Ojamon rautakaivos

Ojamon rautakaivos oli Lohjan Ojamolla toiminut Suomen ensimmäinen rautakaivos. Kaivostyö sai alkunsa, kun Ruotsin-Suomen kuningas Kustaa Vaasa antoi laamanni Eerik Flemingille vuonna 1542 luvan rautamalmin louhintaan Lohjan Ojamolla.  Kaivoksen toiminta jatkui aina vuoteen 1863. Kaivoksen malmi oli laadultaan hyvää, mutta malmin vähäinen määrä ja kaivokseen tihkunut vesi aiheutti ongelmia sen toiminnalle. Ojamon kaivoksen perustaminen johti Mustion, Antskogin ja Billnäsin ruukkien perustamiseen. Kaivoksen toiminta johti epäsuorasti myös Fagervikin ja Fiskarsin ruukin perustamiseen.

Kaivoksen historia voidaan jakaa kolmeen osaan: kaivoksen perustaminen 1500-luvulla, vuokrakausi 1600-luvulla ja myyntikausi 1800-luvulla. Geologian tutkimuskeskuksen mukaan kaivoksesta louhittiin yhteensä 11 780 tonnia rautamalmia, jonka keskimääräinen rautapitoisuus oli 45 %.

Suomen vanhin kaivos, Ojamon rautakaivos (toiminnassa 1542 – 1834). Kaivospiirustus vuodelta 1828. KTM:n arkisto Tekijänoikeudet,Geologian tutkimuskeskus

 

Kaivoksen perustaminen

Kaivos perustettiin virallisesti 15. syyskuuta 1542 päivätyllä kirjeellä, jolla kuningas Kustaa Vaasa antoi Etelä-Suomen laamanni Erik Flemingille oikeuden hyödyntää Raaseporin läänistä, Lohjan pitäjän Ojamon kylästä löytämäänsä malmivuorta. Oikeus koski myös Flemingin jälkeläisiä, ja ehtona oli että joka kahdestoista kippunta toimitettaisiin kruunulle. Kirjeessä Flemingiä kehotettiin turvaamaan louhintaan tarvittavan puun saanti sopimalla puuntoimituksista paikallisten metsänomistajien kanssa. Nimismiehiä ja vouteja kiellettiin estämästä millään tavoin Flemingin kaivostoimintaa.

Flemingin oletetaan kuitenkin suunnitelleen kaivostoimintaa jo 1530-luvulla ja käyttäneen esiintymää jonkin aikaa hyväkseen ennen kuninkaan lupaa. Vuoden 1542 privilegiokirjeestä selviää, että hän suoritti alueella koelouhintoja 1530-luvun lopulla. Samaan aikaan Fleming liitti perintönä saamaansa Suitian kartanoon ostamansa Kvarnbyn ja Nybyn, saaden näin vesivoimaa käyttöönsä. Vesivoima oli välttämätöntä malmin käsittelyssä.

Kaivosmiehet Fleming hankki Saksasta, koska vuorityö oli siellä Ruotsia kehittyneempää. Aluksi louhittu malmi kuljetettiin talviaikaan maanteitse Nybyn Tupalassa sijainneeseen Suitian ruukkiin, Suomen ensimmäiseen rautaruukkiin. Suitian ruukki toimi vain lyhyen ajan, ja myöhemmin malmi vietiin Mustion ruukkiin.

Malmi oli kuljetettava talviaikaan, jolloin maaperä oli jäässä ja tiet kestivät kuljetuksen. Malminsulatukseen käytetyt hytit muistuttivat todennäköisesti talonpoikien järvimalmin sulatukseen käyttämiä paljeuuneja. Hyttien ja uunien oletetaan olleen pieniä, suurimmillaan muutaman metrin korkuisia ja alle metrin levyisiä.

Fleming palkkasi myös kaksi hopeankaivamiseen erikoistunutta vuorimiestä Saksasta toiveenaan hopean löytäminen Ojamolta. Toive ei kuitenkaan toteutunut, sillä malmin hopeapitoisuuden uskotaan olleen olematon. Toiveet hopean löytämisestä heräsivät uudelleen 1600-luvulla, ja kansanperinteen mukaan Ojamolta olisi tuolloin louhittu hopeaa. Varmoja todisteita tästä ei kuitenkaan ole.

Yleisesti ottaen tiedot Ojamon rautakaivoksen alkutaipaleesta ovat vähäisiä ja hataria, eikä varmoja tietoja esimerkiksi toiminnan laajudesta ole. Toiminnan aloitusvuodeksi on eri lähteissä ilmoitettu useita eri vuosia, muun muassa 1528, 1533ja 1538.

Kruunun aika

Erik Flemingin kuolema vuonna 1548 taannutti kaivoksen toiminnan joksikin aikaa. Kruunun näkökulmasta raudan merkitys oli kuitenkin jatkuvasti korostunut, ja strategisesta näkökulmasta oli tärkeää, että Suomessa voitiin tuottaa itärajan linnoituksien varustamiseksi rautaa. Vaikka Kustaa Vaasa olikin antanut Flemingille ja tämän jälkeläisille privilegio-oikeuden malminlouhintaan, oli kruunu pidättänyt itsellään niin sanotun vuoriregaalioikeuden.

Kun Kustaa Vaasa ja hänen poikansa Juhana vierailivat Lohjalla Suomen-matkallaan vuonna 1555, alkoivat he suunnitella kaivoksen hyväksikäyttöä kruunun ohjauksella. Flemingin perikunnan malmioikeudet vaadittiin takaisin valtiolle, ja myös Kvarnby otettiin kruunun haltuun.

Louhinta lopetettiin Ojamossa 1670- ja 1690-luvulla. Osa kaivoksen katosta romahti ja kaivos hylättiin. Malmia yritettiin etsiä vielä 1800-luvun alkupuolella, mutta lopullisesti louhinnasta luovuttiin 1862.

Lähteet:

• Wikipedia
• RKY / Museovirasto
• Kansalaisen karttapaikka

 

Ojamon rautakaivos etualalla, taka-alalla Ojamon kartano. Kuva huhtikuulta 1870, ottanut Reinhold Hausen.

Ojamon kartano

Ojamon kartanon päärakennus sijaitsee Lohjanjärven rannalla lähellä Lohjan keskustaa (n. 4 km). Päärakennuksen on rakennuttanut 1850-luvun alussa everstiluutnantti Dimitri Swertschkoff venäläiseen empiretyyliin. Nykyisin kartanon omistaa Vanha Lohja -säätiö.

Ojamon kartanon alueella sijaitsee päärakennuksen lisäksi renkitupa, kaivoksen jätekivistä 1850-luvulla rakennettu navettarakennus, kaivosmiesten tupa sekä kaivosaukkoja, joista syvin ulottuu 43 metriä vedenpinnan alapuolelle. Nämä vanhat kaivosaukot tarjoavat erikoisen puistonäyn joita ei muiden kartanoiden pihapiireistä löydy. Puistossa on myös vaahterakujan päässä hautakivi, joka on pystytetty eversti Swertschkoffin haudalle.

Lähde: Wikipedia

Ojamon kartano

Kartanon sisätiloja

Ojamon kartanon sivurakennus: voudintalo ja väentupa.

Tämän informaation tarjosi Kaivostutkijat

 Jari ja Jarkko