Kategoria: Aijalan kaivos

Historia

Aijalan kuparikaivos sijaitsi Aijalassa Kiskossa Varsinais-Suomessa. Aijalassa oli ollut jo aiemminkin pienimuotoista kaivostoimintaa. Lyijymalmia louhittiin Hopeamäessä 500 tonnia vuosina 1677–1916 ja Aurumsissa 20 tonnia vuosina 1684–1957, lisäksi rautamalmia on louhittu Helbomsissa 40 tonnia vuosina 1688–1831. Aijalan kuparimalmi löydettiin Suomen Malmi Oy:n tekemien etsintätöiden tuloksena vuosien 1945–47 aikana. Outokumpu Oy osti malmi esiintymän keväällä 1948 ja aloitti varsinaisen tuotannon kesällä 1949. Kaivostoiminta päättyi vuonna 1958. Malmia louhittiin maanalaisesta kaivoksesta. Aijalan ympäristössä malminetsintää jatkettiin tuloksetta vuoteen 1961, jolloin maanalaisen kaivoksen annettiin täyttyä vedellä. Aijalan rikastamossa rikastettiin vuosina 1949–1958 Aijalan malmia ja vuosina 1952–1958, ja 1964–1974 Metsämontun Zn-Pb-Ag malmia. 

Aijalan kaivos tuotti kuparin ohella myös sinkkiä, rikkiä ja pieniä määriä kultaa ja hopeaa. Malmia louhittiin toiminta-aikana 0,84 miljoonaa tonnia. Malmin pitoisuudet olivat 1,59 % kuparia, 0,66 % sinkkiä ja 13,98 % rikkiä. Kultapitoisuus oli 0,7 grammaa/tonni ja hopeaa oli 14 grammaa tonnissa. Malmin rikastuksessa syntyi rikastushiekkajätettä noin 2 Mt. Rikastushiekasta noin 0,016 Mt on kaivostäytteenä ja loppuosa on sijoitettu maan pinnalle jätealueelle. Lisäksi rikastushiekkaa on läjitetty Perniö-Kisko maantien alle vuonna 1971.  Outokumpu Oy:n tekemän jäteinventoinnin mukaan Aijalan rikastushiekka sisältää keskimäärin 7,1 % S, 0,12 % Cu, 0,5 % Zn, 0,11 % Pb, 8 g/t Ag ja 0,7 g/t Au.

Jätealue ja ympäristö

Rikastamon jäte johdettiin 6 tuuman läpimittaista everite- 1. asbestisementtiputkea pitkin n. 600 m:n päässä olevalle jätealueelle. Rikastushiekka on padottu kallio- ja moreenimäkien väliseen painanteeseen. Padot on rakennettu jätekivistä, rikastushiekkajätteestä ja osassa patoja myös moreenista. Rikastushiekan jätealueen pinta-ala on 18 ha. Kahden kairaushavainnon mukaan rikastushiekan paksuus vaihteli jätealtaan keskiosissa 12 m:stä vajaaseen 14 m:iin. Etelänpuoleisen padon läpi kulki aikoinaan ponttilaudasta tehty ylijuoksutorvi, josta kirkas vesi juoksi viemäriä pitkin Kiskojokeen.

Kaivosalue kuuluu Kiskojokeen laskevaan pienvaluma-alueeseen. Joki on läheisin vesistö. Se laskee Saarenjärveen, mistä vedet laskevat Perniönjokeen ja edelleen Itämereen. Joki sijaitsee noin 400 metrin päässä kaivoksen teollisuusalueesta ja noin yhden km päässä jätealueesta. Teollisuusalueelta valumavedet kulkeutuvat pintavaluntana pelto-ojiin ja osaltaan myös moreenin ja/tai kallion läpi pohjaveteen. Jätealueen valumavedet kulkeutuvat pääasiassa alueen etelä- ja lounaisosaan muodostaen kaksi suotolampea rikastushiekan päälle. Lounaisosan rikastushiekkapatopenkereeseen on kaivettu purkuoja, josta jätealueen vedet poistuvat laskuojaan, nk. Ajosniityn ojaan, joka laskee peltoalueen läpi Kiskojokeen. Vuosina 1977–1980 tehtyjen virtausmittausten mukaan ojaveden virtaama oli huhtikuussa keskimäärin 1800 l/min ja marraskuussa 380 l/min. Ilmakuva- ja peruskarttahavaintojen mukaan jätealueen luoteis- ja koillispadoilta kulkeutuisi suotovesiä metsä- ja pelto-ojia pitkin Kirkkojärven Aikolanlahteen. Kirkkojärvi laskee Kiskonjokeen.

Ympäristövaikutukset

Kaivoksen toiminnan päätyttyä vesien tarkkailuohjelma määrättiin vuosiksi 1976–81. Vuonna 1981 todettiin, että jätealueelta tulevien vesien metallipitoisuudet olivat niin alhaisia, että velvoitetarkkailu voitiin lopettaa. Tämän jälkeen tarkkailua on tehty vain satunnaisesti. GTK on tehnyt Outokumpu Oy:n tilauksesta tutkimuksia rikastushiekan jätealueella ja sen ympäristössä vuosina 1992–1994 ja 1996. Sipilän (1994) mukaan jätealueesta on 2/3 osaa peitetty moreenilla ja pintamailla. Peitetty alue kasvaa kitukasvuista mäntyä ja lehtipuustoa (koivua, leppää) ja aluskasvillisuutta. Peittämätön jätealue on pintaväriltään ruosteen kellanruskea.

GTK:n tekemien tutkimusten mukaan rikastushiekan pintaosa (0,4-0,5 m) on voimakkaasti hapettunut ja happamoitunut. Hapettuneen rikastushiekan huokosveden pH oli alhaisimmillaan 2,6 (vaihtelu 2,55-2,7). Hapettumattoman jätehiekan huokosveden pH vaihteli lähes neutraalista lievästi emäksinen (6,3-7,7).

Jätealueen laskuojan (Ajosniityn ojan alkupään) vesi on kaivoksen toiminnan aikana ollut emäksistä. Velvoitetarkkailun ajan (1976–1981) veden pH on ollut neutraali tai lievästi hapan. GTK:n vuoden 1992 ja 1996 mittausten mukaan laskuojan vesi oli muuttunut happamaksi (pH 4,9). Rikastushiekan jätealueelta laskuojaan tuleva vesi sisälsi runsaasti sulfaattia, alumiinia ja sulfidisia metalleja. Metallipitoisuudet pienenivät monikertaisesti ojan alajuoksulla ennen veden laskua Kiskojokeen.

GTK:n vuonna 2009 ottamien suotovesinäytteiden perusteella rikastushiekka-alueelta lounaaseen purkautuva vesi on yhä hapanta (pH 5,5) ja sisältää merkittäviä määriä mm. sinkkiä, kobolttia, uraania, rautaa ja sulfaattia. Tutkimusten mukaan jätealueen valumaveden vaikutukset on tunnistettavissa Ajosniityn ojasedimenttien metallipitoisuuksien kasvuna ja Kiskojoen jokisedimentin koostumuksessa noin 5 km:n päähän jätealueen laskuosan suusta.

Jätealueen valuma-alueen pohjavesi on kontaminoitunut jätealueelta suotautuvien vesien vaikutuksesta jätealueen länsi- ja pohjoispuolella. Kontaminaatio ilmeni 100-1000-kertaisina sulfaatti-, maa-alkali- ja alkalimetallipitoisuuksina taustapitoisuuksiin verrattuna. Jätealueen lähiympäristön pohjavesistä mitattiin sulfidisista metalleista mangaanille, sinkille, raudalle ja nikkelille taustapitoisuudet ylittäviä pitoisuuksia, kun taas lyijyn ja kuparin pitoisuudet olivat suuremmat taustakohteessa kuin jätealueen suotovesien vaikutusalueen pohjavesissä. Aijalan alueen kallio- tai irtomaan pohjavesi ei sovellu talousvedeksi ja siksi sitä ei käytetä yksittäistalouksissa. Jätealueelta laskevien vesien happamuus ja suuret metallipitoisuudet osoittavat, etteivät jätealueen sulkemisen jälkeiset peitto- ja kunnostustoimet ole olleet riittäviä pysäyttämään tai hidastamaan rikastushiekan sulfidihapettumista ja sitä seuraavaa valumavesien happamoitumista. Nämä seikat puoltavat jätealueen nykytilan kartoitusta ja lisäkunnostustarpeen arviointia.

Lähteet

• Suomen ympäristökeskuksen raportteja 12 | 2018
• GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ARKISTORAPORTTI 46/2015
• Wikipedia
• Vuoriteollisuus 2/1953

 

Aijalan kaivoksen rikastushiekka-alue kuormittaa tällä hetkellä ympäristöä hallitsemattomasti hyvin voimakkaasti metallipitoisilla vesillä (mm. Fe, Zn, Cu, Pb) Aikolanlahteen sekä Kiskonjokeen, joka luokitellaan Natura-alueeksi. Rikastushiekka-aluetta ei ole jälkihoidettu kunnolla, minkä johdosta alueella muodostuvat sekä alueen läpi virtaavat pinta- ja pohjavedet happamoituvat voimakkaasti. Kuormittumista on tutkittu useaan otteeseen, mutta kunnostustoimiin alueella ei ole ryhdytty.

Kiskonjokeen rikastushiekka-alueelta laskevan puron ja sen sivuhaarojen kautta tulee valuntaa noin 790 000 m3 vuodessa ja Aikolanlahteen noin 170 000 m3 vuodessa. Kuormittavien metallien pitoisuudet Kiskonjokeen laskevassa purossa ovat laskeneet viimeisen 30 vuoden aikana, mikä todennäköisesti johtuu valuntamäärien lisääntymisestä alueella. Aikolanlahteen ei kohdistu merkittävää metallikuormitusta. Tärkein havainto oli, että länsimalmin kaivoskuilusta todennäköisesti pääsee purkautumaan hyvin metallipitoista pohjavettä maanpinnalle. Metallikuormitus alueella tulee jatkumaan alueella satoja vuosia. Vaikka kuormitus ei ole merkittävän suuri, tulisi alueelle laatia päivitetty kunnostussuunnitelma. Rikastushiekka-alue tulisi peittää ja suolta tulevan luontaisen valunnan pääsy rikastushiekka-alueelle tulisi estää.

Lähteet:

• Aijalan Cu-Zn-Pb-kaivoksen aiheuttama metallikuormitus vesistöön ja kuormituksen mahdollinen hallinta, Pro gradu -tutkielma 2016 / Martikainen

 

Aijalan hiekkadyyneillä 6/2019

Kaivostutkijoiden arkistojen syövereihin oli unohtunut yksi merkittävä kaivos. Aijalan kaivos, jossa vierailimme jo 2019.

Jälkihapotus

Aijalan kaivos kuuluu sarjassa Suomen kaivoshistorian surkimukset. Ainakin jos jostain ”vastuullisuudesta” puhutaan. Mennyt on mennyttä, ja eletään nykypäivää. Miten tämä on edelleen mahdollista?! Kysynpähän vain arvon kansainedustajat, ympäristöviranomaiset, lupaviranomaiset, Outokumpu Oyj, kaivosministeri Lintilä jne.?

Kuka vastaa? Kuka Maksaa? Vai antaako edelleen olla niin kuin tähänkin asti?

 

Tämän vastuullisen kaivosinformaation tarjosi Kaivostutkijat

Jari ja Jarkko

 

Linkki tähän blogiin https://kaivostutkijat.blogaaja.fi/aijalan-kaivos/