkeutumaan kohti Kitkajokea. Jo nykyisissä louhoksissa on ylivuotoa hiekka- ja sorakerroksiin ajoittain.
Kaivosyhtiö on tilannut STUK:ilta säteilymittauksen alueelle, jonka (ennalta arvattava) päätelmä oli ettei paikallisesta säteilystä ole haittaa. No jätettiin paljolti kertomatta asia, että uraanipartikkeleita voi kulkeutua pohjavesien kautta eteenpäin. Näitähän ei säteilymittauksella mitenkään voi havaita. Mielenkiintoista on myös työturvallisuus asiat mm. pölyävän aineksen suhteen, kuten myös itse toiminta, jos sattuu löytymään näitä merkittävästi uraanipitoisempia kohtia. Miten tätä valvottaisiin käytännössä? Tunnetusti yhtiöiden omavalvonta voi olla pahasti retuperällä, eikä viranomaistaho myöskään ole kovin aktiivinen toimija.
Huonona esimerkkinä malminetsinnästä voidaan pitää vaikkapa Soklin aluetta: ”Ely-keskus huomautti kaivosyhtiö Yaraa Soklin koekaivannoista – kuopista voi valua haitta-aineita vesistöön” Yle 3.7.2020. Uutisesta puuttui, että haitta-aine on erityisesti uraani. Ja valvova viranomainen puuttui asiaan vasta, kun asiasta valitettiin kansalaisten toimesta…
Makupalana kuva keväältä 2020. Yksi lukemattomista Soklin ”malminetsinnän” seurauksena olevista uraanipitoisista jätekasoista. Säteily kyseisessä kasassa oli noin 0,6 mikrosievertiä/h. Näitä kuoppia oli runsaasti Soklin alueella.
Hankkeen riskeihin voidaan lukea myös kovin löperö kaivoslainsäädäntö. Se, että alueen asioita on pyöritelty pitkään vanhojen toimijoiden kaivospiirihakemuksilla (1993) on sanalla sanoen todella outoa. Siis parinkymmenen vuoden takaisia asioita päivitellään jälkijunassa. Lisäksi parhaillaan on menossa merkittävä malminetsinnän varausbuumi. Kaivoslakia ollaan mahdollisesti kiristämässä, ja tämähän avaa porsaanreiän varata laajoja alueita ennen kuin uusi lainsäädäntö tulee voimaan. Toivottavasti lainsäädäntöä saadaan merkittävästi siihen suuntaan, että vanhoihin päätöksiin pystytään puuttumaan jälkikäteen!
Saapa nähdä miten ympäristöluvassa määritellään uraanin talteenotto ja rikin ynnä muiden jätemateriaalien käsittely. Olisi suotavaa, että uudessa kaivoslainsäädännössä nämä käsiteltäisiin kaivosjätteinä. Määrän ja materiaalin mukaan. Se kaikki olisi kaikki verolle pantava!
Latituden 66 Kobaltin antama 10 000 € vakuus tuntuu kaivospiirille jälleen kerran aivan naurettavan pienelle. Samaisen rahan Latitude 66 on käyttänyt julkisuuskuvan kiillottamiseen lahjoittamalla 10 000 euroa paikallisen lasten ja nuorten liikuntaharrastuksiin. Voinee kai kutsua epäsuoraksi lahjonnan muodoksi. Pitäisikö ensin tehdä sitä oikeaa tuottoa hankkeella, ja sitten vasta tehdä lahjoituksia? Olisiko parempaa julkisuuskuvaa, että antaisi vakuusrahastoon pari nollaa lisää?
Operaatio akkumalmi
Miten Operaatio akkumalmi ja tämä akkuklusterin kärkihanke voi? Uutisia seuranneena voidaan yhä enemmän olla sitä mieltä, että akkuTesloilla ollaan ajamassa syvälle metsikköön. Vety- ja polttokennoteknologia on nostamassa päätään merkittävästi lähivuosien aikana.
Sähköautoihin verrattuna vetyautoissa on sekä hyviä että huonoja puolia. Herkästi syttyvä ja tiiviiksi pakattu vetykaasu vaatii turvallisten tankkauslaitteistojen lisäksi myös autoihin tankit, jotka eivät saa mennä rikki. Toisaalta vetyauton täyttää muutamassa minuutissa siinä missä sähköauton akusto vaatii vähintään kymmenissä laskettavan määrän minuutteja. Vetyauton kantama on helposti satoja kilometrejä pidempi kuin täyssähköauton. Huonoja puolia on vielä se, että kehitystä tarvitaan, ja vedyn tuottaminen vaatii paljon energiaa.
Todennäköisesti kuitenkin käytössä on useita teknologioita ja hybridimalleja.
Akkuautot vastaavasti vaativat hillittömät määrät uusia akkumineraaleja, jotka tosiasiassa vain nostavat alkuaikana hiilidioksidipäästöjä merkittävästi, sillä kaikki tähän tarvittava raaka-aine täytyy pääasiassa louhia maaperästä. Tämä tarkoittaa taas uusia ja uusia kaivoshankkeita.
Nykyinen ViherVasuriKeskustalainen hallitus on pahasti tuuliajolla tämän suhteen. Ollaan kovalla tohinalla ylösajamassa saastuttavaa akkuautoiluhuumaa. Akkuklusteria! On jo merkit siitä, että tämä on auringonlaskun ala, sillä vetyteknologia tulee olemaan seuraa vaihe, jonka on ympäristöystävällisempi muoto, koska louhittavaa akkumalmia ei tarvita enää samassa mittakaavassa. On kauhukuva ajatella, että veronmaksajien isolla rahalla tehdään kannattamaton akkuklusteriteollisuus, joka vähän ajankuluttua onkin jo vanhentunutta teknologiaa. Suomen kaltaisessa maassa akkuklusterin kannattava toiminta on utopiaa! Isot ja halvat jyrää tässä, ja Kiinalaiset ovat siinä luultavasti se toimija, joka korjaa hedelmät. Kysymys kuuluukin ovatko poliitikot ihan varmasti ajan tasalla, vai koijaako kaivosteollisuus ja akkulobbarit veronmaksajien rahat? Haluatteko olla rahoittamassa omilla veroeuroillasi mukana tässä touhussa?!
Juomasuon kaivoshankkeen koko ja monet riskit luovat yhdessä arvaamattoman tekijän Kitkajoen ja Oulangan kansallispuiston ympäristö- ja matkailuarvolle. Pahimmillaan vuosikymmenen kestävä kaivostoiminta voi pilata ympäristöä peruuttamattomasti. Onko tämä akkuhuuma sen arvoista?
Ladattavia kännyköitä, potkulaitoja, autoja, sähköpolkupyöriä, sähkötrimmereitä ja pilvin pimein muita turhakkeita on käytössäsi pilvin pimein. Valinnoilla voit vaikuttaa. Ostatko ekologisesti käytetyn lihaskäyttöisen polkupyörän vai trendikkään akkukäyttöisen läskipolkupyörän! Siinäpä SINULLE myös hieman mietittävää…
Tässä blogissa käytettiin ainakin seuraavia akkuja:
- Auton akkua
- Kameran akkua
- Paristoja pH ja säteilymittariin
- Tietokoneen akku blogin kirjoittamiseen.
- Kännyköiden akut
Lisäksi kulutettiin suunnaton määrä googlen-palvelimien käyttämää sähköä, ja ajettiin vanhanaikaisesti diesel-käyttöisellä autolla.
Tämän mielipiteen Operaatio Akkumalmista tarjosi Kaivostutkijat
Jari ja Jarkko
Vastaa