Brödtorp (myös Nyckeln)

1900-luvun alkupuolen merkittävin ei-ammattioppinut malminetsijä oli Rafaël Franck (1865–1934). Franck aloitti insinööriopinnot, mutta ne eivät tuottaneet tulosta, joten Franck osti isältään maatilan vuonna 1886 Pohjan pitäjästä. Maanviljelyksen ohella häntä kiinnostivat suuresti maalajit sekä mineraalit. Franck rakensi tiilitehtaan sekä Brödtorpan kalkkiuunin. Mutta kalkkikiveä etsiessään hän löysi kvartsia, jossa hän arveli olevan kultaa. Eräät löydöt sisälsivät rautaakin. Näin kehittyi Franckista innokas malminetsinnän harrastelija.

Franck tutki alueita vuorikompassilla sekä magnetometrillä. Kohdissa, joissa kompassin veto oli voimakkainta, teki hän v. 1902 lopulta lähtien joukon louhos- ja kaivostyötä. 10–16 metriä syvistä kuopista löytyi magnetiittia, sinkkivälkettä, kupari- sekä rikkikiisua. Lopulta Pohjan Brödtorpan alueelle syntyi useita pieniä sinkkikaivoksia (mm. kuilut Nyckeln, Grafiitti ja Sederholm). Myöhemmin Franckin lisätutkimukset johtivat Aijalan kupari-sinkkiesiintymän löytymiseen ja kaivostoimintaan.

Skogbölen aseman itäpuolella olevat malmiesiintymät Franck löysi v:n 1903 alkupuolella. Niissä olevassa kalkkikivessä tavattiin melkoisesti kuparikiisua, sinkkivälkettä ja lyijyhohdetta, jopa syvemmällä laajenevasti. Analyysit näistä osoittivat hopeaa ja kultaakin. v:n 1904 lopulla Brödtorpan alueella oli 3 suurempaa louhosta, nim. Nyckeln-, Grafiitti- ja Sederholmin kuilu, joiden syvyys samassa järjestyksessä oli 20, 7 ja 5 m.

Kuva Benjamin Frosterus GTK, 1908. Takana oikealla näkyy kaivostupaa.

Jo 1904 oli Franck saanut kaivostöihinsä eräitä Pitkärannan lakkauttamisen johdosta työttömiksi jääneitä kaivosmiehiä. 1905 aloitettiin Nyckeln- kuilussa kaivostyö täydellä todella. Kaivosvoudiksi saatiin helmikuussa samana vuonna Claes Törnqvist, joka Pitkärannassa oli perehtynyt timanttiporaukseen. Teollisuushallitukselta saatiin ilmaiseen käytettäväksi valtion timanttipora, jolla 16.2.-1.5. 1905 porattiin Nyckelnissä 150 m reikää eri suuntiin ja lisäksi kaivoksen ulkopuolella 37 m. Tämän jälkeen alkoi säännöllinen louhinta. Vuoden lopulla oltiin jo 32 m:n syvyydessä ja kahta kaivoskujaa, toista etelään, toista pohjoiseen, oli louhittu 4-5 m.

V:n 1905 loppuun mennessä oli rakennettu ajanmukainen nostolaitos ja levennetty nostokuilua. Nostettuna oli silloin 441 tn sinkki- ja kuparimalmia sekä kalkkikiveä, joka poltettiin tilapäisessä kalkkiuunissa ja käytettiin maanviljelykseen ja muuraukseen Brödtorpissa. Valmiina oli myös kaksi asuinrakennusta työväestöä varten, makasiini, paja, hiilihuone ja amerikkalainen hevosvintturi.

V:sta 1905 alkaen oli Nyckeln- kaivosta louhittu säännöllisesti saaden etupäässä sinkkimalmia. Sen ympäristössäkin oli tehty satoja metrejä timanttiporausta. Eräät ulkomaiset asiantuntijat, joita Franck käytti, osoittivat analyyseillä, että sinkkimalmissa oli myös kultaa siksi paljon, että silläkin oli taloudellista merkitystä. Tämä havainto herätti ulkomailla niin suurta huomiota, että Brödtorpan kaivoksiin kävi tutustumassa liikemiehiä Belgiasta, Puolasta ja Amerikasta saakka.

V. 1906 jatkui louhinta Nyckelnissä ja malmiesiintymä näytti tulevan yhä lupaavammaksi. Teollisuushallituksen määräyksestä kävi vuori-insinööri Tigerstedt samana vuonna useita kertoja Brödtorpassa johtamassa timanttiporausta. V:n 1907 lopussa Nyckeln- kaivos oli jo 60 m syvä ja kaivoskujia oli 25,9 m. Täyttä selvyyttä malmiesiintymän laajuudesta ei kuitenkaan vielä ollut saatu.

Toukokuussa 1908 kävivät eräät koti- ja ulkomaiset geologit tutkimusmatkalla Brödtorpassa tullen vakuuttuneiksi siitä, että töiden jatkaminen pelkästään malmipitoisessa kalkkikivikerroksessa oli perusteltua. Skogbölen kylän tiloilla lähellä Nyckelnkaivosta louhittiinkin jonkin verran sinkki- ja kuparimalmia. Samoin louhittiin maasälpää, jota kokeiltiin Arabian posliinitehtaassa. Myös nämä kaivokset Franck luovutti sittemmin Orijärvi-yhtiölle.

Erikoisesti kiinnostivat Franckin saavutukset Orijärvellä kaivostoimintaa aloittelevaa Suomalais-Amerikkalaista Kaivos Oy:tä. Eräiden Amerikan suomalaisten välityksellä yhtiö osti todennäköisesti 1908 kaivoksen. Kun amerikkalainen vuori-insinööri Duright R. Woodbridge syksyllä 1909 kävi kaivosta katsomassa, oli se täynnä vettä.

Yhtiöllä oli kuitenkin suuria vaikeuksia saada kaivostoiminta käyntiin edes Orijärvellä ja sen taloudellinen asema alkoi pian huonota, niin että kaivostoiminnasta Nyckelnissä ei tullut mitään.

Lokakuussa 1910 pyysi yhtiö lepoa Brödtorpan valtauksille. En voi kuitenkaan koskaan antaa anteeksi tälle yhtiölle sitä, että se saatuaan haltuunsa kaivoksen, johon minä olin uhrannut niin paljon harrastusta ja säästämättömästi vaivaa, on antanut työn seisoa eikä ole edes pitänyt kaivosta vapaana vedestä, lausuu Franck tämän johdosta 1916.

Malminetsintä- ja kaivosharrastustensa vuoksi Franckin oli pakko myydä Brödtorp 1912, minkä jälkeen hän oleskeli pääasiassa Kosken ruukilla hyvän ystävänsä Albert Von Julinin taloudellisen tuen varassa jatkaen mieliharrastuksiaan. Julinin kuoleman jälkeen hän siirtyi täysin köyhtyneenä Naantaliin, jossa kuoli 6.6. 1934.

Lähteet:

– NELJÄNNESVUOSISATA MAAMME KAIVOSTOIMINTAA 1885-1910, Laine 1955
– Berättelse öfver grufundersökningar i trakten af brödtorp uti Pojo socken af Nylands län. 1904

 

Brödtorp 9/2021

Brödtorpan kaivos löytyy Raaseporista Heinäsuontien läheltä

Syksyisen aamun löydös paljastui metsikön keskeltä vasta vanhan karttapohjan perusteella. Edellisen illan harhailut ilman tarkempaa karttaa ei tuottaneet tulosta, vaan kohde olikin noin kilometrin päässä…

Vanha tienpohja erottuu myös maastosta edelleen.

Varoituskylttejäkin löytyi.

Alueelta löytyi pienen röyhkiön verran sivukiveä. Edessä luultavasti jonkin sortin ”kaivo”.

Pääkuilu eli Nyckeln, joka on täyttynyt vedellä. Malmin koostumusten perusteella voisi veikata kohtuullisia raskasmetallipitoisuuksia.

Sederholmin kuilu.

Brödtorpan kaivosalueella on useita vanhoja kaivantoja kuusikossa. Kuvassa ”Grafiitti”-nimisiä louhoksia.

Vanhoista malmikasoista otettujen näytteiden keskimääräiset pitoisuudet ovat Cu 2,8 – 3,3 %, Zn 2,6 – 10 %; Pb 0,01 – 0,9 %, Ag 5 – 64 ppm, ja Au 0,2 – 4,3 ppm. Päämalmimineraaleina ovat sinkkivälke, kuparikiisu ja lyijyhohde.

Kaivostuvan rauniot.

Lähdemateriaalin vanhan kartan perusteella myös kalkkiuuni ja -louhos löytyivät läheltä, kuten ”makasiini”-rakennuksen perustukset.

 

Tämän informaation tarjosi Kaivostutkijat

Jari