Lähtötiedot
Otravaaran kunnostettu rikkikiisukaivos sijaitsee Pohjois-Karjalassa, Joensuusta noin 30 km itään.
Kaivostoiminnan historia Otravaaran kaivos oli toiminnassa vuodesta 1918 vuoteen 1924. Malmiesiintymää louhittiin pienimuotoisesti myös 1800-luvulla. Kaivoksen omistajina on ollut Suomen Mineraali, Outokumpu Oy ja Kaukas Oy. Malmia louhittiin avolouhoksesta ja pienimuotoisesta maanalaisesta kaivoksesta.
Kokonaislouhinta oli noin 30 000 tonnia ja rikastetun malmin määrä noin 24 000 tonnia. Rikkikiisupitoiset malmikivet eroteltiin raakkukivistä (sivukivistä) käsin poimimalla. Sivukiven määrä on arviolta noin 10 000 tonnia. Vuonna 1972 tehdyn arvion mukaan sivukiven jätealue sisälsi 38,3 % S, 0,01 % Cu, 0,02 % Co, 34,2 % Fe, 0,01 % Ni, 0,01 % Zn ja 23,2 % SiO2. Suurin osa sivukivistä on happoa tuottavaa kaivannaisjätettä.
Kunnostus
Kaivosalueen nykytilaselvitys on tehty GTK:n toimesta vuosina 2000-2002 Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on laatinut alueelle kunnostussuunnitelman vuonna 2007. Alue kunnostettiin valtion ja kunnan yhteisrahoituksella. Ennen kaivosalueen kunnostusta louhoksen ja sivukiven jätealueen ympäristön metsä valumavesien alapuolelta oli täysin kuollut ja kasviton. Pintamaa oli voimakkaasti happamoitunut. Maaveden pH oli 2,6. Happamoitumisen seurauksena oli pintamaasta liuennut runsaasti alumiinia ja sulfidisia metalleja alapuoliseen pintavesiuomastoon, mihin oli luontaisesti muodostunut kosteikkojen ketju.
Sivukiven jätealueen pienestä pinta-alasta huolimatta metsätuhot alapuolisessa maastossa olivat näkyviä, mutta rajautuivat lähiympäristöön noin 0,5 hehtaarin alalle. Osa kasvillisuudesta oli ilmeisesti tuhoutunut jo kaivostoiminnan aikana malmikiven lajittelukohteissa rikkipitoisen pölyn happamoittaessa maaperää ja kasvustoa. Ennen kunnostusta louhosveden ja sivukiven jätekasaa reunustavan ojaveden pH oli hyvin hapan (pH ≤3, ajoittain jopa <2). Jätealueen suotovesien sähkönjohtokyky oli keskimäärin 600 mS/m, rautapitoisuus 1400 mg/l, kuparipitoisuus 1,6 mg/l, nikkelipitoisuus 0,4 mg/l, kobolttipitoisuus 0,7 mg/l, sinkkipitoisuus 1,0 mg/l ja sulfaattipitoisuus 6000 mg/l. Suurista metalli- ja sulfaattipitoisuuksista huolimatta luontaisesti syntyneet kosteikot puhdistivat tehokkaasti kaivosalueen valumavesiä. 2000-luvun alun seurantatulosten mukaan kosteikkojen läpi virtaavan veden metalli- ja sulfaattipitoisuudet olivat pienentyneet sadas- tai jopa tuhannesosaan ennen laskua Kuusjärveen. Kaivosalue kunnostettiin Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen lupapäätöksen mukaisesti 2009– 2010. Kaikki sivukivet siirrettiin avolouhokseen ja kuollut metsäalue peitettiin hienoainespitoisella moreenilla. Louhostäytön yhteydessä avolouhoksesta poistettava vesi johdettiin ensin vesien tasausaltaalle, josta ne purkautuivat kalkkikivikourua pitkin kaivosalueen alapuoliseen ojaan. Louhoksen peiterakenteeseen rakennettiin purkureitti louhostäyttöön myöhemmin kertyvän veden mahdolliselle ylivirtaamalle. Veden purku toteutettiin pintarakenteeseen sijoitettavan neutraloivan kalkkikivipadon läpi. Kuollut metsäalue sekä sivukiven läjitysalueiden pohjat verhoiltiin 10 cm:n kalkkikivimurskekerroksella, joka peitettiin puolen metrin paksuisella moreenikerroksella. Oletuksena oli, että peitetty alue metsittyy itsestään. Peitetyn alueen alareunaan läjitettiin noin puolen metrin korkuinen kalkkikivipenger neutraloimaan peitetyltä alueelta kosteikolle purkautuvia pinta- ja vajovesiä. Kunnostetun kaivosalueen kunnostuksen toimivuuden seurannasta vastaa Pohjois-Karjalan ELY-keskus.
Lähteet:GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 46/2015 77 , Kansalaisen karttapaikka
Kenttätutkimukset
Kaivostutkijat vieraili alueella toukokuussa 2017. Kaivosalueelle pääsi helposti metsäautotietä pitkin.
Louhosalue on peitetty. Tästä huolimatta alueella ja ympäristössä on runsaasti kaiken kirjavia kiviä, kuten alla olevista kuvista ilmenee. Pelkkä näköhavaintojen perusteella kivet happamoittavat maaperää kosteuden vaukutuksesta. 8 vuoden aikana täyttöalueelle ei ole juurikaan ilmaantunut puustoa, ja muutoinkin kasvisto on vähäistä.
Joistakin kivistä oli aistittavissa selvästi rikin ominaistuoksu.
Porailtu on…
Keväistä väriloistoa.
Rapautuvaa kiviainesta.
Lisää kevään värejä…
Olisikohan tämä jonkinmoinen tasausallas louhoksen vesien osalta. Ei ainakaan kylpyvettä.
Ja oliko hapokasta? No oli! PH oli noin 3 tasolla.
Kuvan oikeassa laidassa kalkkikivipenger. Metsätyökone oli rikkonut osittain patorakennelmaa, josta pintavesiä pääsee kulkeutumaan suoraan maastoon. Kysymyksiä herätti myös kiviaineksen laatu! Ei ollut ainakaan puhdasta kalkkikiveä, vaan vaikutti enemmän tavalliselle murskeelle. Voihan syvemmällä olla toki parempaa tavaraa. Toivottavasti. Muutoinkin pengerpato ei mielestämme ollut laadullisesti kummoinen, vaan pintavesiä todennäköisesti kulkeutuu pengereen ohi ja yli sekä arvatenkin ali pohjaveden muodossa. Ja mites on suodatinkankaan laatu ja käyttöikä? Käyttöikää ei luvata kuin maksimissaan parikymmentä vuotta. Kankaita ei ole suunniteltu voimakkaasti happamille vesille ja maa-ainekselle…
Kivipadon toiselle puolen on kertynyt selkeästi epäpuhtauksia pintavesien mukana. Tämä ”suodatusalue” ei vaikuttanut olevan kovinkaan kummainen. Vai onko ”suo suodattaa”-periaate voimassa tässäkin… Olisihan tuohon voinut rakentaa paremman suodatuskentän, ja kokoojaojat.
Johtopäätökset:
Tässäpä oli taas hieno esimerkkikohde. Kaivostoimintaa harjoitettu 1900-luvuna alussa, kunnostus tehty noin 80 vuoden päästä! Aikojen saatossa alueelta on valunut metallipitoisia pintavesiä läheiseen Kuusjärveen. Ja arvatkaapa ovatko lähiasukkaat tienneet asian ympäristövaikutuksia. Ei, sillä kukaan ei ole kertonut asiasta. Tästä asiasta meille kertoi lähistöllä asunut henkilö. Asukkaat olivat ihmetelleet ojien ja järven vaahtoamista ja ajoittaista sumenemista. Aikaisemmin louhoksessa on kuulema myös laitesukellettu.
Louhosalue on peitelty. Tästä huolimatta alueella on rapautuvaa kiviainesta, jotka happamoittavat pinta- ja pohjavesiä. Havaintojen perusteella pintavesiä kulkeutuu edelleen louhosalueelta kosteikkoalueelle, vaikkakin suodatusrakenteet pitävät pahimmat epäpuhtaudet kaivosalueella tai sen lähellä. Kalkkikivipenger oli osin rikkoontunut metsäkoneen myötävaikutuksella. Ei ollut ensinmäinen kerta, kun metsäkone tai metsähoito on pahentanut asioita (mm. Tipasjärven rikkikiisukaivos).
Jatkotutkimus tarpeita jäi alapuolisien kosteikkojen ja Kuusjärven kunnon suhteen. Olisi hyvä kaivella myös näitä viranomaisasioita, että onko ELY saanut valvottua asioita millä tasolla…!?Kysymyksiä herätti tuon kalkkikivipenkereen toiminta käytönnössä. Onko kalkkikiveä ja kuinka hyvin tuo suodatus pelaa. Pohjarakenteista on varmaan turha pitkää epistolaa paasata. Sieltähän ne penkereen ja kankaan alta liruttaa pohjavesiä eteenpäin…
Epäilemättä tulee mieleen, onko alueen suhteen vielä uudelleen kunnostustarpeita? Vaikkapa tuon luohepadon kunnostus, ja sen alapuolisen kosteikon parannus: kaivetaan saatunut pintamaa pois, ja tehdään uusi suodatusrakenne x vuodeksi. Suodatuskankaillakin käyttöiät tulevat pian vastaan. Varmaan tätä tehdään Suomen maassa turhan vähän. Eli tehdä ensi ”kunnostus”, ja luullaan että asia on näin ollen kunnossa. Taitaa nuo asiat unohtua, ja yritykset kaatua. Näin ollen kunnostukset maksavat pääsääntöisesti veronmaksajat!
Tämän informaation tarjosi Kaivostutkijat
Jari ja Jarkko
